Macaon päiväreissua seuraavana aamupäivänä otamme iisisti Vaperse-hotellin uima-altaalla. Tosin vain hetken, sillä henkilökunnan edustaja tulee puolenpäivän tienoilla ilmoittamaan, että on uima-altaan huollon aika. Robottipesuri sukeltaa altaaseen ja me poistumme huoneeseen.

Koska loman loppu lähenee, on aika alkaa shoppailla oikein tosissaan. Muutamaa päivää aiemmin bongaamamme Popark osoittautuu aika tylsäksi ostariksi. Mainittakoon, että sen food courtissa näyttää olevan ravintola, jonka annoksista yksi sisältää delfiiniä – yksi syy enemmän poistua paikalta. Myös ostoskiertueen seuraava kohde, One Link Plaza, on tylsä ja turhan kallis. Meille tutussa Grandview Mallissa onneksi on budjettiimme ja makuumme sopivia kauppoja ja saammekin hankittua lisää täytettä matkalaukkuihimme.

Grandview Mallin ulkopuolella, Tianhe Roadilla törmäämme erikoiseen näkyyn. Liikenteen seassa kulkee iso rekka, joka suihkuttaa katolla sijaitsevan putkensa kautta ilmaan jotain nestettä. Kosteutta kuumaan ilmaan? Hyönteismyrkkyä? Emme jää ottamaan asiasta selvää, sillä kuin sattumalta löydämme itsemme maanalaisen jättiostarin sisäänkäynniltä.

Labyrintinomainen, lukuisista käytävistä koostuva, loputtomasti erilaisia vaatekauppoja sisältävä kokonaisuus on nimeltään Tianhe Fashion Walk. Sinne pääsee Tianhe Roadin varrelta jopa seitsemän värikkäästi valaistun sisäänkäynnin kautta. Viehättävää ja niin aasialaista. Päätämme palata paikkaan tuonnempana, sillä suunnitelmissamme on vielä löytää yksi kaupungin tunnetuimmista kaupoista: Guangzhou Book Store. Sekin sijaitsee Tianhe Roadilla, ja löydämme kirjakaupan lopulta helposti, tosin valitettavasti vain kahta minuuttia ennen sen sulkeutumisaikaa.

Tianhe shopping

Päivän kohokohta on illallinen. Tiyu West Roadilla, eli Tiyu Xilu:lla on ympäri vuorokauden auki oleva maineikkaan Hai Di Lao -hotpot -ketjuun kuuluva ravintola. Kun löydämme oikean rakennuksen, menemme hissillä sen neljänteen kerrokseen ja olemme perillä. Paikasta ei voi erehtyä: hirveä hulabaloo alkaa nimittäin välittömästi kun hissin ovet aukeavat. Ravintolan työntekijä ottaa meidät kumartaen vastaan, toinen nappaa kauppakassimme, nostaa käden pystyyn ja pyytää seuraamaan itseään.

Jokainen matkan varrelle osuva tarjoilija tervehtii meitä iloisesti, kun meidät viedään vauhdilla pöytään. Kassit ja pussit laitetaan omille tuoleilleen ja peitetään kankailla, me saamme paikan nimikkoessut, nainen myös hiuslenkin hiusten kiinnittämistä varten. Kaikesta päätellen hot potin nauttiminen on sotkuista puuhaa. 

Sitten tilaamaan. Paikalliset hoitavat homman pöytiin tuotavan tabletin avulla, meitä autetaan kädestä pitäen. Olemme tosin jo etukäteen katsoneet netistä Hai Di Laon englannikielisiltä sivuilta liudan kypsennettäviä tuotteita, mutta paikan päällä tabletissa olevat kuvat ja tilausohjeet on tekstitetty kiinaksi. Näyttämällä ottamiamme kuvakaappauksia ja epävarmalla mandariinillamme onnistumme tilaamaan kahta erilaista kypsennyskastiketta (toinen lihalle, toinen kasviksille), kolmea erilaista lihaa, tofua, perunaa, kiinankaalia ja paikan nimikkonuudelia. Vaihtoehtoja on lukemattomia, mutta koska kastikkeissa on jo sieniä ja pöytään kannetaan myös erilaisia sooseja ja pähkinöitä, uskomme saavamme vatsat täyteen. 

