Honkkariin!
Edellisen -ja ensimmäisen- blogikirjoituksemme aluksi väitimme, ettei Aasiaan kannata lähteä kahta viikkoa lyhyemmäksi ajaksi. Jos nyt kuitenkin sattuu käymään niin, että töistä pystyy irrottautumaan viikoksi ja Hong Kongissa järjestettäville festareille järjestyy ilmaiset liput, ehkä tuosta säännöstä voi joustaa. Niinpä löydämme itsemme eräänä marraskuisena maanantai-iltapäivänä istumasta Qatar Airwaysin koneessa kohti Dohaa, josta matka parin tunnin vaihdon jälkeen jatkuu kohti Hong Kongia.
Etukäteissuunnittelusta hieman: Qatarin edestakaiset lennot olivat sen verran kohtuuhintaiset, että pystyimme panostamaan hotelliin hieman normaalia enemmän. Vaikka Hong Kongilla on maine kalliina majoituskaupunkina, sieltä löytyy hotelli jokaiselle kukkarolle, kuten melkeinpä missä suurkaupungissa tahansa. Täytyy vain olla ajoissa liikkeellä ja osata hakea oikeista paikoista. Meillä oli pari kriteeriä hotellia valitessamme; sen tuli sijaita Hong Kongin saaren puolella, mm. siksi, että jo mainittu festari järjestetään sillä puolen Victorian lahtea. Toki Kowlooniin ja Kowloonista pääsee kätevästi metrolla, mutta halusimme minimoida matkustamiseen käytettävän ajan. Lisäksi hotellissa tuli olla uima-allas, seikka, mikä Hong Kongissa ei ole itsestäänselvyys. Useamman vertailusession perusteella päädyimme North Pointin kaupunginosassa sijaitsevaan, viime kesäkuussa avattuun Hotel Vic on the Harbour’iin. Se täytti em. kriteerit, mutta viiden tähden hotelliksi sen huonehinnat olivat lisäksi ihan kohtuulliset, ja kyseessä on tosiaan aivan uusi hotelli. Ennen reissua ehdimme lukea Hong Kongista useita nettiartikkeleita ja pari painettua matkaopasta, joiden perusteella syntyi lyhyehkö bucket list. Tarinan lopuksi paljastuu kuinka paljon listan asioista ehdimme lopulta nähdä tai tehdä, mutta ehkä jo tässä vaiheessa voi kertoa, että viikko Honkkarissa on lyhyt aika, varsinkin kun kolme päivää tuosta viikosta menee festareilla.
Kumpikaan meistä ei ole aiemmin käynyt Hong Kongissa – ellei lentokenttää lasketa. On nimittäin tullut yövyttyäkin kentällä jonkun kerran. Pitkästä lennosta ja onnettoman vähäisestä nukkumisesta huolimatta olemme innoissamme kuin pienet lapset, kun lentokoneen ikkunasta alkaa näkyä saaria, pilvenpiirtäjiä ja etenkin uusi, Hong Kongin Macauhun yhdistävä, maailman pisin silta. Olemme täällä!
Vaikka Hong Kong kuuluukiin tätä nykyä Kiinaan, sen erityisalue-status tarkoittaa viisumivapautta mm. suomalaisille. Perinteinen maahantulokortti tulee kuitenkin täyttää, se ojennetaan virkailijalle passintarkastuksessa. Maahantulovelvollisuudet ovat nopeat ja lungit. Tuloaulasta noukimme etukäteen mainiosta Klook-palvelusta ostetut Octopus-kortit (joista myöhemmin lisää) ja suuntaamme Airport Express -junalle. Skannaamme samaisesta Klook’ista etukäteen alennushintaan hankittujen junalippujen qr-koodit portin lukulaitteeseen, siirrymme junaan ja istumme alas. 25 minuuttia myöhemmin olemme Hong Kong Station -asemalla, josta pääsee suhteellisen helposti hissillä ja kävellen samassa kompleksissa sijaitsevalle Central-metroasemalle. Island -metrolinjaa pitkin huristelemme North Pointin asemalle, josta päivänvaloon juuri oikealta uloskäynniltä päästyämme näemmekin jo parin korttelin päässä sijaitsevan hotellimme logon.
Ensivaikutelma kaupungin sykkeestä ihastuttaa. Kaksikerroksisia raitiovaunuja ja busseja, ihmisvilinää, korkeita rakennuksia, kauppoja, katuruokaa, ravintoloita, mainoskylttejä, neonvaloja… paljon juuri niitä asioita, joiden vuoksi rakastamme Aasiaa, ja joiden pariin pitää päästä mahdollisimman pian. Ensin täytyy kirjautua hotelliin. Hotel Vic On The Harbourista tulee ensimmäisenä mieleen englannin kielen sana ‘posh’. Valoisat, kiiltävät, tilavat, ei liian koristeelliset yleiset tilat. Vesielementtejä, modernia taidetta, puuta ja kiveä. Tyylikästä. Ylitsevuotavan ystävällinen Joy toivottaa meidät tervetulleeksi jo katutason tuloaulassa, josta hän ohjaa meidät toiseen kerrokseen respaan. TripAdvisor -arvioissa on usein haukuttu Vicin hidasta check-iniä ja lapsenkengissä olevaa palvelua. Meillä ei ole ongelmia kummankaan asian kanssa.
