Vihreää, vanhaa ja uutta
Suurkaupunkien ulkopuolinen Kiina on meille vielä tuntematon, vaikka kokemuksia myös maaseutu-Kiinasta jossain vaiheessa haluammekin. Suurkaupunkien liepeillä on onneksi usein vanhoja kyliä tai kaupunginosia, joista voi edes hitusen aistia millaista elämä Kiinassa on ollut vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten. Shanghain lähettyvillä oleva Zhujiajiao on näistä yksi esimerkki, samoin Guangzhoun esikaupunkialueella sijaitseva Xiaozhuo. Tosin kylästä usein käytetty luonnehdinta “ancient village” eli “muinainen kylä” on kyllä liioittelua.
Metro vie meidät muutaman pysäkin pohjoiseen, Guangzhoun itäiselle rautatieasemalle, jonka vieressä on sekä kiva ostoskeskus Popark että suuri linja-autoasema. Sieltä lähtevän kaupunkibussin (linja nro 45) matka maksetaan vilauttamalla bussiin noustessa Yang Cheng Tong -korttia, sitten vaan bussin penkille istumaan ja maisemia ihmettelemään – matka kestää kolme varttia.
Bussin päätepysäkiltä on vain kivenheitto Xiaozhoun vanhaan kaupunginosakylään. Alue ei ole oikein kaupunkia eikä kylääkään: lukemattomia kapeita pikkukujia ja kanaaleja, käsityöläisiä, kahviloita, putiikkeja ja tietenkin tavallisia koteja. Kylän vetonaula on pahaksi onneksemme remontissa, eli “osteritalo”, keskiaikainen rakennus, jonka ulkoseinä on peitetty osterinkuorilla, jää meiltä sisältä näkemättä. Yleisvaikutelma ei ole kovin siisti, tosin emme sellaista odottaneetkaan. Tämä ei ole pelkkä turistinähtävyys, vaan alueella eletään ja asutaan.
Kuljeskelemme pitkin kapeita kujia, ylitämme kanaaleita vanhoja siltoja pitkin, liikumme ilman päämäärää välillä eksyen, välillä löytäen kivoja pikkukauppoja. Opasteitakin kadunkulmissa on, mutta niitä noudattamalla onnistumme pari kertaa eksymään kunnolla. Syömme myöhäisen lounaan suorastaan hipsterimäisessä kahvilassa, jonka jälkiruoiksi nauttimamme juustokakut ja latet maistuvat suorastaan fantastisilta. Xiaozhou on lopulta koluttu muutamassa tunnissa, eli palaamme bussilla takaisin ydinkeskustaan maisemia ja esikaupunkien tohinaa katsellen.
Tajuamme jäädä pois jo ennen linja-autoasemaa huomattavasti hotelliamme lähempänä olevalla pysäkillä, josta kävelemme hotellille, ottaen matkalla valokuvia upeista pilvenpiirtäjistä, joista ei vaan tunnu saavan tarpeekseen.
Hotellilla mies käy toteamassa sen kuntosalin surkeaksi. Uima-altaalla on jälleen mukava uiskennella. Peseytymisen ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntaamme kohti suihkulähdeshowta, jonka onnistumme vihdoinkin näkemään kokonaan. Varsin vaikuttava esitys, jota on jälleen katsomassa runsaslukuinen yleisö.
Palaamme hotellille päin, sillä Vapersettä vastapäätä pitäisi sijaita etukäteen netissä kehuttu kasvisravintola. Paino sanalla “pitäisi”, sillä löydettyämme oikean rapun ja kerroksen, löydämme myös ilmoituksen, jonka mukaan ravintola on muuttanut.
Tätäkään ravintolaa ei koskaan löydy, sillä jopa hotellimme vastaanoton henkilökunnalla on vaikeuksia löytää kartalta ravintolan uutta sijaintia. Onneksi kaupunki on täynnä ravintoloita. Me löydämme itsemme hotpot-ravintolasta Tiyu Xilun metroaseman lähistöltä. Tilaamme useita pikkuannoksia: grillattua munakoisoa, rustoisia kanavartaita, perunaa, grillattuja ostereita, sieniä, porsaan aivoja (okei, ihan joka annoksen kohdalla emme olleet ihan varmoja siitä mitä tilaamme) sekä kaksi isoa Harbin-olutta. Laskun loppusumma 18 euroa ja ruoat enimmäkseen maittavia.
Seuraavana aamupäivänä jatkamme kaupungin puistoihin tutustumista. Liuhuahu’n eli Liuhua-järven puisto sijaitsee pari kilometriä Yuexiusta länteen. Lähimmät metropysäkit ovat Yuexiu Park ja Chen Clan Academy, joista jälkimmäiseltä me kävelemme puiston pääsisäänkäynnille. Puisto koostuu oikeastaan muutamasta isosta tekojärvestä, joiden välissä olevia kannaksia ja saaria pitkin kulkevia kävelyreittejä pitkin puistoon on kätevä tutustua.
Väkeä on täälläkin paljon, mutta koska kyseessä on todella laaja alue, ei tungoksen tuntua tule. Erityisesti puistosta jää mieleen eläkeläiset harrastamassa tanssia, laulua, taiji’a tai pöytätenniksen pelaamista. Puiston erikoisuus on sen keskellä sijaitseva valtava eurooppalaistyylinen palatsi, joka näyttää hylätyltä, ja joka on aidattu eikä sitä siis valitettavasti pääse katsomaan lähempää. Ilmeisesti järvet houkuttelevat puistoon myös paljon erilaisia lintulajeja ja niiden bongaajia, mutta me emme huomaa käynnillämme kumpiakaan.
Maukkaan ostarilounaan jälkeen jatkamme Liwanhun (Liwan-järven) puistoon. Changshou Lun metroasemalta kävelemme pitkin vilkasta ja idyllistä kauppakatua länteen. Puistoa ympäröi Xiguanin vanha kaupunki, joka vaikuttaa todella viihtyisältä. Ylitämme vanhan kivisillan ja astumme komeasta portista sisään puistoon, jonka on jo ensinäkemältä edellistä puistoa viihtyisämpi.
Tässäkin puistossa on suuria vesialueita, mutta myös vanhoja upeita rakennuksia, siltoja, saaria, viihtyisiä palmukujia ja paljon suurien puiden varjostamia levähdysalueita. Mieleenpainuvin hetki on yhtä aikaa harras, harmoninen ja kiinalaisen kaoottinen: istuessamme puiden suojassa penkillä, vieressä karaokelaitteensa puistoon raahanneen kiinalaispariskunnan mies laulaa kovalla yrityksellä kammottavasti pieleen, toisaalla kiinalaismies soittaa tuubaa, mutta myös venyttelee välillä jalkojaan rantaa reunustavaa aitaa vasten, hieman kauempana ryhmä vaaleanpunaisiin pukeutunut ryhmä harrastaa taitavasti synkronoitua taijia rantapaviljongissa.
Jätämme puiston taaksemme ja ihmettelemme kauppakadun loputtomia kauppoja ja putiikkeja. Pysähdymme teekauppaan ja ostamme ison pussin vihreää irtoteetä reilulla eurolla. Changshou Lun metroasemalta jatkamme kävelyä kohti Shangxiajiun kävely- ja ostoskatua, mutta maanpäällinen markkinahelvetti alkaa jo heti metroaseman jälkeen.
Nyt on kaupanteossa meininkiä. Meteli on hirvittävä, kauppoja, hedelmä- ja juomatiskejä riittää kadun molemmin puolin loputtomasti jo ennen kuin varsinainen kävelykatu edes alkaa. Shangxiajiu on kuin Beijing Lu, mutta isompi ja äänekkäämpi. Pahempaa kuin vaikkapa Bangkokin vastaavilla kaduilla. Täälläkään ei länsimaalaisia näy, joten meitä tervehditään usein ja kun satumme poikkeamaan sisään kauppaan, palvelu on ystävällistä, paikoin suorastaan päällekäyvää.
Omituista kyllä, samalla kadulla on samoilla vaateketjuilla useita liikkeitä hyvin lähekkäin, mainittakoon vaikkapa kiinalainen urheiluvaateketju Anta, josta mekin ostamme muutaman paidan. Vaikka vaatekauppoja on suuri määrä, tarjonta on melko yksipuolista ja enimmäkseen huonolaatuista, joten pääsemme melko pian jatkamaan matkaamme kohti illallispaikkaa.
Tänä iltana olemme vakaasti päättäneet syödä vegeruokaa hyviä arvosteluita saaneessa Huixin Ci Su -buffetravintolassa. Ilman ongelmia ei tämäkään ravintola löydy. Matkaan menee -jo totutusti- suunniteltua kauemmin, vaikkei metromatkalla ole kuin yksi vaihto ja pysäkkejäkin vain muutama. Suuremmaksi ongelmaksi osoittautuu isojen valtaväylien ylittäminen oikeaan suuntaan pääsemiseksi: suojateitä ei ole lainkaan ja ylikulkusillat ovat aina väärässä paikassa määränpäätämme ajatellen.
Löydämme lopulta oikean korttelin, mutta joudumme kiertämään sitäkin muutaman minuutin ajan, ennen kuin löydämme ravintolan juuri sieltä missä sen kartan mukaan pitikin olla. Olemme paikalla puolta tuntia ennen vegebuffan sulkeutumista, minkä kassahenkilö meille selittää ja kertoo samalla, ettei tarjoiluastioita enää täytetä, ja että hinta on tämän johdosta 33 yuanin sijaan vain 25 yuanin per henkilö.
Saamme kumpikin kaksi muovilautasta, joita alamme nopeasti täyttää erilaisilla kasvisherkuilla. Verrattuna vuoden takaiseen aasialaiseen vegebuffetkokemukseen Hongkongissa on Huixin Ci Su tarjonnaltaan paljon monipuolisempi ja maukkaampi. Saamme vatsamme täyteen 20 minuutissa ja poistumme kohti lähintä metroasemaa.
Hyppäämme pois Zhujiang New Townin metroasemalla ja käymme GT Plazassa parissa kaupassa, siitäkin huolimatta että jalkamme ovat aivan lopussa. Vaikka reissulla on tullut käveltyä reippaasti joka päivä, juuri tänä päivänä askelmittarimme näyttää ensimmäistä kertaa yli 30000 askelta. Vaikka hotellilla tekisi mieli mennä saman tien nukkumaan, on vielä suunniteltava seuraava päivä: olemme lähdössä junalla Macaoon!
