Aamulla mies tutustuu hotellin kuntosaliin ja on vaikuttunut tyhjän salin tehokkaasta ilmastoinnista, joka kuitenkin paljastuu kahdeksi yön ajaksi auki jätetyksi ikkunaksi. Mallorcalla on ollut viileä yö. Osa kuntosalin laitteista ei toimi ja joogamattokin on nähnyt parempia päiviä, mutta hien saa pintaan ja aamiainen maistuu kuntoilun jälkeen.

Edellisenä päivänä on otettu tuntumaa Mallorcan itä- ja pohjoisrannikkoon, joten seuraavaksi on vuorossa vuoristoinen länsirannikko, jossa sijaitsevassa Sóllerin kaupungissa on tarkoitus tehdä jopa pieni patikkaretki. Palmanovasta länteen lähtiessä ensimmäinen vastaantuleva kaupunki on muuten nimeltään Andratx, joka navigaattorin lausumana kuulostaa vähän samalta kuin ‘Anthrax’. Calvian kaupunki puolestaan kuulostaa ‘Kälviältä’.

Pian Anthraxista poistuttuamme alkaa koko rannikon mittainen kapea serpentiinitie, jota ajetaan ylös alas huikeissa maisemissa. Luonnollisesti tie ja maasto ovat mahtavia myös pyöräilijöiden mielestä, joten matkantekoamme hidastaa huomattavasti pyöräletkojen väistely ja ohittelu, siis silloin kun ohittelu on turvallista ja mahdollista. Vaikka olemme ajaneet serpentiinejä ennenkin ja Mallorcalla myös tämä tietyyppi on yleisesti ottaen huippuhyvässä kunnossa, on pakko mainita, että ahtaudessaan erityisesti parinkymmenen kilometrin pätkä ennen ensimmäistä pysähdyspaikkaamme Valldemossan kaupunkia on suoraan sanottuna v****maisinta tietä ikinä.

Valldemossaa on sanottu saaren kauneimmaksi kyläksi, mikä selittää melkoisen turistimäärän. Parkkipaikkaa saa taas hakea aika tovin, ennen kuin yksi löytyy maksulliselta päätien varressa olevalta parkkialueelta. No, eipä tuo pari euroa paljon ole. Turismin tärkeys idylliselle pikkukaupungille näkyy kaikkialla. Terassit ovat täynnä, keskustassa on paljon matkamuistomyymälöitä ja turistikrääsääkin on myynnissä. Vaikka vanha kivikeskusta paikoin kaunis onkin, parkkipaikan lisäksi saa hakea omaleimaisuutta. Bongaamme kauniin pienen puiston ja kauniin pienen kirkon, ja käyskentelemme pitkin kapeita katuja muiden turistien kanssa. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei Valldemossa juuri kyseisenä päivänä tee meihin kovinkaan suurta vaikutusta.

Jatkamme matkaa kohti päämääräämme Port de Sólleriä (eli Sóllerin kaupungin satamaa, josta on muodostunut oma pikkukaupunkinsa). Olemme saaneet serpentiiniteistä tarpeeksemme; onneksi Port de Sólleriin pääsee myös leveämpää ja suorempaa tietä, jopa sellaista, jolle pyöräilijöillä ei ole asiaa. Liikenneympyrät ja pari outoa liittymää onnistuvat harhauttamaan, mutta lopulta pääsemme kuin pääsemmekin rannan lähellä sijaitsevalle (maksulliselle) parkkipaikalle ja lähdemme etsimään ruokapaikkaa.

Yksi Mallorcan ns. “pakollisista” turistijutuista on matkustaminen vanhalla junalla Palmasta maisemareittiä Sólleriin ja sieltä edelleen vanhalla puisella ratikalla Port de Sólleriin. Autolla pääsee perille halvemmalla ja nopeammin. Läheltä raitiovaunulinjan päätepysäkkiä löytyy kivan oloinen tapaspaikka. Tilaamme perunamunakkaan, paikallista chorizoa ja ehkä parhaat koskaan syömämme patatas bravas -perunat. Ruoan päälle parit espressot, sitten onkin aika suunnata rantabulevardia pitkin takaisin autolle vaihtamaan patikointivaatteet päälle.

