Ennen matkaa ja vielä sen aikanakin olemme suunnitelleet ajavamme päiväksi San Marinoon. Eilisen lepopäivän päätteeksi tajuamme kuitenkin, ettei ole mitään järkeä kuluttaa kuutta tuntia autossa vain päästäksemme muutamaksi tunniksi tuohon minimaahan, kun Umbriassakin on vielä vaikka kuinka paljon nähtävää. San Marino -päivä vaihtuu lennossa Perugia-päiväksi.

Ensin on kuitenkin ajettava hieman Perugian ohi. Umbrian ja Toscanan rajalla sijaitsee suuri Trasimeno-järvi. Tunnin ajomatkan jälkeen auton ikkunoista avautuu upea järvimaisema ja etenkin järven saaret näyttävät kiehtovilta. Muutaman minuutin Toscanan puolella ajeltuamme palaamme Umbriaan ja lopulta järven rantaan – eikä järvi enää näytäkään houkuttelevalta. Mutaista vettä, likaisia, kivisiä tai kaislikkoisia rantoja, joita ei todellakaan tee mieli käyttää uimiseen. Castiglione del Lagon kaupungin rannassa on vähän yritystä, muttei sekään riitä kuin pikaisiin espressoihin ja vessakäyntiin rantakahvilassa. Kun ajelemme Lago di Trasimenon eteläpuolta kohti Perugiaa, alamme haaveilla vielä yhdestä lomapäivästä meren rannalla.Perugiassa on käynnissä vuosittainen Umbria Jazz -festivaali. Kaupungin ympäristössä olisi varmasti ilmaisiakin pysäköintialueita, mutta koska festari vetää paljon turisteja ja haluamme auton suojaan auringolta, pysäköimme Piazza Europan maksulliseen parkkihalliin, josta pääsee liukuportaita pitkin lähemmäs vanhan kaupungin ydintä. Vieläkin lähemmäs pääsisi, jos tajuaisi liukuportaiden päässä sijaitsevan rakennuksen minimetroasemaksi, josta paikallinen erikoisuus kuljettaa keskustaan asti.

Lähdemme kapuamaan paksun ja korkean ikivanhan kivimuurin läpi kulkevaa porraskäytävää ja kuulemme klassista musiikkia, jonka lähteeksi paljastuu Perugian kaupungin historian kertova 10-minuuttinen upea, mm. Bachin Jesu, Joy of Man’s Desiring -sävellyksen sisältävä videoinstallaatio. Istumme satoja vuosia vanhassa bastionissa ja näemme kaupungin osin synkän ja verisen historian lipuvan taideteoksin ja animaation keinoin silmiemme edessä, tunnelma on harras ja juhlallinen.

Kun nousemme bastionista (jälleen kerran!) rullaportailla, törmäämme jazzfestivaaliin joka paikassa. Ravintola- ja infotelttoja, esiintymislavoja, myyntikojuja – ja tietysti myös jazzia. Kaupungin oma olemus alkaa paljastua vasta kun pääsemme kauemmas jazzkadulta. Ensimmäisen kerran umbrialainen kaupunki tuntuu suurkaupungilta, vaikka vanha Perugia paikoin muistuttaakin aiemmin näkemistämme pikkukaupungeista. Corso Vannucci -kadulla ja sen ympäristössä on paljon kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja. Jazzfestivaali on synnyttänyt kaduille ja aukioille pop-up -ravintoloita. Väkeä on melkoisesti.

Lounaaksi paninit ja lasilliset valkoviiniä uudehkossa, orgaanisia tuotteita suosivassa kahvilassa ja katselemme kahvilan yläkerran ikkunasta Perugian keskusaukion vilinää. Kaupungin kuuluisin nähtävyys lienee suihkulähde Fontana Maggiore. Sen vieressä sijaitseva duomo on tietysti upea, mutta sen sisällä alkaa ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että koristeellisen ja mahtipontisen kirkkotaiteen ja valtavien, vanhojen kirkkorakennusten suhteen alkaa käsitys- ja hahmotuskyvyn rajat tulla vastaan. Oikeastaan tätä tunnetta osasi pelätä ja odottaakin. Tunteeseen sekoittuu jokin omituinen kateus Keski- ja Etelä-Euroopan meikäläisittäin huomattavasti pidempää historiaa, kulttuuria ja sivistystä kohtaan.

Vilkaisemme myös vanhaan kaupunkiin johtavan etruskien rakentaman valtavan portin ja harkitsemme käyvämme etruskien rakentamassa kaivossa, mutta osa matkaseurueesta on sitä mieltä, ettei ajatus ahtaasta ja synkästä rakennelmasta maan alla tunnu kovin kivalta juuri sillä hetkellä. Käymme kuuntelemassa hetken paikallista fuusiojazz-yhtyettä mukavan tuntuisessa Carduccin puistossa. Miksei tänne voisi tulla joskus toistekin ja viettää festareilla vähän pidemmän aikaa? Jazz sulattaa osan kirkkoähkystä ja päädymme kuin päädymmekin vielä yhteen vanhaan basilikaan, jossa sijaitsee Italian toiseksi suurin lasimaalaus. On hieman aavemainen tunne, kun olemme hetken aikaa valtavassa kirkossa aivan kahdestaan.

On aika jättää Perugia taakse, tai siis heti sen jälkeen, kun olemme tutustuneet kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan ostoskeskukseen ja erityisesti sieltä löytyvään suureen Coop-hypermarketiin, josta lähteekin mukaan kaikkea pientä ja tarpeellista. Illallinen nautitaan Spellon Orlando Furiosossa, jonka pizzat ovat tälläkin kertaa herkullisia. Il Bastionessa, huoneemme ulkopuolella, on terassi, jossa olisi kiva nauttia vielä lasilliset. Pimeys tuo kuitenkin tänäkin iltana mukanaan luonnon ihmeitä, tällä kertaa terassituolilla kököttää ihkaoikea skorpioni. Vaikka google väittääkin, ettei Euroopassa ole myrkyllisiä skorppareita, vainoharhaiset turistit painuvat sisälle ja tutkivat tarkkaan huoneensa kaikki nurkat ja raot.

 

 

Seuraavaksi:

Sagrantinon koti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *