Lissaboniin

Kun pääkaupunkiseudulla puhaltaa kylmä tuuli eikä kevättä näy vaikka on jo maaliskuu, löytyy helpotusta sekä lämpöä Portugalin pääkaupungista Lissabonista.

Olemme kuulleet ystäväpiiriltämme ja lukeneet matkailulehdistä Lissabonista pelkkää hyvää, joten odotukset pitkän viikonlopun suhteen ovat melko korkealla, varsinkin kun kumpikaan meistä ei ole käynyt aikaisemmin manner-Portugalissa.

Olemme varanneet hotellin Bairro Alton kaupunginosan laitamilta. Pienen paikallisen Dear Lisbon -ketjun Gallery House -hotellia on kehuttu sekä TripAdvisorissa että Googlessa, ja sen hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset, varsinkin kun hotellin omilta sivuilta ajoissa varaamalla hintaan kuuluu aamiaisen lisäksi myös lentokenttäkuljetus yhteen suuntaan. 

Koneen renkaiden koskettaessa kiitorataa vajaan viiden tunnin lennon jälkeen hotellimme kuski jo ilmoittelee itsestään Whatsappin välityksellä. Tapaamme toisemme tuloaulassa ja siirrymme autoon kentän parkkihallissa. Ensimmäinen kosketus Lissabonin liikenteeseen on hillitön ruuhka, joka kuskimme mukaan johtuu moottoritiellä sattuneesta kolarista. Kun kolaripaikka on ohitettu, liikenne alkaa sujua normaalisti. Auton ikkunasta saatu ensivaikutelma Lissabonista on karu ja jopa vähän luotaantyöntävä, sillä reittimme kulkee melko epämääräisen näköisten lähiöiden läpi. Rantakadulla mieltään osoittavat paikalliset opettajat, jotka vaativat parempaa palkkaa ja parempia opetusolosuhteita.

Keskustaa lähestyessämme alkaa jo näyttää mukavammalta. Dear Lisbon Gallery House sijaitsee sympaattisella ja kapealla pikkukadulla, jota pitkin kulkee myös kaupungin tunnetuin raitiovaunulinja 28. Hotelli ei ulospäin edes näytä hotellilta, vaan tyypilliseltä lissabonilaiselta asuintalolta, jonka katutasossa on liiketiloja. Pieni vastaanottoaula ja sen vieressä oleva isompi oleskelutila sen sijaan näyttävät hienoilta. Meidät ohjataan istumaan oleskelutilaan ja check-inin yhteydessä talo tarjoaa lasilliset valkoviiniä sekä reissun ensimmäiset pastéis de nata -leivonnaiset. 

Huoneemme sijaitsee rakennuksen kolmannessa kerroksessa ja sinne kavutaan melko jyrkkiä portaita pitkin. Hissiä hotellissa ei ole. Huone vaikuttaa tahraista mattoa lukuunottamatta siistiltä ja sen ranskalaiselta parvekkeelta on kiva katunäkymä. Vaihdamme talvisessa Suomessa puetut vaatteet Lissabonin kevääseen paremmin sopiviin kevyempiin vermeisiin ja lähdemme tutustumaan kaupunkiin!

Lentokenttäkuskimme on jo suositellut kaupungin parhaita näköalapaikkoja ja varoittanut samalla, että kävely Bairro Alton ja Alfaman kaupunginosien kaduilla on vähän haastavaa: ylämäkeä ja alamäkeä, ei juuri tasaista. Meidän ensituntumamme Lissabonin katuprofiileihin on ylämäkipainotteista. Kohteemme on Miradouro de São Pedro de Alcãntaran näköalatasanne, jonne hotelliltamme kävelee vajaat puoli tuntia. Matkan varrella on toki ostettava reissun toiset pastéis de natat kuulun Manteigaria -ketjun toimipisteestä Luis de Camoes -aukion reunamilta. 

Näköalatasanteella on melkoisesti väkeä, sekä paikallisia että turisteja. Ihastelemme Alfamaan ja São Jorgen linnaan päin avautuvaa näkymää ja ihmettelemme tasanteen alla olevasta puistikosta leijailevaa pilven hajua. Portugalin huumelainsäädäntö on pilven polttelun suhteen huomattavasti vapaampi kuin meillä, joten kukan tuoksua ei voi tässä kaupungissa välttää. 

Hengen ravintoa on nautittu näköalojen muodossa, on aika suunnata kohti ensimmäistä ravintolakokemustamme. Mm. Lonely Planetin kehuma Clube de Jornalistas (eli “Pressiklubi”) sijaitsee Lapan alueella, Bairro Altosta länteen. Olemme varanneet pöydän huomattavasti paikallisten normaalia illallisaikaa aikaisemmin ja ravintolassa onkin lähinnä turisteja. Kohtelias muttei mitenkään ylenpalttisen ystävällinen tarjoilija opastaa meidät sokkeloisen ravintolan perimmäiseen huoneeseen. 

Alkuun kurpitsakeittoa sekä parsaa, sieniä, kananmunaa ja paahtoleipää sisältävä annos, pääruoiksi mustekalaa bataattipyreellä sekä paistettua lohta thaityylisillä kasviksilla. Maistuvia annoksia, joskaan ei tajunnan räjäyttäviä. Kurpitsakeitto on suorastaan mauton. Kahdelta hengeltä illallinen ruokajuomineen maksaa noin 80€. Clube de Jornalistasin sisäpihalla oleva terassi on viileähkönä kevätiltana valitettavasti kiinni, mutta on kesällä varmasti kiva paikka. 

Kävelemme hiljakseen hotellillemme ja bongaamme matkan varrelta pari kiinnostavaa ravintolaa – ja nautimme siitä, että olemme ulkomailla ja ensimmäistä kertaa Lissabonissa.