Yuaneja jahtaamassa
Hotellin aamupala on runsas, monipuolinen ja hyvin aasialainen. Täälläkin hieman ihmetyttää, että tarjolla oleva vihreä tee on pussiteetä, mutta muuta valittamisen aihetta emme toistaiseksi löydä. Istumme ikkunapöydässä, nautimme nuudeleita, dumplingseja, ihania hedelmiä ja muita aamiaisherkkuja, samalla katselemme ikkunasta töihin rientäviä kaupunkilaisia.
Aamupäivällä on tarkoitus lähteä kaupungille ja etsiä ensimmäiseksi pankki jossa voisimme vaihtaa eurot yuaneiksi. Ennen tätä tapaamme kuitenkin hotellimme myyntipuolella työskentelevän nuoren herran, jonka kautta olemme varanneet huoneemme. Hän on osoittautunut jo ensimmäisessä meille lähettämässään sähköpostissa Suomi-faniksi ja pyytänyt tuomaan hänelle Suomi-aiheisia postikortteja. Nuori mies pyytää meidät istumaan aulabaariin, pyytää tiskiltä meille lasilliset (lämmintä) vettä ja ihastelee saamiaan kortteja. Small talk -tuokion päätteeksi hän ilmoittaa varanneensa meille illaksi pöydän hotellin illallisbuffetista, laskusta ei tarvitse välittää. Nice.
Rahanvaihdosta Kiinassa meillä on jo jonkin verran kokemuksia: Shanghaissa oli pankkeja, joissa vaihtaminen ei onnistunut ilman paikallista pankkitiliä, mutta myös pankkeja, joissa ei ollut mitään ongelmia ja joissa vaihtokurssikin oli erinomainen. Rahanvaihtotoimistoja käytimme myös, mutta useimmiten nostimme käteistä rahaa automaateista – vaikka käteisnostoon kuuluva nostopalkkio tekeekin automaattinostamisen lähes poikkeuksetta kalliimmaksi vaihtoehdoksi.
Pankkeja on Guangzhoussakin joka kulmassa. Käymme sekä Bank of Chinan että Construction Bank of Chinan konttoreissa, molemmissa pääsemme aulasta kivasti kassalle asti, kunnes selviää, ettei rahanvaihto onnistukaan. Pitäisi olla sekä paikallinen puhelinnumero että pankkitili. Euroniput jäävät vaihtamatta. No, saahan ne sitten kotimaassa käytettyä. Plan B onkin sitten rahan nostaminen automaatista. Syystä tai toisesta emme saa nostettua luottokortillamme rahaa edes automaatista, mikä ahdistaa hetken, mutta pankkikortilla nostaminen onneksi lopulta onnistuu.
Nyt on käteistä, seuraavaksi sitä pitää käyttää! Tianhen alue Guangzhoussa on varsin otollista shoppailualuetta, sillä siellä on useita valtavia ja uudehkoja ostoskeskuksia, ostoskatuja maan alla ja päällä. Ostareista tutustumme ensimmäisenä päivänä kolmeen: Grandview Mall kuulostaa Mario Kart -pelin radalta ja on yksi paikallisten suosikkiostareista, josta löytyy paljon kivoja länsimaisia ja kiinalaisia vaatteita myyviä kauppoja ja mm. pätevän oloinen outlet ylimmässä kerroksessa. Kuten uudemmissa ostoskeskuksissa Kiinassa yleensä, täälläkin on siistit vessat ja suhteellisen monipuoliset ravintolakerrokset. Tutustumme Grandviewiin kerros kerrallaan, ylhäältä alas. Pohjakerrokseen päästyämme ostamme janoomme herkulliset sitruunateet ja jatkamme naapuriostarille. Park Central on Grandview Mallia pienempi, uudempi ja kalliimpi. Merkkituotemyymälöitä on kolmessa kerroksessa ja ostarin sisäpihalla viihtyisä ulkoalue.
Vielä kolmaskin ostoskeskus samassa korttelissa sijaitsee: Tee Mall’ia emme jaksa enää tutkia kuin pintapuolisesti. Ostarin alakerrassa on kuitenkin valtava Aeon-supermarket, johon päätämme tulla ostoksille toisena päivänä. Jaloissa alkaa jo painaa edellispäivän matkustus, joten palaamme hotellille. Matkalla ostamme vihdoinkin 7/11:stä ne Yang Cheng Tong -kortit. Hotellin aulasta löydämme rahanvaihtoautomaatin, jossa voisi kätevästi vaihtaa eurosetelit yuaneiksi. Vaihtokurssi koneessa tosin on luokattoman huono, joten jätämme kokeilematta.
