Ison Buddhan alta Tainaniin

Olemme viihtyneet hyvin Taiwanin etelärannikolla, mutta nyt on hyvästeltävä Kenting ja mukava Amanda-hotellimme. Lähdemme ajamaan kohti pohjoista ja Taiwanin entistä pääkaupunkia Tainania. Matkan varrella on kuitenkin pysähdyttävä paikassa, jota mies ensivisiittinsä jälkeen kuvaili termillä “buddhalaisten Disneyland”. 

Fo Guang Shanin buddhalaistemppelialue on valtava. Se jakautuu oikeastaan kahteen osaan: toisessa osassa on rauhallinen luostarikompleksi, toisessa Buddha-museo, pieni ostoskeskus – ja vetonaulana Fo Guang Shang Big Buddha: valtava kullanvärinen buddhapatsas. 

Disneyland-vertausta pitää ehkä vähän selittää. Koko kompleksi on rakennettu 1970-2000 -luvuilla ja sen taustalla olevan buddhalaissuuntauksen isä on kiinalaissyntyinen, lähes 100-vuotias munkki Hsing Yun. Hän tuntuu olevan esimerkiksi buddhamuseossa esillä vähintään yhtä paljon kuin itse Buddhakin. Ostoskeskuksen ja buddhamuseon välisellä kävely- ja viheralueella on paitsi pagodoita, myös dinosauruspatsaita. Joka paikassa on lahjoitusbokseja ja veikkaamme, että ostoskeskuksen kaupoista ja ravintoloista saa antaa osan myyntituotoista aluetta hallinnoivalle taholle. 

Suuri Buddha -patsas on kyllä vaikuttava näky ja koko alueella vallitsee harmoninen, rauhallinen tunnelma. Silti on pakko myöntää, että paikasta jää vähän muovinen vaikutelma eikä voi välttyä henkilöpalvonnan ajatukselta. Me emme tällä kertaa kierrä luostarialueella lainkaan, sillä on ehdittävä palauttamaan vuokra-auto Tainaniin.

Auton palautus sujuu jouhevasti ja vuokraamon työntekijä tarjoutuu heittämään meidät lähistöllä sijaitsevalle juna-asemalle, josta paikallisjuna vie meidät Tainanin keskustaan. Olemme valinneet hotellimme siten, että rautatieasemalta on suht lyhyt kävelymatka hotellille. Hiljaisemman Kentingin ja rauhallisen Fo Guang Shanin jälkeen on lievä shokki astua asemalta ulos suurkaupungin sykkeeseen. 

Löydämme hotellimme Changyun helposti, kirjaudumme sisään ja lähdemme etsimään lounaspaikkaa; lounasaika on ohi, mutta onnistumme löytämään avoimen pikku nuudelikeittopuodin, jonka tarjoilijat utelevat olemmeko Tainanissa lomalla. 

Lounaan jälkeen käymme yhdessä Tainanin ns. pakollisista kohteista, eli japanilaistyylisessä Hayashin tavaratalossa. Siellä myydään paitsi japanilaista krääsää, myös paikallisia vähän paremman laatuisia design-tuotteita. Onneksi emme jaksa matkaväsymykseltämme ostaa mitään vaan kävelemme hotellille lepäilemään.

Illalla ajelemme paikallisbussilla Datongin yömarkkinoille. Valtavankokoinen asfalttikenttä on täynnä ruokakojuja, jotka mainostavat itseään liehuvilla lipuilla. Ihmisiä on valtavasti ja aiemmista näkemistämme yömarketeista poiketen täällä on myynnissä muutakin kuin ruokaa. Lisäksi tarjolla on monipuolinen kattaus suosittuja pelikojuja. Kiertelemme aluetta tovin ennen kuin ostamme juotavaa ja syötävää – valinnanvaraa on valtavasti. Ostamme valtavan palan mustekalan lonkeroa ja maistamme vihdoin kuulua paikallisherkkua eli stinky tofua, jonka haju ei ole niin kamala kuin etukäteen pelkäsimme, ja maku yllättävän hyvä. Palaamme hotellille bussilla; Tainanissa ei ole metroa, joten paikallisliikenne tarkoittaa vaihtelevankuntoisia linja-autoja, jotka eivät läheskään aina tule pysäkille aikataulun mukaisesti.

Kuplateetä, kulttuuria ja ankeriaita

Pienehkön ja siistin Changyu-hotellin vahvuuksiin ei kuulu sen aamiainen. Valikoima on pienehkö mutta riittävä. Erikoisuutena on edellisenä päivänä tilattava “lämmin ruoka”, joka on nuudeli- tai riisikeitto lihalla tai kalalla. 

Ensimmäisenä Tainan-päivänämme haluamme tutustua kaupunkiin ja aloitamme kulttuurilla. On kuuma päivä, joten Tainanin taidemuseo kiinnostaa yhtä paljon ilmastoinnin kuin teostensa vuoksi. Itse asiassa taidemuseo on jaettu kahteen eri rakennukseen, joista tämä rakennus 2 on uudempi ja modernimpi, avoin, ilmava ja vaaleapintainen rakennus. Sisällä on useampi kiinnostava näyttely. Mieleenjäävin on videotaideteos, jossa käsitellään vieraan vallan kuvitteellista hyökkäystä Taiwaniin. Ei jää epäselväksi, mitä maata vieraalla vallalla tässä tarkoitetaan. 

Taidemuseon toinen rakennus sijaitsee parin korttelin päässä ja on entinen poliisiasema. Samalla pääsylipulla pääsee molempiin rakennuksiin, joista tämän vanhempi on jotenkin sympaattisempi ja intiimimpi. Sen sisäpihalla on kiva kahvila ja toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi istutettu valtava banyanpuu. 

Tainanin pakollisiin nähtävyyksiin kuuluu myös Snail Alley, “Etanakuja”. Kyseessä on sekä vanhoja että uusia asuinrakennuksia sisältävä kortteli, jonka kapeille kujille on piilotettu etana-aiheista taidetta. Kahviloita ja muutama putiikkikin kujilla on, mutta vähän etäiseksi tuo alue meille jää.

Seuraavana päivänä jatkamme kulttuurin parissa. Ensin tutustumme 1600-luvulla rakennettuun konfutselaistemppeliin. Temppelirakennusten arkkitehtuuri ja temppelipuiston rauha ja eläimistä (mm. oravia ja kilpikonnia) tekevät vaikutuksen. 

Vaikuttava on myös Grand Mazu Temple, eli eräänlaiselle merenjumalattarelle omistettu, niin ikään 1600-luvulta peräisin oleva valtava temppelikompleksi. Suitsukkeet savuavat ja paikalliset rukoilevat temppelin lukuisilla eri alttareilla; temppeli on siis aktiivisessa käytössä ja ilmeisen suosittu. Ihmettelemme värikkäitä seinämaalauksia ja patsaita aikansa, sitten on lähdettävä lounaalle syömään paikallista herkkua. 

Ankeriasnuudeliannos on paikallinen herkku, joka pitäisi matkaoppaiden mukaan syödä nimenomaan A-Jiang -nimisessä ravintolassa. Se on juuri tänään kiinni, mutta onneksi ankerasta myydään muuallakin. Katuravintolassa nauttimamme annokset eivät valitettavasti kuitenkaan tarjoa järisyttävää makuelämystä, joten seuraavalla Tainan-visiitillämme tiedämme mennä A-Jiangiin.

