Shamian Island & Beijing Road
Aamiaisen jälkeen kävelemme metroasemalle, jonka Yang Cheng Tong -palvelupisteessä lataamme korteillemme arvoa 100 yuania (n. 13 €), mikä määrä riittääkin kevyesti koko loman metro- ja bussimatkoihin. Ensimmäinen määränpäämme on tänään yksi Guangzhoun tunnetuimmista nähtävyyksistä, Shamianin saari. Metro vie meidät Huangshan metroasemalle, josta on vain lyhyt kävelymatka saarelle. Ensin on käytävä metroaseman yläpuolella olevassa Metropolitan Plaza -ostoskeskuksessa vessassa. Pikaisella käynnillä bongaamme yllättäen kiinalaisen Feiyue-tossumerkin liikkeen, mikä tarkoittaa sitä, että ostarille on pakko palata Shamianin jälkeen.
Shamian on siis yksi kaupungin must see -nähtävyyksistä. Se on rauhallisen oloinen pieni saari, joka on täynnä yli satavuotiaita eurooppalaistyylisiä rakennuksia. Metropolitan Plazan edustalta saarelle pääsee pientä kävelysiltaa pitkin, myös saaren itäosassa on silta. Autoilla ei ole Shamianille asiaa, huoltoliikennettä lukuun ottamatta. Aloitamme saareen tutustumisen kävelemällä sen eteläistä rantakatua, mutta eniten nähtävää -vanhoja rakennuksia ja hienoja patsaita- on saarta halkovalla kävelykadulla.
Shamian on rauhallinen, muttei mitenkään järisyttävän hieno kokemus. Bulevardin patsaat ovat suosittuja valokuvauskohteita. Keskellä bulevardia nuori kiinalainen treenaa kung fu -liikkeitä ylävartalo paljaana, parissa lokaatiossa perinteisiin qipao-asuihin pukeutuvia rouvia kuvataan. Pienen ja söpön kirkon edessä puolestaan kuvataan paikallista hääparia.
Shamian on kierretty tunnissa, joten palaamme ostarille. Feiyuen kaupassa miestä odottaa karmaiseva pettymys: suurin saatavilla oleva kenkäkoko on 43. Onneksi toisen kiinalaisen suosikkimerkin eli Xiaomin liikkeestä löytyy lohdutukseksi sähköhammasharja ja muuta tarpeellista. Palaamme metroasemalle ja otamme suunnaksi toisen päivän nähtävyyksistä, eli Beijing Road -ostoskadun.
Jos Shamian oli rauhallinen keidas suurkaupungin keskellä, Beijing Road ei sitä ole. Metroasemalta ei tarvitse kävellä montaakaan metriä, kun nainen jo löytää ostoskeskuksen kivijalasta monta edullista vaatekauppaa. Mies ei pikkaraisiin puoteihin mahdu, toisaalta niissä myydään vain naisten vaatteita. Ennen varsinaista Beijing Roadin kävelykatuosuutta huomaamme toisen legendaarisen kiinalaisen lenkkarimerkin, Warriorin myymälän, josta mies ostaa ensi kesäksi itselleen hienot ja juuri sopivan kokoiset canvastossut, eikä Feiyue-pettymys enää pahasti kaivele.
Monia kännykän käyttöön liittyviä asioita helpottaaksemme olemme päättäneet hankkia paikan päältä pariksi viikoksi kiinalaisen sim-kortin. China Unicomin myymälä sattuu matkan varrelle, joten käymme kysymässä hintaa. 200 yuania maksava kortti tuntuu rahastukselta, joten kortin hankinta siirtyy tuonnemmaksi ja China Mobilen tai China Telecomin myymälään (lopulta käy niin, että sim-kortit jäävät hankkimatta, mutta suosittelemme siis ehdottomasti sen hankkimista).
Sitten alkaa länsimaalaisille suunnattu feikkituotteiden kaupittelu, johon vaikkapa Shanghain Nanjing Roadiakin tallustellessa törmää usein; tarjolla olisi kelloa, laukkua ja vaikka sun mitä, mutta kovin sinnikkäitä nämä kadulla katalogejaan esittelevät jampat eivät ole. “Bu yao” ja määrätietoinen eteenpäin kävely riittävät useimmiten jättämään meidät rauhaan. Jatkamme kohti kävelykatua, joka on täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä street food -kojuja, ravintoloita ja kiinalaisia shoppailijoita. Taidamme olla kadun ainoat länsimaalaiset.
Syömme myöhäisen lounaan The Old HK -nimisessä ravintolassa, jonka nimi ei viittaa HK:n siniseen vaan Hong Kongiin, joka näkyy ravintolassa kaikessa, sisustusta myöten. Ravintolan paistettu munakoiso-jauheliha -pata on käsittämättömän hyvää, kevätrullat samoin. Wonton-nuudelit ja valtavat, puolikypsiksi paistetut naudanlihapullat eivät ihan yllä samalle tasolle, mutta niin vain nekin lautasilta katoavat. Kokonaisuuden hinta ei päätä huimaa: neljä ruokalajia ja kookkaat pullot Harbin-olutta maksavat yhteensä 121 yuania eli 15 euroa.
Ravintolan naapurikorttelissa sijaitseva Dafon buddhalaistemppeli on yksi kaupungin hienoimmista ja suurimmista, mutta pahaksi onneksemme remontissa. Onpahan jotain nähtävää sitten seuraavallakin reissulla. Jatkamme kohti meluisaa ostoskatua, jossa suurin osa lukuisista kaupoista myy paikallisia vaatemerkkejä. Mukana on myös hassusti muualta kuin Kiinasta kotoisin olevien brändien nimiä mukailevia putiikkeja, kuten “Charns & Keatn” ja “New Bailunlp”. Shanghaista tuttu, neljä kerrosta kattava Meters/bonwen -vaatekauppa löytyy täältäkin, samoin kiinalaisten urheilutuotejättien Antan ja Li-Ningin myymälät. Joka ikisessä kaupassa soi kovaääninen musiikki. Suurin osa kaupoista houkuttelee asiakkaita taputtavien ja lujaäänisesti huutavien sisäänheittäjien avulla.
Meteli ja markkinameininki alkavat pikkuhiljaa väsyttää ja ilta pimenee, joten nappaamme mukaan virkistävät sitruuna-kumkvatti -juomat ja lähdemme kävelemään pitkin Zhongsan 5th roadia lähimmälle metroasemalle. Gongyuanqienin asemaa vastapäätä on People’s Park -puisto, jossa pienet kiinalaislapset opettelevat rullaluistelemaan, ja jossa valtava rotta juoksee puskasta toiseen. Olemme varautuneet eläinten kohtaamiseen vasta seuraavana päivänä, joten jätämme rotat rauhaan ja hyppäämme metroon.