Olemme etukäteen tutkineet erilaisia patikointireittejä, joita Mallorca on täynnä. Erityisesti Sóllerin ympäristössä taitaa olla parisenkymmentä eri pituista ja vaikeusasteeltaan erilaista reittiä, joista valitsemme helpoimmasta päästä olevan parituntisen. Lähdemme kipuamaan rannalta kiemuraista asfalttitietä kohti kallion päällä sijaitsevaa majakkaa, jonka juurelta alkaa varsinainen maasto-osuus. Reittimme on siis saanut ‘easy’ -merkinnän, mutta polku on paikoin erittäin kivinen ja jopa haastava. Varsinkin alaspäin mennessä joutuu varomaan askeltaan liukkaaksi kuluneiden kivien päällä.

Polulla vastaantulevia tervehditään, useimmiten saksaksi tai huikkaamalla ‘hola’. Kun vastaan tulee vapaana kulkeva vuohilauma, sitä ei tervehditä vaan jäädään katselemaan ja valokuvaamaan kunnioittavan välimatkan päästä. Vuohet jatkavat matkaansa, niin mekin. Polku viettää koko ajan loivasti ylöspäin, halki laidunmaiden ja matalahkon metsän. Mallorcalainen luonto on kaunista ja ilma juuri sopiva – lämmin, muttei liian lämmin, eikä tuulikaan pääse tuivertamaan puuston läpi.

Kun reitti lähtee laskeutumaan alaspäin takaisin kohti Port de Sólleriä, ollaan oliivilehdossa, joka on täynnä satoja vuosia vanhoja, eri kokoisia ja rungoiltaan eri tavoin vääntyneitä oliivipuuvanhuksia. Tällaisia emme ole koskaan aiemmin nähneet. Katselemme puita hartaina hetken ennen kuin jatkamme matkaa. Loppumatka onkin melko yllätyksetöntä alamäkeä, toki reitin varrelle mahtuu niin kaunista metsikköä kuin puiden välistä silloin tällöin pilkahtavaa mertakin. Merenpinnan tasolla, polun päässä paikallinen pienyrittäjä myy tuoreista appelsiineista puristettua mehua, joka maistuu taivaallisen hyvältä. Myös patikointi on maistunut, joten päätämme loman aikana tehdä vielä toisenkin patikkaretken.

Urheilu on väsyttänyt lomailijoita niin paljon, että toinen visiitti Festival-outletiin jää nyt väliin, siitäkin huolimatta että juuri tänään siellä olisi 20% alennusmyyntipäivä. Sen sijaan ajamme suoraan hotelliin ja menemme testaamaan sen spa-osaston, jossa saamme olla ihan rauhassa, paikalla kun ei näy edes henkilökuntaa. Osastolla on pienehkö allas, jossa on parit erilaiset poreet ja hierova vesiputous, kolme erilaista “suihkukoppia”, joista yhdestä saa tynnyristä kaadettuna päälleen kylmähköä vettä, sekä kaksi saunaa. Näistä höyrysauna osoittautuu ihan päteväksi, mutta muuten ei kylpyläosasto juuri pisteitä saa. Yleisvaikutelma on siisti, mutta lähempää tarkasteltuna huomaa, ettei osastoa siivota kovin usein, tai ainakaan kovin tarkkaan. Altaan poreista ja suihkuista osa ei toimi.

Zafiron illallisvalikoimassa ei ole mitään mainitsemisen arvoista, paitsi tilaamamme paikallinen Ram de Pi -punaviini, joka on oikein hyvää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *