Suuri Buddha, suuri jono
Festariviikonlopun jälkeen ihmisen on hyvä lähteä rauhoittumaan ja henkistymään. Lantaun saarella, melkeinpä Hong Kongin lentokentän naapurissa, sijaitsee Po Linin luostari, jonka ykkösnähtävyydelle, suurelle Tian Tan -buddhapatsaalle pääseminen vaatii 268 portaan nousemisen. Kuulostaa vaativalta, mutta huomattavasti vaativampi suoritus on kuitenkin jonottaminen luostarialueelle ja buddhalle vievälle köysiradalle. Olemme ostaneet liput lasilattiaiseen köysiratavaunuun etukäteen jo pari kertaa hyväksi todetusta Klook-palvelusta. Klook lupaa, että lipun ennakkoon ostaneet pääsevät nopeammin ylös ‘Klook exclusive lane’:a pitkin. Totuus on kuitenkin ihan muuta. Eksklusiivinen Klook-jono on melkoisen pitkä jo köysirata-aseman ulkopuolella. Jono ohjataan puolen tunnin jonottamisen jälkeen eteenpäin, mutta edelleen itse aseman ulkopuolella sijaitsevaan jonotuspisteeseen. Seuraavaksi pääsemme jonoon aseman ylätasanteelle, lopulta itse lippukassajonoon. Kun niin sanottuja normiasiakkaita palvelee kymmenkunta tiskiä, ilmenee, että Klookin asiakkaita varten on tasan yksi tiski. Huomaamme, että moni köysirata-asemalle samaan aikaan kanssamme tullut normiasiakas saakin itse asiassa lippunsa ennen meitä. Että se siitä Klookin eksklusiivisuudesta. Voi tosin olla, että meillä on vain huono tuuri ja olemme tulleet paikalle epäonniseen aikaan. Moni iso turistiryhmä pääsee suoraan asemarakennukseen ennen Klook-jonottajia. Myös päivä on huono, sillä köysirata on menossa seuraavana päivänä muutamaksi päiväksi remonttiin.
Lasilattiavaunupaikan ostaminen sen sijaan osoittautuu huippuhyväksi päätökseksi. Kun tavallisiin kabiineihin näyttää olevan vielä lippukassojen jälkeenkin ainakin puolen tunnin jonotus, me pääsemme omaamme muutamassa minuutissa. Normikabiiniin otetaan ruuhka-aikana kymmenen matkustajaa, lasilattiaiseen vain kahdeksan. Ja onhan meillä upeat näkymät myös alaspäin. Edestakaisen lasilattiakabiinimatkan hintakin oli kohtuullinen. Joka tapauksessa – kun lopulta astumme yläasemalta ulos, on kulunut kaksi tuntia siitä kun astuimme jonon päähän köysirata-aseman ulkopuolella. No, jonottamisestahan meillä jo on kokemusta, eikä meillä ole mihinkään kiire.
Ennen luostarialuetta sijaitsee kiinalaista arkkitehtuuria edustavia rakennuksia sisältävä Ngong Pingin kylä, joka kylläkin vaikuttaa siltä, että se on rakennettu vain turisteja varten. Kylässä on krääsäkauppoja, teehuoneita ja ravintoloita, jopa Subway. Kylän halki kulkevaa kävelytietä pitkin pääsee muutamassa minuutissa suurelle aukiolle, jossa kohtaamme alueella vapaana vaeltavia, hyvin rauhallisen oloisia lehmiä.
Aukiolta pääsee edelleen sekä luostariin että suuren buddhapatsaan luo vievälle portaikolle. Valitsemme kapuamisen, joka ei lämpimästä kelistä huolimatta lopulta olekaan kovin raskas kokemus. Heikkokuntoisille tai liikuntaesteisille kiipeämistä ei kuitenkaan voi suositella.
Buddhapatsasta ympäröi joukko pienempiä patsaita ja kahdella eri korkeudella sijaitsevilta tasanteilta aukeaa upeat näkymät. Suuri buddha on nimensä mukaisesti suuri ja vaikuttava. Turisteja on paljon, mutta maisemien kauneus ja alla siintävä luostari rauhoittavat mielen. Vietämme buddhan juurella puolisen tuntia. Portaikon alapäässä sijaitsevassa kaupassa myydään buddhalaiskrääsää ihan kohtuullisilla hinnoilla. Samanlainen kauppa on myös itse luostarin sisäänkäynnin tuntumassa.
Po Linin luostari on vaikuttava ja kaunis kompleksi, jonka ulkopuolella palaa voimakkaasti tuoksuvia suitsukkeita. Sisäpihalta on pääsy kultaisia buddhapatsaita sisältävään rakennukseen, jonka sisäpuolella ei saa valokuvata. Onneksi kaunista kuvattavaa löytyy rakennuksen ulkopuoleltakin, mm. suurikokoisia ja värikkäitä karppeja sisältävä lampi. Luostarin ravintolan mainostama kasvisruokamenu houkuttaa ja luostarissa lounastaminen kuulostaa ainutkertaiselta kokemukselta. Keitto, kevätrullia, tofua ja kasviksia, sieniä ja parsaa, sekä lämmintä teetä tuodaan maksettua kuittia vastaan pöytään. Sieniä ja parsaa lukuunottamatta ruoat eivät ole kaksisen makuisia ja yksi annoksista sisältää myös maailman turhinta vihannesta; varsiselleriä ei voi välttää Aasiassakaan.
