Belemin pakolliset
Gallery Housen aamiaisbuffet on asiallinen; ei mitenkään ylitsevuotavan runsas tai yllättävä, mutta tarpeeksi monipuolinen ja täyttävä. Leikkeleitä, salaatteja, munakasta, paikallisia erikoisuuksia, leipiä, croissanteja, leivonnaisia, jugurttia, hedelmiä, kahvia, teetä. Valikoima vaihtelee hieman päivittäin.
Aamupalan jälkeen kävelemme muutaman minuutin hotellilta etelään kohti Santosin juna-aseman vieressä olevaa pysäkkiä. Matkan varrella ostamme lehtikioskista ladattavat matkakortit, jotka käyvät kaupungin kaikissa liikennevälineissä. Raitiovaunut veloittavat kortilta enemmän kuin bussit tai metro. Olemme jo lukeneet, ettei netissä tai pysäkeillä oleviin aikatauluihin kannata luottaa. Opimme heti kantapään kautta, ettei pysäkeillä oleviin näyttötauluihinkaan ole luottamista, sillä tavoittelemamme raitiovaunu on jo mennyt. Onneksi pysäkiltä kulkee myös samaan suuntaan kulkevia busseja, jollaiseen hyppäämme ja jonka toteamme huomattavasti ratikkaa nopeammaksi.
Jäämme pois Mosteiro dos Jeronimosin eli Hieronymuksen luostarin pysäkillä. Upea ja valtava myöhäisgoottilainen rakennus kuuluu ns. pakollisiin nähtävyyksiin, niinpä luostariin on jo melkoinen jono. Mainittakoon, että luostariin kannattaa ostaa etukäteen haluamaansa ajankohdan sisäänpääsyn oikeuttavat online-liput, ja että luostarin vieressä olevaan Santa Maria de Belemin kirkkoon pääsee ilmaiseksi (mutta ei jonottamatta).
Jono vetää nopeasti ja pian olemme ihmettelemässä luostarin sisäpuolen ja varsinkin sen sisäpihaa ympäröivien kaariholvien ja käytävien kauneutta. Paikka on valoisa, avara ja rauhallinen. Jotenkin kaikki jonossa olleet ihmisjoukot tuntuvat vain katoavan laajaan rakennukseen ja sen käytäviin. Yhdessä salissa on valtava kappeli, toisessa kuvataan mosaiikkitaiteen keinoin portugalilaisten tutkimusmatkailijoiden seikkailuja. Luostarin yhteydessä on myös mm. meriaiheinen museo, johon emme tällä kertaa tutustu.
Yllä mainittuun kirkkoon pääsemme hetken jonotuksen jälkeen ja jonotus todella kannattaa. Santa Maria de Belemin kirkko on upea, juuri sellainen massiivinen eteläeurooppalainen katolinen kirkko, jonka korkeus, koristeellisuus ja massiivisuus vetävät hiljaiseksi ja jättävät suun auki. Öljymaalaukset, veistokset, lasimaalatut ikkunat, tunnelma – ehdottomasti käymisen arvoinen kirkko siis, varsinkin kun sisäänkäynnin kupeeseen sijoitetussa sarkofagissa lepäävät löytöretkeilijä ja merenkävijä Vasco da Gaman maalliset jäännökset.
Kirkosta päästyämme ylitämme suuren aukion suihkulähteineen ja lähdemme kävelemään rantaa pitkin kohti Belemin tornia (jälleen yksi pakollisista Lissabon-nähtävyyksiistä). Toki matkan varrella on mm. Padrão de Descobrimentos, eli löytöretkeilijöiden muistoksi pystytetty moderni monumentti, jonka ympärillä turisteja riittää. 10 minuutin rantakävelyn päässä on huomattavasti vanhempi Belemin torni, joka näyttää elävänä pienemmältä kuin kuvissa. On laskuveden aika, joten tornia pääsee katsomaan ulkopuolelta myös vähän lähempää kävelemällä rantahiekalla.
Seuraavaksi päivän agendalla on lounas Alcantaran kaupunginosassa eli hieman lähempänä keskustaa sijaitsevassa LX Factoryssa. Lyhyen bussimatkan jälkeen löydämme tämän vanhalle teollisuusalueelle rakennetun trendikkään putiikki- ja ravintolakeskittymän, joka muistuttaa Tallinnan Telliskiveä. Ensitöiksemme nautimme kalaisan lounaan Beers-nimisessä panimoravintolassa.
Käsitöitä, paikallisia tuotteita, luomua ja ekologisuutta, baareja ja kahviloita, tehdasalueeseen sopivaa rosoa ja nykytaidetta. Näkyypä alueella olevan myös yksi hostelli. Kiinnostava ja suosittu alue. Käymme ostamassa välipalaa ja viinejä LX Factoryn lähellä olevasta Lidlistä, hyppäämme bussiin ja palaamme hotelliin iltapäivätorkuille.
Illalla kävelemme rauhallisesti kohti Bairro Altoa. On perjantai-ilta ja väkeä liikkeellä kohtalaisen paljon. Etenkin amerikkalaisturisteja näemme ja kuulemme viikonlopun aikana jatkuvasti – ehkä Lissabonin sijainti Euroopan läntisimpänä pääkaupunkina vaikuttaa asiaan? Myös ranskalaisia ja brittejä on paljon.
Illastamme lähellä Baixa-Chiadon metroasemaa sijaitsevassa Jardim das Cerejas -kasvisravintolassa. Homman nimi on koruton mutta maukas kasvisruokabuffet, jonka kanssa nautimme huokean pikkupullollisen valkkaria ja alkoholittoman oluen. Tähän ravintolaan emme ole tehneet pöytävarausta ja mahdumme hyvin syömään, mutta pienehköön ravintolaan on juuri lähtiessämme tulossa suuri seurue juhlistamaan kenties jonkun valmistumista.
Paikallisiin ostoskeskuksiin tutustuminen alkaa Armazens do Chiado -ostarista, joka on nopeasti kierretty eikä tarjoa mitään uutta tai ihmeellistä. Pienestä tihkusateesta huolimatta jatkamme kävelykierrosta Chiadon ostosalueella. Dom Pedro IV:n aukiolla miehelle tullaan kaupittelemaan huumeita, mitä tälle ei ole tapahtunut sitten 90-luvun alkupuoliskon ja Intian Goan. Meitä kiinnostavat pilveä enemmän aukion laidalla myytävät sardiinit.
Portugali on onnistunut jotenkin brändäämään sardiinin ja sardiinituotteet omikseen; upeilla etiketeillä varustettuja tölkkisardiineja myydään lukuisissa vain niihin keskittyneissä kaupoissa. Mundo Fantástico Da Sardinha Portuguesa -kauppa näyttää valoineen ja väreineen huvipuistolta ja sieltä voi ostaa vaikkapa omalla syntymävuodellaan koristellun sardiinitölkin. Näin mekin teemme. Halpoja nämä designsardiinit eivät ole, yksi tölkki maksaa 7 euroa!
Nainen ostaa vielä itselleen jälkiruoan Amorino-ketjun jäätelöbaarista, sitten on aika hypätä ensimmäistä kertaa legendaariseen ja sympaattiseen 28-linjan raitiovaunuun. Matkaoppaat kehottavat välttämään tätä ratikkaa päivisin, sillä se on yleensä tupaten täynnä. Tähän aikaan illasta ratikkaan mahtuu jopa istumaan ja nautimme tovin vanhan ja kolisevan vaunun tunnelmasta. Muutaman pysäkin päästä olemme jo hotellillamme ja pian unten mailla.