Illallinen nautitaan Tainanin rautatieaseman pohjoispuolella sijaitsevan Far Eastern -tavaratalon ylimmän kerroksen Chun Shui Tang -ketjun ravintolassa. Tämä ketju (kotoisin Taichungista) on toinen niistä kilpailevista ketjuista, jotka väittävät keksineensä yhden maailmanlaajuisesti tunnetuimmista taiwanilaiskeksinnöistä: kuplateen. Mustaa teetä, maitoa ja tapiokahelmiä (sekä vaihtoehtoisesti makusiirappejä) sisältävä juoma keksittiin Taiwanissa 1980-luvulla ja on levinnyt kulovalkean tavoin ympäri maailmaa. Se toinen keksintöä omakseen väittävä ketju on alunperin tainanilainen Hanlin Tea House. Ainakin Chun Shui Tangin versio on oikein maukas juoma. 

Fillarilla kohti auringonlaskua

Tainan tuntuu kaupunkina jotenkin rosoisemmalta, epäsiistimmältä ja epäselvemmältä kaupungilta kuin vaikkapa Taipei. Miehellä on kokemusta myös Kaohsiungista, josta hän siitäkin piti Tainania enemmän. Tainanin pisteet kuitenkin nousevat, kun ymmärrämme lähteä iltapäiväksi pois sen keskustasta.

Anpingin kaupunginosa sijaitsee Tainanin keskustan länsipuolella. Se viehättää heti ensituntumalla, vanhan ja uuden sekoituksella: on Anping Old Streetin markkinakatu ja Fort Zeelandian vanha linnoitus; toisaalta myös uusia, kiiltäviä ja korkeita toimisto- ja hotellirakennuksia. Alue on jotenkin selkeämpi ja rauhallisempi, ja ennen kaikkea vesistöjen (joen ja meren) ansiosta kauniimpi kuin Tainanin keskusta. Itse asiassa Anping on pieni saari.

Paikallisbussi vie meidät Anpingin Old Streetin alueelle; kadun kaupoista suurin osa on kiinni, mutta saamme ostettua herkullisia kuivattuja mangoja ja tutustumme läheiseen Kaitai Tianhoun temppeliin. Tarkoitus on käydä myös Fort Zeelandian museossa mutta kuinka ollakaan; etukäteistsekkaus on unohtunut ja huomaamme museon olevan jo kiinni. Siispä suunnitelman muutos ja pyörät alle.

YouBike -kaupunkipyörien vuokraaminen onnistuu rekisteröimällä paikallinen puhelinnumero YouBike-sivustolla tai -sovelluksessa ja sitten vaan Easycardia pyörän lukulaitteeseen vilauttamaan. YouBike -pyöräasemia on ympäri kaupunkia (ja siis kaikissa isommissa Taiwanin kaupungeissa), pyörän voi siis vuokrata mistä asemalta haluaa ja palauttaa mille asemalle vain. Netistä voi etukäteen katsoa onko pyöräasemalla pyöriä vapaana. Vuokraus onnistuu myös luottokortilla. 

Pyöräilemme hissukseen pitkin rantoja kulkevia pyöräteitä – joita alueella on runsaasti. Ohitamme kalastusveneitä, Grand Mazun patsaan ja Taiwanin laivaston sota-aluksia. Siltaa pitkin pääsee Yuguangin saarelle, jonka pyöräparkkiin jätämme ajokkimme. Saaren pitkälle hiekkarannalle on kertynyt paikallista nuorisoa ihailemaan auringonlaskua ja viettämään iltaa. Otetaanpa rannalla uimapukukuviakin. Kävelemme saaren pohjoisosan aallonmurtajalle, jossa paikallinen valokuvaaja intoutuu ottamaan kuvia auringonlaskua katselevista länsimaalaisista. 

Auringonlaskun jälkeen pyöräilemme pimenevässä illassa (YouBike-pyörissä on onneksi myös valot) kohti Anpingin itälaitaa ja bussipysäkkiä. Anping on tehnyt niin suuren vaikutuksen, että haluamme palata sinne seuraavanakin päivänä. Jätämme pyörät ja ajamme bussilla katsomaan jälleen yhtä Tainanin pakollisista nähtävyyksistä: Shennong Street on lyhyt, vanhoja ja idyllisiä rakennuksia halkova ja kauniisti valaistu kadunpätkä, jossa on muutamia vaate- ja käsityöläisputiikkeja. 

