Lissabon

Usvainen aamu joen rannalla

Hotelliaamiaisella on joukko juoksutamineisiin ja kilpailunumeroihin varustautuneita hyväkuntoisen oloisia asiakkaita. Tänään juostaan Lissabonin puolimaraton, ja juuri epäsopivasti samalla alueella johon olemme suunnitelleet menevämme. Hotellin respassa ystävällinen virkailija kertoo, että tuhansista juoksijoista huolimatta Belemin alueelle pääsee kyllä ja että raitiovaunu on paras vaihtoehto. Kaiken kukkuraksi rautatieläiset lakkoilevat tänään, joten junankin voi unohtaa. 

Googlen ohjeiden mukaisesti yritämme kuitenkin ensiksi bussia, turhaan. Pysäkillä hetken odoteltuamme tajuamme, ettei kyseinen linja-auto kulje sunnuntaisin lainkaan. Seuraava bussipysäkkivaihtoehto sijaitsee maratonreitillä, oikea bussi ajaa vaihtoehtoiselle pysäkille muttei jostain syystä pysähdy sillä, joten päätämme kokeilla junaa. Muutaman minuutin odottelun jälkeen istumme junassa, joka vie meidät muutamassa minuutissa Belemin asemalle. 

Tajo-joen rannassa on Lissabonin uusimpiin nähtävyyksiin kuuluva moderni taidemuseo Maat. Ennen museovierailua ihailemme joelta nousevaa sankkaa sumua, joka tarjoaa päivän aikana hienoja valokuvausmahdollisuuksia, mm. Maatin katolta.

Olemme onneksi jo etukäteen selvittäneet, että varsinaiseen Maat-rakennukseen ei ole muutamaan viikkoon pääsyä uuden näyttelyn rakentamisen vuoksi. Onneksi Maatin vieressä on samaan kompleksiin kuuluvassa vanha hiilivoimala ja siellä muutama kiinnostava näyttely, joihin pääsee kuuden euron hintaisella lipulla. Niistä brasilialaistaiteilija Jonathas de Andradesin Eye-Spark on ehdottomasti mielenkiintoisin. Toiseksi mielenkiintoisin osuus hiilivoimalassa on itse voimala, jonka alakerroksiin ja vanhoihin, massiivisiin laitteistoihin voi tutustua ja samalla oppia hiilivoiman käytön historiasta Lissabonissa.

Vanha hiilivoimala

Taidekokemusten jälkeen käymme Maatin katolla ottamassa kuvia ja ihmettelemässä rantatietä pitkin kipittäviä tuhansia ja taas tuhansia puolimaratonareita. Maatin ja joen välisellä rantabulevardilla riittää myös lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Sumu alkaa hälvetä ja aurinko lämmittää. 

Belemin juna-asemalla yritämme turhaan vilauttaa matkakorttiamme lukulaitteisiin, yksikään ei toimi. Otamme riskin kymmenien juoksijoiden ja muiden junaa odottavien tavoin ja matkustamme pummilla junan päätösasemalle Cais do Sodréen. Asemalta kävelemme rantaa pitkin yhdelle Lissabonin maamerkeistä, valtavalle Praça do Comércio -aukiolle ja sen reunalla komeilevalle riemukaarelle. Kävelemme hiljakseen takaisin Cais do Sodréen kaupunkia, ihmisiä ja rakennuksia ihmetellen ja bongaamme matkan varrelta mm. pinkin bailukadun, Rua Nova do Carvalhon. 

Aukio

Honest Greens -ravintola Cais do Sodrén lähistöllä saa tänäänkin meistä asiakkaat – eikä petä. Saamme kassalla alennuskupongin seuraavaa käyntiä varten (ja huomaamme saaneemme sellaisen myös edellisenä iltana). Matkalla hotellille on myös yksi kaupungin kuvatuimmista kaduista, “Green Street” eli Rua da Silva, jota pitkin emme ensin edes tajua kävelevämme. 

On aurinkoinen päivä, mikä tarkoittaa upeaa auringonlaskua. Ja parhaita paikkoja Lissabonissa seurata auringonlaskua on Castelo de São Jorge eli Pyhän Yrjön linnoitus, jonka rakentaminen on aloitettu jo 1000-luvun alkupuolella kaupunkia silloin hallinneiden muslimijoukkojen toimesta. 

Lisäämme matkan täpötäydessä ratikassa kokemustemme joukkoon, lähinnä siksi, että linja 28 kulkee sopivasti hotellilta linnalle. Loppumatkasta saamme jopa istumapaikat. 

Päätepysäkiltä on parin sadan metrin kävelymatka linnan sisäänkäynnille. Olemme ostaneet 15€ arvoiset liput jo ennakkoon netistä, mikä tarkoittaa sitä, että voimme kävellä suoraan lukulaitteella varustetulle portille ja sisään. 

Linnoituksen raunioinen alue on yllättävän laaja. Vaikka paikalla on varmasti paljon turisteja näin sunnuntain alkuillasta, yleisvaikutelma on väljä. Paikka on kuuluisa myös siellä asustelevista ja vapaana ympäriinsä kulkevista riikinkukoista, joita ei voi välttyä näkemästä tai kuulemasta. Kiipeämme linnan muureille, joita pitkin pystyy kätevästi kiertämään koko rakennelman ja josta näkymät eri puolille Lissabonia ovat hienot. Tosin kapeilla käytävillä ja rappusilla tulee paikoin pientä ruuhkaa, sillä linnoitus on suosittu matkailu- ja kuvauskohde. 

Käväisemme pikaisesti myös São Jorgen pienessä museossa, mutta sitten alkaa olla kiire löytää hyvät paikat auringonlaskun seuraamiseen ja kuvaamiseen Lissabonin ydinkeskustan puoleisilta muureilta. Kaupunki ja kauempana siintävä huhtikuun 25. päivän silta näyttäytyvät meille vielä kerran upean auringonlaskun värittäminä. 

Invicta Madragoa

Illastamme pikkuruisessa bistro-tyyppisessä Invicta Madragoa -ravintolassa. Antonio-isäntä ohjaa meidät sisäänkäynnin viereiseen pöytään ja tuo ruokalistan kanssa meille pienet lasilliset portviiniä. Tilaamme alkupaloiksi tomaattia ja mozzarellaa sekä paikallista makkaraa ja paistettua kananmunaa sisältävän annoksen. Pääruoksi kokonaisen paistetun meribassin paistettujen vihannesten kera sekä turskaa à Lagareiro. Antonio valitsee meille ruokiin sopivan viinin. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Laskun kanssa saamme liköörilasilliset. Mainittakoon, että Invicta Madragoassa käy maksuvälineenä vain käteinen raha. Kohtalon oikusta meillä on käteistä tasan sen verran kuin illallinen maksaa!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *