Pusikossa patikoimassa ja markkinoilla
Ensimmäinen kokonainen päivämme maaseudulla kuluu sateen ja matkaväsymyksen vuoksi aika tiiviisti neljän seinän sisällä. Illansuussa sade onneksi loppuu ja pääsemme puoleksi tunniksi jaloittelemaan ja ihailemaan Marchen käsittämättömän kaunista maaseutua.
Seuraavana päivänä urheillaan. Ensimmäisen patikointiretkemme lähtöpiste on noin vartin päässä sijaitsevassa kauniissa kukkulakaupunki Montefalcone Appenninossa. Jätämme auton kadun varteen ja lyhyen arpomisen jälkeen löydämme Alltrails-palvelun meille löytämän reitin alun. Ylöspäin viettävä polku vie meidät metsäisiin maisemiin ja hienojen näköalojen ääreen. Jo reitin alussa alkaa vaikuttaa siltä, ettei kyseistä reittiä välttämättä ole kovin aktiivisesti pidetty kunnossa, sillä polku on paikoin kasvanut umpeen. Onneksi reittimerkit ovat yhä näkyvissä – ja onneksi Google Maps toimii paikoin metsässäkin.
Ensimmäinen etappimme on kaunis ja hiljainen Smerillon pikkukylä kukkulan päällä. Sen laitamilla on vanhan linnan rauniot ja niiden päällä suurella ristillä varustettu näköalapaikka, jossa pidämme pienen tauon. Kun kävelemme ihanaan keskiaikaiseen keskustaan, keksimme nauttia kaupungissa lounaan ennen kuin jatkamme patikointia. Istahdamme Smerillon laitamilla olevan La Logge -ravintolan terassille ja tilaamme pasta-annokset sekä lasilliset passerinaa. Varjoisalla terassilla tuulee aika lailla, mikä jäähdyttää pastamme ja pakottaa kaivamaan repusta pitkää päälle.
Paluumatkan aluksi huomaamme, että ilmeisesti maanvyörymien takia osa reitistä on suljettu, joten joudumme vähän improvisoimaan löytääksemme oikean tien. Montefalconeen päin kävellään osin pitkin tylsää asfalttitietä, joka on onneksemme enimmäkseen puiden varjossa. Alkaa nimittäin olla aika kuuma. Loppureitillä alkaa varsinkin naiselta mennä hermot hoitamattomaan ja kulkemattomaan reittiin, jossa joudumme paikoin kävelemään hyvinkin vyötäröön asti kasvaneessa heinikossa tai ihoa repivässä pusikossa. Perillä huomaamme reittimerkkiin kiinnitetyn Cammino dei Cappuccini -kyltin, mikä tarkoittaa sitä, että kävelemämme reitti on osa noin 400 kilometrin mittaista kapusiinimunkkien pyhiinvaellusreittiä. Jalkojemme ja käsiemme naarmujen perusteella on vaikea uskoa, että juuri tätä osuutta olisi hetkeen kävellyt yksikään munkki tai pyhiinvaeltaja tai kukaan muukaan. Onneksi heinikosta ei tartu mukaan punkkeja tai muita ötököitä.
Seuraavana päivänä on toripäivä läheisen Comunanzan kaupungin keskustassa. Kuten kaikkialla Italiassa, myös Marchen kaupungeissa, pienissä ja isoissa, järjestetään eri viikonpäivinä markkinoita, joissa myydään aika lailla kaikkea tuoreista hedelmistä ja vihanneksista kenkiin ja vaatteisiin. Comunanza ei itsessään ole mikään kovin viehättävä kaupunki, mutta markkinoilla on tungosta ja hälinää. Yllättäen kauden vihannekset ja hedelmät ovat lähestulkoon kaikki paljon kalliimpia kuin vaikkapa Suomessa, joten jätämme ne tällä kertaa ostamatta. Samaan ilmiöön törmäämme myös ruokakaupoissa. Vaikka kesäkuun alun pitäisi olla mm. paikallisten tomaattien ja melonien sesonkia, oikeastaan ainoastaan vesimelonit ovat kilohinnaltaan selvästi huokeampia kuin kotona.
Iltapäivälevon jälkeen ajamme illastamaan muutaman kilometrin matkan, jälleen uuteen ihanaan keskiaikaiseen kukkulakaupunkiin. Kävelemme ympäri Montelparoa, ihailemme vanhoja rakennuksia, maisemia ja rauhallista tunnelmaa. Jostain kuuluu tosin tanssimusiikin jytkettä; kaupungissa on ilmeisesti jonkinlainen pop-up -pizzatapahtuma. Halvat pizzat ja juomat ovat vetäneet paikalle hyvin porukkaa.
Me illastamme rauhallisemmissa tunnelmissa, Il Gufo e La Civetta -pizzeriassa. Alkuun paikallisia friteerattuja herkkuja (mm. olive all’ascolana, joista myöhemmin lisää), pääruoiksi herkulliset pizzat ja juomaksi talon punaviiniä. Ennen asunnolle palaamista ihailemme vielä sinisen hetken värittämiä Marchen maisemia Montelparon laitamilta.