Hai Di Lao

Kiehuvat kastikkeet tuodaan pikapuoliin pöydän keskellä olevaan kypsennyskoloon, samoin tilaamamme kypsennettävät ja oluet. Oma ohjelmanumeronsa on Hai Di Laon nuudeleiden saapuminen. Työntekijä esittää rituaalinomaisen tanssin, jonka aikana nuudeli venyy ja venyy, kunnes se on tarpeeksi pitkä, minkä jälkeen se pudotetaan kypsymään haluamaamme kastikkeeseen. Hieman myöhemmin sama operaatio toistuu naapuripöydän äärellä, sillä kertaa nuudeli osuu lattiaan ja joutuu roskikseen. 

Itse tuotteiden kypsennys ja syöminen jäävät asiakkaan hoidettavaksi, mutta muuten henkilökunta pitää meistä hyvää huolta koko operaation ajan. Laskunmaksun jälkeen ostoskassit kannetaan ja meidät saatetaan hisseille asti, käsi pystyssä kulkevaa tarjoilijaa jälleen seuraten. Hämmentävän hauska illallinen!

Baiyun mountain näkymä

Viimeiselle kokonaiselle matkapäivälle olemme säästäneet yhden Guangzhoun must see -kohteista. Baiyun Mountain ei nimestään huolimatta täytä “vuoren” kriteereitä, vaikka se alueen korkein kohta onkin. Kyseessä on valtava puisto- ja metsäalue, jonka useista kukkuloista korkein, meidänkin tavoitteenamme oleva Moxing Summit, sijaitsee reilun 400 metrin korkeudessa.

Netistä ei tunnu etukäteen löytyvän yksiselitteistä ohjetta perille pääsemiseksi. Toki taksilla pääsisi, mutta koska olemme hankkineet paikalliset matkakortit ja meillä on vielä seikkailuhenkeä jäljellä, päätämme kokeilla erästä löytämäämme ja julkista liikennettä hyödyntävää reittiohjetta: metrolla Baiyun Parkin metropysäkille, josta bussilla (bussikuskilta ensin oikean suunnan varmistaen) puiston luoteiskulmaan. Reitti osoittautuu oikeaksi, tosin jäämme vahingossa pois bussista liian aikaisin ja joudumme hieman kävelemään puiston sisäänkäynnille päästäksemme.

Baiyun Mountainin sisäänpääsymaksu on 5 yuania (n. 65 senttiä) per henkilö. Otamme portilla varmuuden vuoksi kuvan alueen kartasta, joskin puiston opasteet osoittautuvat niin selkeiksi, ettei karttakuvaa lopulta tarvita. Pian pääportin jälkeen käännymme oikealle ja lähdemme tarpomaan kapeaa kivettyä polkua pitkin. Tuota pikaa olemme metsän siimeksessä, ainoana seuranamme lukuisat perhoset ja muutama vastaantuleva kiinalainen. On kuuma, mutta puiden katveessa on mukavan varjoisaa. 

Juomme ja pysähtelemme tasaisin väliajoin. Polku alkaa pikkuhiljaa nousta ylöspäin ja vastaan tulee ensimmäiset portaat. Myös ihmisiä tuntuu näkyvän sitä enemmän mitä ylemmäs nousemme, samoin näiden pitämä meteli. Ei voi kuin ihmetellä kiinalaisten tarvetta metelöidä tai tuottaa meteliä esimerkiksi musiikkia soittamalla jopa hiljaisen metsän keskellä. 

Mitä ylemmäs kiipeämme, sitä useammin pitää myös levätä ja juoda. Vaikka määränpää ei ole järin korkealla, kuumuus ja reitin yli 1100 porrasta tekevät kiipeämisestä rasittavaa. Ennen Moxing Summittia on taas lippukioski, josta joudumme ostamaan uudet 5 yuanin hintaiset liput päästäksemme kapuamaan viimeiset portaat ennen Baiyun Mountainin ylintä huippua – ja upeita näköaloja, joita ihailemme pitkän tovin, samalla henkeä vetäen.

Onneksi alas pääsee vaihtoehtoista reittiä pitkin. Etelään päin laskeuduttaessa tulee ensimmäisenä vastaan aukio, jolla myydään kaikenlaista krääsää, mm. pieniä rakkausaiheisia, punanauhaisia kylttejä, joihin voisi kirjoittaa viestin omalle kullalle ja jonka voisi sitten ripustaa aukiolta lähtevään söpöön rakkaustunneliin – joka onkin täynnä noita mainittuja kylttejä. Pidämme aukiolla lyhyen evästauon ja otamme kuvia tunnelista ennen alaspäin jatkamista.

Vaikka alas pääsisi tylsää ja helppoa asfalttitietä pitkin, me valitsemme mielenkiintoisemman “paasipuistoreitin”, jossa mennään alas osin jyrkkiäkin portaita ja kapeaa polkua. Reitin varrella on useita kiinalaisia viisauksia sisältäviä kivipaasia ja lopussa kiinalaista temppeliä muistuttava alue ja ravintola terasseineen. Näiltä jatkamme asfalttia pitkin vielä muutaman minuutin, kunnes edessämme avautuu Shanding Parkin aukio, jossa on taas paljon nähtävää: tähän asti mielestämme paras näköalapaikka, ravintoloita, lintutarha, paljon ihmisiä sekä köysirata-asema, josta mekin hyppäämme alaspäin menevään vaunuun (20 RMB).

Köysiradan alapäässä on vielä yksi alueeseen kuuluva nähtävyys, Yuntain puutarha. Kaikille kukkaloiston ja viimeistellyn puutarha-arkkitehtuurin ystäville tämä on varmasti pakollinen nähtävyys. Huomaamme, että puistossa on osio Guangzhoun ystävyyskaupungeille: Iso-Britannian Bristol on lahjoittanut puistoon hienon Late Lammas -patsaan, Los Angeles puolestaan Hollywood Walk of Fame -tähden. Mies muistelee, että myös Suomen Tampere olisi Guangzhoun ystäväkaupunki, joten pohdimme löytyisikö puistosta myös Pate Mustajärven patsas. Ei löydy. 

Kiertelemme puistossa tunnin verran. Ujo kiinalaisnainen lähestyy meitä siinä toivossa, että ottaisimme hänestä ja hänen naisystävistään kuvan upeassa ruusutunnelissa, mutta rohkeus ei riitä. Nainen tarjoutuu tehtävään ja kuva saadaan otettua. Vaikka Yuntai Garden onkin kaunis paikka, kuumuus ja päivän kävely alkaa tuntua kropassa, joten etsimme puiston läheisyydessä sijaitsevan pienen bussiaseman ja hyppäämme bussiin. Jäämme bussista 20 minuutin jälkeen Yuexiu Parkin metroasemalla, jossa jatkamme metrolla kohti hotelliamme.

Päivän päätteeksi ohjelmassa on vielä thaihieronta hotellillamme. Check-in:in yhteydessä olemme saaneet alennuskupongin, joka oikeuttaa 15 prosentin alennukseen hierontapalveluista, emmekä tietenkään voi vastustaa moista tarjousta. Sitäpaitsi olemme kävelleet tänään vuorelle ja vuorelta, joten kroppamme ansaitsevat hieman hemmottelua!

Ennen hierontaa täytämme lomakkeet, johon merkitään haluamamme hieronnan voimakkuus sekä paikat vartalossamme, joihin hieroja saa koskea ja joihin ei. “Can touch ass or no” ohjeistaa hierontasalongin emäntä. Thaimaalainen öljyhieronta ei suinkaan ole sieltä huonoimmasta päästä, siitäkin huolimatta, etteivät hierojat itse asiassa ole thaimaalaisia vaan kiinalaisia, ja että naisen selkä on seuraavana päivänä mustelmilla käsittelyn jäljiltä. 

Vielä pitää venyä: raahustamme Mall of The Worldin Hefu Noodlesiin syömään ja olemme paikan viimeiset asiakkaat. Illallisen jälkeen ihastelemme vaginapuistossa viimeisen kerran Guangzhoun pilvenpiirtäjäviidakkoa iltavalaistuksessa ja lähdemme haikein mielin hotellille pakkaamaan. Onneksi huoneen jääkaapissa on odottamassa pari pakkausolutta.

Guangzhou

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *