Kotiinpaluu
Hotel Vic on the Harbour on siis avattu viime kesäkuussa ja osoittautuu hyväksi valinnaksi. Huoneemme varustelusta pidämme, samoin allasalueesta. Aamiainen on vähintään kohtalainen ja aamiaisravintolan henkilökunnan ajoittainen haparointi menee luultavasti hotellin ”tuoreuden” piikkiin. North Point ei alueena välttämättä ole kovin viehättävä ja hotelli Vicin naapuriin tulevan kauppakeskuksen rakennustyömaa rumentaa maisemia entisestään. Toisaalta alue on varmasti “aidompaa” Hong Kongia kuin vaikkapa Central tai Kowloonin eteläinen ranta. Julkiset yhteydet ovat hyvät ja lähistöllä paljon kauppoja ja kohtuuhintaisia ravintoloita. Voimme siis suositella aluetta ja hotelli Viciä, johon mieluusti palaamme jonain päivänä.
Hotellin kuntosalia tulikin jo kehuttua. Sen kiinnostavin laite testataan viimeisenä aamuna. Virtual Fitness Experience kuulostaa kivalta, mutta osoittautuu yllättävän rankaksi. Olemme varanneet ajan aamukymmeneksi. Hotellin työntekijä tulee opastamaan meille laitteen käyttöä. Polvisuojat jalkaan, suojaharso vr-lasien alle, kipuaminen telineeseen, homma käyntiin ja yhtäkkiä lennät metsäisen vuoristomaiseman yllä ja yrität ohjailla itseäsi raajojen ja lantion avulla maisemassa näkyvien maalitaulujen läpi. Suoritus kestää vain muutaman minuutin, mutta ottaa todella koville. Nainen selviää kunnialla, mies ei hallitse laitetta eikä kroppaansa lainkaan.
Lyhyen kuntoilun jälkeen ehdimme vielä tutustua hotellin höyry- ja normaaliin saunaan (molemmat yllättävän tasokkaat), sitten huoneeseen pukeutumaan, nappaamaan matkatavarat ja sujuvasti tapahtuvaan checkoutiin. Jätämme matkatavarat aulan concierge-deskille ja varmistamme vielä hotellilta lähtevän ilmaisbussin aikataulun. Suuntaamme viimeisen kerran kaupungin sykkeeseen, ja tärkeimmät ensin: Minisossa on pakko käydä, samoin King’s Roadin kiinalaisessa marketissa, josta mukaan lähtee teepakkauksia sekä kiinalaisia lääketuotteita. Meiji-merkin suklaamakeisia on saatava kotiin lisää, niitä löytyy läheisestä Park’n’shopista. Miehen reppu onkin tässä vaiheessa jo täpötäynnä, joten hyppäämme metroon ja ajamme sillä Admiraltyn asemalle, josta kävelemme parin ostoskeskuksen läpi Hong Kong Parkiin. Onneksi reppuun ei mahdu enää mitään.
Puisto on ihana keidas pilvenpiirtäjien juurella; puita, pensaita, kukkia, lampia, suihkulähteitä, penkkejä. Pieni vesiputous laskee lampeen, joka on täynnä kilpikonnia ja erilaisia kaloja. Toisaalla valtava määrä perhosia lentelee kukkia täynnä olevan pensaan ympärillä ja tarjoaa meille ja monelle muulle kiinnostavan kuvauskohteen. Puistossa on ainakin kolme hääparia ottamassa hääkuvia, mikä ei johdu pelkästään paikan kauneudesta, sillä puiston laitamilla on myös paikallinen maistraatti. Otamme valokuvia ja istumme hetken varjossa katsellen puistoa ja siellä käyskenteleviä ihmisiä.
Palattuamme North Pointiin ostamme välipalaksi metroaseman läheisestä leipomosta piirakat ja muutaman hongkongilaisen erikoisuuden, egg tart’in eli daan tat’in.. “Munatorttu” on makeahko ja älyttömän hyvänmakuinen pikku leivonnainen. Syötyämme kiiruhdamme hotellille, jossa nappaamme matkatavaramme ja nousemme meidät lentokenttäjunaterminaaliin vievään shuttlebussiin. Olemme bussin ainoat matkustajat, joten saamme eksklusiivisen puolituntisen ajelun halki tämän ihanan kaupungin. Perillä Hong Kong Centralissa löydämme helposti junaan, joka vie meidät lentokentälle. Siellä vaihdamme ylle lentovaatteet, tutkimme vielä parit kaupat (miehellä ei ole lentosukkia, eikä ole edelleenkään), jätämme matkalaukut Qatarin tiskille ja siirrymme turvatarkastukseen.
Turva- ja maastalähtötarkastukset tapahtuvat nopeammin kuin ikinä aikaisemmin missään Aasiassa. Vaikka olemme asiasta lukeneetkin, koko touhun sujuvuus hämmästyttää. Transit-puolelle päästyämme muistamme taas, miksei mitään ostoksia -varsinkaan tuliaisia- kannata koskaan jättää turvatarkastuksen jälkeen tehtäväksi. Hong Kongin kentällä on toki paljon kauppoja, mutta lähinnä luksusmerkkejä ja tax free -kaupoissa on tietenkin korkeat hinnat. Mainittakoon, että ainakin kahviloissa ja ravintoloissa voi täälläkin vielä maksaa Octopus-kortilla. Molemmille on onneksi jäänyt kortille sen verran rahaa, että saamme ennen lähtöportille menoa ostettua kahvit.
Paluulennoista sen verran, ettemme edelleenkään ymmärrä, miksi Dohan kenttää kehutaan. Kenties olemme ensimmäisen lennon jälkeen liian väsyneitä ymmärtääksemme kentän hienouden. Dohan lentokentällä on surkein yleinen wifi pitkään aikaan ja kentän kaupoissa yksipuolinen valikoima ja ahdistavan paljon yliaktiivisia myyjiä. Qatar Airways ei sekään ole ihan odotustemme veroinen lentoyhtiö. Ennen paluulentoa meillä on ollut kohtuuttomia vaikeuksia vaihtaa aterioitamme erikoisruokavalion mukaisiksi mobiililaitteilla eivätkä annokset oikeastaan millään lennolla vakuuta. Viihdetarjonta on ok, mutta itse viihdelaitteisto auttamattoman vanhentunutta. Jalkatilaa koneissa on -erityismaininta Helsinki-Doha -välin vain kahden istuimen istuinriville, mutta osassa paikoista ekstratila on pilattu laittamalla edessäolevan istuimen alle suuri metallinen mötikkä, jonka viereen ei kyllä vähääkään isompaa käsimatkatavaraa mahdu. Palvelu kyllä pelaa ja henkilökunta on ystävällistä, joten emmeköhän anna Qatarille vielä mahdollisuuden.