Nopeasti sujuvan check-inin jälkeen ja päästyämme 8. kerroksessa sijaitsevaan huoneeseemme, Joy koputtaa oveen. Hän tuo matkalaukkumme, kertoo huoneemme ominaisuuksista ja suosittelee joitain Hong Kongin nähtävyyksiä. Olemme matkasta väsyneitä, eikä selostuksesta oikein jää päähän muuta kuin se, että minibaarissa olevat juomat ovat ilmaisia (täyttö maksaa) ja että erityisesti kannattaa maistaa paikallista erikoisuutta, eli pahvipurkissa olevaa Hong Kongin maitoteetä. Joy esittelee meille myös useissa kaupungin hotelleissa käytäntönä olevan huonevarusteluun kuuluvan älypuhelimen, josta onkin matkan aikana paljon iloa, sillä kun pääsee ilmaiseksi nettiin joka paikassa.
Joyn jätettyä meidät rauhaan, ihastelemme ikkunasta Victorian lahdelle avautuvaa näkymää, lahden lauttaliikennettä ja Kowloonin puolen pilvenpiirtäjiä – ja hotellimme vieressä sijaitsevaa valtaista rakennustyömaata. Päätämme mennä pesemään matkan pölyt hotellin uima-altaalle ja pukeudumme huoneesta löytyviin valtaisiin kylpytakkeihin. Onneksemme kahdesta korkeasta rakennuksesta koostuvan hotellin infinity pool löytyy oman “tornimme” katolta, niinpä huristamme erittäin nopealla hissillä 23. kerrokseen, saamme pyyhkeet allastyöntekijöiltä ja istahdamme ennen veteen pulahtamista ihailemaan maisemia hämärtyvässä illassa. Altaan vesi on virkistävän viileää. Vaikka väsyneitä raajoja huljuttelisi vedessä ja Kowloonin valoja ihastelisi pidempäänkin, on lähdettävä tutustumaan lähiseutuun ja etenkin etsimään ruokapaikkaa.
Miten ihanaa onkaan marraskuisen kotimaan koleuden jälkeen pukeutua shortseihin! Hong Kongissa on marraskuussa erittäin sopiva lämpötila, joka vaihtelee 25 asteen molemmin puolin. Jopa illalla tarkenee suomalaisittain kesäisissä tamineissa. Kävelemme pitkin King’s Roadia ja bongaamme kiinnostavia kauppoja. Tarkoitus on ensin vaihtaa rahaa yhdessä lukuisista rahanvaihtopisteistä ja sen jälkeen mennä syömään “kaupungin kuuluisimpaan dim-sum -paikkaan” ja “maailman halvimpaan Michelin-tähdellä palkittuun” Tim Ho Waniin. Olemme etsineet etukäteen netistä hyvää vaihtokurssia lupailevaa rahanvaihtopistettä, mutta valitsemamme pulju tarjoaa lopulta ihan samaa, itse asiassa jopa vähän huonompaa kurssia kuin muutama jo ohittamamme kioski, mutta mitäpä tuosta.
Kun lompakkomme eurot ovat muuttuneet Hong Kongin dollareiksi, suuntaamme kohti ruokapaikkaa. Google Mapsiin ei ihan aina ole luottamista, mitä tulee asioiden täsmälliseen sijaintiin. Tämän huomaamme Tim Ho Wania etsiessämme ja kävellessämme kyllä oikeaan suuntaan, mutta ihan väärää katua, jolla karttapalvelu väitti ravintolan sijaitsevan. Toisaalta ilman lievää eksymistä emme olisi nähneet vaikkapa lemmikkieläimille tarkoitettua parturia, jonka ikkunan takana on kolme mitä ihastuttavinta koiranpentua!
Tim Ho Wan on kuulemma aina täynnä ja olemme varautuneet jonottamaan sisäänpääsyä. Jonoa ei kuitenkaan näy, ikkunan takaa tarjoilija viittoo meidät sisälle ja opastaa pöydän ääreen istumaan. Seuraavaksi hän kantaa pöytään kannullisen kuumaa teetä ja tilauskupongin, johon halutut ruokalajit ruksimalla tilaus tehdään. Tämän jälkeen tarjoilija tuo pöytään valmiin laskun, joka puolestaan maksetaan pois lähtiessä ovensuussa sijaitsevalla kassalla. Kätevää ja helppoa.
Tilaamme -tietysti- dim sumeja, lisäksi kevätkääryleitä ja höyrytettyjä kasviksia. Ruokia odotellessamme hörpimme teetä ja ihmettelemme ravintolaa, joka lienee ansainnut michelininsä ruoillaan, ei viihtyisyydellään. Äänekäs ja valoisa paikka on lähes täynnä, viereisissä pöydissä länsimaalaiset ovat näköjään tuoneet omat juomat mukanaan (Tim Ho Wanissa ei tarjoilla alkoholia). Annoksemme saapuvat vartissa. Ne eivät ole järin isoja, mutta herkullisia ne ovat, erityisesti katkaraputäytteiset höyryävät dim sumit. Syötyämme harkitsemme hetken lisätilausta, mutta väsymys alkaa painaa, joten maksamme laskun (neljä annosta ja pari limua yhteensä 113 dollaria eli 12,5€) ja kävelemme hotellille, jossa unta ei tarvitse kauaa odotella.