Kasvislounaan jälkeen on aika suunnata kohti köysirata-asemaa. Näemme jo kaukaa, että asemalle on tolkuttoman pitkä jono. Sen päässä virkailijan pitämä kyltti ennustaa peräti tunnin jonotusaikaa. Onneksi tuo jono on normaaliin kabiiniin pyrkiville ja meille lasilattian valinneille fiksuille turisteille jonotus kestää tasan kymmenen minuuttia, joten pian nautimme upeista maisemista ja auringonlaskusta kymmenien metrien korkeudessa. Mainittakoon, että normaalisti korkeanpaikankammoinen mies ei ole matkustustavasta moksiskaan.
Upean köysiratamatkan jälkeen shoppaillaan. Tung Chungin metroaseman vieressä sijaitsee nimittäin Citygate Outlets -ostoskeskus, jossa on kolmessa kerroksessa mm. muoti- ja urheilumerkkien outlet-myymälöitä. Kaupoissa on oikeasti hyviä tarjouksia, ja mukaan lähtee mm. Guessia sekä suuren IT-ketjun outletistä hongkongilaisten vaatemerkkien tuotteita.
Koska kyseessä on viimeinen iltamme Hong Kongissa, olemme vakaasti päättäneet nähdä jo kerran missatun Symphony of Lights -shown Kowloonin rannalta käsin. Tällä kertaa ehdimme ajoissa paikalle ja löydämme Star Ferry -lauttaterminaalin vierestä jo täynnä ihmisiä olevan näköalatasanteen. Hong Kongin saaren pilvenpiirtäjät näyttävät valoineen upeilta ilman erityistä valoshowtakin. Kun musiikin säestyksellä muutamasta pilvenpiirtäjästä ammuttujen vihreiden lasersäteiden ja muiden valoefektien avulla toteutettu Symphony of Lights lopulta käynnistyy, osoittautuu se lieväksi pettymykseksi, jota yritämme lieventää käymällä jälkeenpäin katsomassa arvokkaan Heritage 1881 -rakennuksen upeita joulukoristeita. Palaamme Hong Kongin saarelle lautalla. Saaren puolella Wan Chain laiturilta on tolkuttoman pitkä matka metroasemalle, mutta reilut 30 senttiä maksava lyhyt lauttamatka on kokemisen arvoinen.
Illallinen syödään ihan hotellimme vieressä sijaitsevassa Java Road Cooked Food Centerissä, jossa olemme käyneet tutkimusretkellä jo paria päivää aiemmin. Kyseessä on paikallisten suosima ruokahalli, jota ei voi millään muotoa kehua siistiksi tai ulkoasultaan houkuttelevaksi – tai riippuu sitä mistä tykkää. Lattia on monin paikoin märkä (tarjoilijolla sekä keittiöhenkilökunnalla onkin usein saappaat jalassa), pöydänaluset ovat täynnä tupakantumppeja ja muuta roskaa. Useissa pöydissä nuorehkot kiinalaismiehet syövät, juovat, tupakoivat ja pelaavat erilaisia pelejä hyvin äänekkäästi. Mainittakoon, että Food Centerin ulko-ovella selvästi kielletään tupakointi, mutta tätä kieltoa ei noudata edes paikan henkilökunta.
Hallin sisäänkäynniltä ensimmäisenä sijaitsee paikan kuuluisin ravintola Tung Po, jossa itse Anthony Bourdain on käynyt herkuttelemassa ja tv-ohjelmaansa kuvaamassa. Ravintolassa on paljon asiakkaita ja korkeahkot hinnat, joten jätämme sen suosiolla seuraavaan kertaan. Keskeltä hallia löytyy meitä miellyttävä paikka, jossa on ruokalista myös englanniksi. Tilaamme riisiä, kiinalaisia vihanneksia valkosipulilla, chilisen kalapadan ja jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen “keittiömestari suosittelee” -listalta ankanleukoja. Kyllä, ankanleukoja. Pari massiivista pulloa Blue Girl -olutta kruunaa kokonaisuuden. Tarjoilija kirjaa tilauksen pöytään jätettävälle lapulle ja avaa toisen oluista, joka ehtii melkein loppua ennen kuin tilaamiamme ruokia alkaa valua pöytään. Tulisessa kalapadassa ei juuri ole kalaa, pikemminkin kalan luita ja niiden alla tofua. Ankanleuat ovat erittäin hyviä, vaikkei yhdessä leuassa paljoa syötävää olekaan. Yhtä kokemusta rikkaampana palaamme hotellille, jossa odottaa ikävä mutta pakollinen pakkausoperaatio.