Edellisen päivän patikointi on jättänyt jälkensä ja tuntuu molemmilla koko kropassa. Kompuroimme aamupalalle, jossa meille pitää seuraa (ikkunan takana tosin) paikallinen kissaeläin. Hän on selvästi tottunut saamaan aamiaisvierailta herkkupaloja.

Ensimmäisenä päivän ohjelmassa on Palman kaupungin vieressä sijaitseva Bellverin linna. Ajamme tuttua reittiä kehätielle, sitten liittymästä kohti kaupunkia, oikeastaan keskustaan asti. Valtaisan portin alta lähtevä tie vie perille linnakukkulan huipulle. Täysin yllättäen linnan viereltä löytyy ilmainen parkkipaikka ja sieltä meille juuri sopivasti vapautuva ruutu.

Bellverin pyöreä linnoitus on peräisin 1500-luvulta ja sitä ovat asuttaneet mm. Mallorcan kuninkaat ja myöhempinä vuosisatoina rakennus on toiminut esimerkiksi vankilana. Linnaa pääsee kiertämään niin ulkoa linnanpihaa pitkin kuin sisältäkin. Komean sisäpihan keskellä on vanha kaivo, toisessa kerroksessa pylväikkö ja näyttelyhuoneistoja, kolmas kerros puolestaan on näköalatasanne, josta onkin upeat näköalat merelle, Palman satamaan ja keskustaan sekä sisämaahan.

Näköalatasanteelle on kivunnut kanssamme ryhmä äänekkäitä paikallisia koululaisia sekä useita turisteja, joista meitä huvittaa erityisesti kaksi toisistaan ja itsestään täydellisiä selfieitä ottamaan keskittynyttä brittipissistä. Toki mekin otamme kuvia, itsestämme, toisistamme ja maisemista. On loman tähän asti lämpimin päivä, jopa linnan tuulisella kattotasanteella pärjäisi hyvin shortseissa ja t-paidassa. Bellver on nopeasti nähty. Linnalta pääsisi portaita pitkin alas rantaan asti, me laskeudumme niitä vain linnan pienelle kappelille, vain todetaksemme sen suljetuksi.

Päivän agendassa on myös mallorcalaisella viinitilalla käynti. On myönnettävä, ettemme etukäteen tienneet mitään paikallisesta viinikulttuurista, tai oikeastaan edes sitä, että saarella on paljon viininviljelijöitä ja laadukkaitakin viinejä, joista osaan olemme jo toki ehtineet tutustua hotellimme illallisella. Näin maaliskuussa viinitiluksilla tosin on aika ankean näköistä, koska sadonkorjuu tapahtuu vasta syksymmällä. Siitä huolimatta viinitiloille pääsee tutustumaan ja maistelemaan melkeinpä ympärivuotisesti. Erityisen paljon viljelmiä ja viinin valmistajia on Binissalemin kaupungin ympäristössä, noin puolen tunnin ajomatkan päästä Palmasta koilliseen.

Olemme suunnitelleet lounastavamme Binissalemia hieman suuremmassa kaupungissa, Incassa, mutta kun ajelemme ympäri kaupunkia puolisen tuntia löytämättä ainuttakaan parkkipaikkaa, luovutamme ja suuntaamme Binissalemiin – josta parkkipaikka löytyy saman tien, ihan kaupungin keskusaukion läheltä. Huomaamme missanneemme paikalliset markkinat noin puolella tunnilla; myyjät jo purkavat kojujaan ja lakaisuauto siivoaa jo poistuneiden myyjien roskia.

Markkinoiden jälkeinen keskusta vaikuttaa hiljaiselta, mutta löydämme avoinna olevan ravintolan heti keskusaukion ja kirkon takaa. Foguer 76:n listalta valitsemme lounaaksi vuohenjuustosalaatin, mustekalaa tomaattikastikkeessa ja patatas bravas -annoksen. Kaikki annokset ovat herkullisia, mutta myös niin valtavia, että osa ruoista jää syömättä. Tällä kertaa sapuskat, limut ja espressot kustantavat meiltä kahdelta tasan kolmekymppiä.

Binissalemista on viiden minuutin ajomatka Tianna Negren viinitilalle, jonka edustaja on jo sähköpostitse toivottanut meidät tervetulleeksi maistelemaan tilan tuotteita. Varsinaista kiertokäyntiä ei tällä kertaa järjesty, sillä sellainen edellyttäisi vähintään viittä osallistujaa. Sesongin ulkopuolella kävijöitä ei ilmeisesti juuri ole. Viljelykset näyttävät karuilta, köynnökset ovat vasta heräilemässä kevätauringon lämmössä. Modernin ja kekseliäästi päällystetyn tilarakennuksen sisältä löytyy myymälä, jossa muutama saksalaisturisti on ahkerasti maistelemassa Tianna Negren viinejä.  

Saksalaisten lähdettyä tilan -niin ikään saksalainen- henkilökunnan edustaja esittelee meille tuotteitaan, joista olemme kiinnostuneita lähinnä saaren omista rypäleistä ja paikan päällä valmistetuista viineistä. Maistelemme kolmea puna- ja kahta valkoviiniä, ja löydämme suosikkimme nopeasti. Yksinomaan paikallisesta Manto negra -rypäleestä valmistettu punaviini on odotuksistamme huolimatta ja yllättäen aivan liian kepeä makuumme, joten jätämme sen hyllyyn. Pullo punaista ja toinen valkoista kassiin päätyy,  ja varmistamme samalla, että samoja viinejä löytyy lentokentän tax freestä lisää (matkalaukkuun emme uskalla paria pulloa enempää painorajoitusten vuoksi laittaa).

Viiniostosten jälkeen palaamme Festival Outlet -ostoskylään, josta nainenkin löytää ostettavaa Bimba y Lola -merkin myymälästä. Ennen illallista ehdimme vielä tutustua Palmanovan omaan pieneen ostoskeskukseen, josta löytyisi jopa Jysk. Siellä emme käy, mutta paikallisessa Aldi-ketjun halpissupermarketissa on kuitenkin pakko käydä tutustumassa. Ihailemme erityisesti kaupan luomutuotehyllyjä sekä viini- ja olutvalikoimaa.

Illallisesta mainittakoon mainiot lampaan T-luupihvit. Zafiron jälkiruokapöydässä on muuten joka ilta tarjolla myös neljää sorttia jäätelöä, joista tänä iltana maistamamme suklaajäätelö saa hymyn nousemaan kasvoillemme. Hymy hyytyy, kun huoneessamme haisee illallisen jälkeen taas kerran röökille. Menemme uudestaan valittamaan vastaanottoon, tällä kertaa meille annetaan uusi huone kerrosta alempana.

Tavaroitten pakkaamisessa menee hämmästyttävät 10 minuuttia ja jo 20 minuuttia myöhemmin olemme uudessa huoneessamme, joka on aiempaa hieman isompi ja josta on näkymät allasalueelle – ja jossa on raikkaampi tuoksu. Tosin tämänkin kerroksen käytävässä haisee vahvasti tupakalle. Selvästi joku idiootti kyseisessä kerroksessa ei piittaa lainkaan hotellin savuttomuudesta, vaan on peittänyt huoneen savuvaroittimen ja tupruttelee liesituulettimen alla. Näin ainakin epäilee hotellin henkilökunta. Toivottavasti saivat tyypin kiinni ilmiantomme perusteella ja heittivät tämän ulos hotellista, tai ainakin antoivat sakot.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.