Viimeisiä päiviä Abruzzossa

Olemme varanneet viininmaistelusession läheiseltä viinitilalta. Jopa niin läheisellä, että tilan viiniköynnökset melkein ulottuvat majapaikkamme parvekkeelle. Voimme siis kerrankin nautiskella viineistä miettimättä autolla ajoa. Orlandi Contucci Ponno -tilalle kävelee asunnoltamme viidessä minuutissa! 

Tilan myyntiedustaja on ilmoittanut varausta tehdessämme, että hänen englanninkielen taitonsa ei ole kovin hyvä. Osoittautuu, ettei englanninkielen taitoa ole lainkaan. Tilan ja sen tuotteiden esittely tapahtuu siis italiaksi. Jollain ilveellä oma italian osaamisemme ja googlen käännöspalvelu kuitenkin riittävät siihen, että ymmärrämme vain meille kahdelle pidettävän yksityispresentaation ainakin 75-prosenttisesti. Tai no sanotaan 50-prosenttisesti.

Ulkona satelee ja ukkostaa, joten esittelykierros painottuu sisätiloihin. Ne eivät juuri poikkea jo aiemmin näkemistämme viinintuotantotiloista. Selviää, että meren läheisyys antaa alueen maaperälle ja tilan viineille omat erityispiirteensä, ja että tilalla viljellään alueen ominaisrypäleiden, kuten montepulcianon, pecorinon ja trebbianon lisäksi myös tälle seudulle harvinaisempaa chardonnayta. 

Hienon viinikellarimaisen maistelutilan keskellä olevalle pöydälle on katettu juustoja, leikkeleitä ja vesipulloja. Rosé-, valko- ja punaviinivalikoimasta osa tekee vaikutuksen, osa jättää vähän kylmäksi. Pari pulloa oivaa abruzzolaista viiniä lähtee joka tapauksessa tilan kaupasta mukaan.  

Abruzzon suurin kaupunki on satamakaupunki Pescara. Mikään kovin viehättävä se ei kuitenkaan ole, tämän huomaamme seuraavana päivänä. Tuhlaamme päivästä kokonaisen tunnin turhanpäiväiseen ajeluun parkkipaikkaa etsiessämme, kunnes lopulta pysäköimme rautatieaseman edessä olevalle valtavalle maksulliselle pysäköintialueelle. Olemme lukeneet siitä negatiivisia kommentteja, mutta meille ei kuitenkaan tule mitään ongelmia. Maksu suoritetaan pysäköintivirkailijalle sisään ajaessa ja auton voi jättää alueelle vaikka koko päiväksi. 

Lähistöllä on kävelykatujen reunustama shoppailualue, jossa on useita vaatekauppoja ja kahviloita. Vaikka alennusmyynnit ovat osassa kaupoista jo alkaneet, ei meitä juuri huvita kierrellä kaupoissa. Mies sentään löytää Bialettin alennusmyynnistä itselleen hienon teräksisen termospullon. Kävelemme Pescaran rannan läheisyydessä olevalle maamerkille, kaupunkia halkovan kanaalin ylittävälle modernille kevyen liikenteen sillalle. On erittäin kuuma päivä eikä Pescara tee ihmeempää vaikutusta, joten käymme lounaalla miellyttävässä kotiruokaravintolassa ja jätämme kaupungin taaksemme. Ennen majapaikkaamme menoa piipahdamme vielä tekemässä seuraavaksi päiväksi pöytävarauksen Roseto degli Abruzzin rantakadulla sijaitsevaan Trattoria Lucianaan.

Viimeisenä Abruzzon aamuna olemme tutulla Pineton rannalla jo pian yhdeksän jälkeen. Ohjelmassa on uintia, rannalla kävelyä, lisää uintia, kuivattelua. Tällä kertaa onnistumme pitämään kiinni suunnitelmasta ja poistumme auringon paahteesta jo pian puolenpäivän jälkeen. Käymme Pineton mukavassa Conad-supermarketissä ostamassa abruzzolaisia tuliaisia, sitten kämpille lounastamaan ja pakkaamaan. 

Illallinen nautitaan siis Roseton rantakadun Trattoria Lucianassa. Paikassa on ystävällinen ja tehokas palvelu, lyhyt lista ja herkulliset ruoat. Syömme kylmäsavustettua lohta parmesaanilastuilla, valtavan kasan sinisimpukoita, raputäytteisiä ravioleja, friteerattuja jättikatkarapuja ja mustekaloja sekä puoli litraa talon valkoviiniä (Cantina Tollon älyttömän hyvää pecorinoa, selviää myöhemmin). Loistava viimeinen illallinen, jota sulattelemme hetken kävellen pitkin Roseton illan mittaan vilkastuvaa rantabulevardia.