Sen sijaan haluamme kokeilla hotellin uima-allasta. Vaihdamme uima-asut huoneessa, sitten siirrymme hotellin kylpytakit päällä hissillä viidenteen kerrokseen, jossa sijaitsevat hotellin hemmottelu- ja vapaa-ajanviettotilat: kauneushoitola (kallis), thaihierontapiste (ei niin kallis), kuntosali, pelihuone, kampaamo, pukuhuoneet saunoineen sekä kivan kokoinen uima-allas. Altaaseen mennessä pitää ilmoittautua vastaanotossa, jossa kuittaudutaan sisään ja jossa tarkastetaan että meillä on mukana vaaditut uimalakit. Tämän jälkeen virkailija päästää meidät pukuhuoneisiin, joista puolestaan pääsee suihkun kautta itse altaalle. Altaalla on autiota, mutta yksi onneton hotellityöntekijä joutuu valvomaan kun länsimaiset asiakkaat pulikoivat ja ottavat toisistaan ja hotellia ympäröivistä pilvenpiirtäjistä valokuvia (joka ikinen kerta, kun käymme altaalla, paikalla on joku henkilökuntaan kuuluva, lienee hotellin company policy). Uima-altaalla on ihanaa ja pulikointi saa vielä ihanamman tason, kun tajuamme, että veden alla soi musiikki, vieläpä aika lujaa. Mahtavaa!
Uituamme, peseydyttyämme ja vaihdettuamme vaatteet on aika kohdata hotellin buffet-illallinen. Se on huikea. Tarjolla on aasialaisia herkkuja moneen lähtöön: kaikenlaisia mere-eläviä on enemmän kuin kauppahallissa, on dumplingseja, ankkaa, kanaa, lihaa, kasviksia eri muodoissa, ihania hedelmiä ja jälkiruokapöytä. Aloitamme paahdetuilla ja kuorrutetuilla ostereilla, joiden kanssa nautimme lasilliset hintaan kuuluvaa valkoviiniä.
Puolitoista tuntia myöhemmin olemme tupaten täynnä, mutta ei auta. Nyt on lähdettävä tutustumaan yhteen pakollisista Guangzhou-nähtävyyksistä, eli keskustan valoshowhun, jota jo hotellin työntekijätuttummekin aamulla kehui. Vuotta aiemmin olemme ensimmäisenä iltanamme kiirehtineet Hong Kongissa kohti Victorian lahden valoshowta ja missanneet sen muutamalla minuutilla, emmekä tietenkään ehdi ajoissa paikalle täälläkää. Hotelliltamme kävelee pelipaikoille Huachengin puistoon noin vartissa, ja kuulemme showhun kuuluvan musiikin jo kauas, kunnes perille päästyämme tajuamme, ettei valoshow liity mitenkään Canton Toweriin tai Pearl Riveriin. Joenrannasta lähtevässä puistossa on massiivinen suihkulähdeshow, josta näemme sentään viimeiset tahdit. No, onhan tässä iltoja jäljellä.
Kävelemme puistoa pitkin ja imemme itseemme näkymiä, joita olemme tähän asti katsoneet vain YouTubesta ja valokuvista. Upeasti valaistuja pilvenpiirtäjiä, värikkäitä valolaattoja maassa, taustalla siintävä väriä vaihteleva Canton Tower – upeaa! Kävelemme Zhujiang-joen (eli Pearl Riverin) rantaan, josta löytyy Aasian kisojen avajaisia varten vuonna 2010 rakennettu stadion, jossa on joitakin viikkoja aiemmin vietetty Kiinan kansantasavallan 70-vuotisjuhlia. Rannassa on myös -osin mainittuihin juhlallisuuksiin liittyen- upeita kukkaistutuksia ja patsaita.
Olemme jo ennen matkaa nimenneet Huacheng-puiston ’vaginapuistoksi’, mikä selittyy puiston kartassa näkyvällä muodolla. Väitämme, ettei muoto ole vahinko. Puiston alla sijaitsee Mall of the World -ostoskeskus, joka paljastaa meille ensimmäisenä iltana lähinnä valtavan ravintolatarjontansa. Nappaamme mukaan herkulliset sitruuna-kumkvattijuomat (16 yuania kappale) ja raahustamme hotellille nukkumaan. Askelia kertyy aktiivisuusrannekkeiden mukaan reilut 25 000, joten ei ihme, että jalkamme vaativat lepoa.
Ennen matkaa olemme ladanneet kaikkiin mahdollisiin laitteisiimme vpn-palvelimen. Meillä on kokemusta vain ExpressVPN:n palvelimesta, joka on toiminut aiemmilla Kiinan reissuilla lähes moitteettomasti. Tällä kertaa meillä on suuria vaikeuksia päästä sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan, jonka Kiinan viranomaiset haluavat meiltä blokata. Aamulla miehen Applen tuotteet ovat onnistuneet luomaan yhteyden, jonka avulla saamme meiliin ExpressVPN:ltä ikäviä uutisia: Kiinan Great Firewall on aiempaa korkeampi, ts. blokkausta on kiristetty ja meidän tulisi välittömästi ladata sovelluksesta uudet päivitykset. Applen tuotteissa päivittäminen onnistuukin, mutta KIINALAISET android-puhelimemme jäävät ilman päivitystä, eli ilman vpn-yhteyttä, eli ilman someyhteyksiä.