Illastamme Shennong Streetin lähistöllä huokeassa vegaaniravintolassa; kasviksia, tofua ja nuudeleita. Illallisen jälkeen päätämme vielä etsiä helpotusta pyöräilyn ja kävelyn kipeyttämille jaloillemme jalkahieronnan muodossa. Vajaan tunnin hieronnassa jalat ensin pestään, sitten hierotaan perusteellisesti ja rentouttavasti kahden vanhemman herran toimesta. 

Viimeisenä Tainan-päivänämme suuntaamme ajoissa kohti Anpingiä. Sinne päästyämme otamme YouBiket alle ja pyöräilemme saaren pohjoisosassa olevan kanaalin rantabulevardia pitkin. Kanaalia pitkin kulkee useita kanootteja, joiden soutajat vilkuttavat meille iloisesti. Kanaalin toisella puolella nautimme hedelmäiset ja kuumassa ilmassa virkistävät paikalliset herkut: erilaisia hedelmiä, papuja, tapiokahelmiä, vanukasta ja kastikkeita jäähileen päällä.

Jatkamme pyöräretkeä ja teemme lopulta pitkän lenkin ympäri Anpingin kaupunginosan rantoja, välillä pysähtyen ihailemaan maisemia. Naisen kaupunkipyörästä puhkeaa kumi, mutta ei hätää: lähin pyöräasema ei koskaan ole kaukana, joten uutta pyörää alle. 

Pyöräilyurheilun jälkeen maistuu reissun ainoa hot pot -illallinen. Rastitamme tilauslomakkeeseen haluamamme raaka-aineet sekä kastikkeet, joissa ne kypsytetään: kasviksia, kanaa, kalaa, äyriäisiä, tofua, nuudeleita… Tainan jättää lopulta hyvän maun, mikä on vain ja ainoastaan Anpingin ansiota. 

Shanghain kautta kotiin

Aamupalan jälkeen kipitämme matkatavaroinemme kohti Tainanin keskusrautatieasemaa. Oikean raiteen löytyminen aiheuttaa vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta lopulta ehdimme niukin naukin Tainanin HSR-asemalle vievään paikallisjunaan. HSR-asemat tuntuvat Taipeita lukuunottamatta olevan kaukana kaupunkien keskustoista. 

Huippunopea juna vie meidät reilussa tunnissa Taoyuaniin, jossa vaihdamme vielä hetkeksi lentokentälle vievään metroon. Kentällä meitä odottaa miellyttävä yllätys, sillä ylibuukatussa koneessa juuri meidät kaksi on valittu upgradettaviksi. Kotimatkan ensimmäisen osuuden (Taipei-Shanghai, noin 2 ja puoli tuntia) istumme siis ykkösluokassa. Kumpikaan ei ole tainnut kokea moista aiemmin.

Meillä on pitkä layover Shanghaissa, mikä tarkoittaa yöpymistä lentokentän lähellä sijaitsevassa Holiday Inn -hotellissa ja myös sitä, että pääsemme käymään pitkästä aikaa suurkaupungin keskustassa. Mies opiskeli kaupungissa mandariinikiinaa kesällä 2017 ja on mukava käydä piipahtamassa tutuissa paikoissa, eli Bundin rantakadulla ja Yuyuanin puisto- ja basaarialueella.

Holiday Inn -hotelli osoittautuu erittäin hyväksi paikaksi viettää layover; se on lähellä metroasemaa, sinne ja sieltä on järjestetty lentokenttäkuljetus ja hotellin aamiainen on yllättävän monipuolinen ja maittava. 

Pikaisen Shanghai-visiitin tunnelmaa vähän laskee viileä ja sateinen sää ja reilun tunnin mittaiset metromatkat suuntaansa. Käymme Yuyuanissa syömässä, otamme kuvia Pudongin puolella olevista upeista pilvenpiirtäjistä ja toteamme aika pian, että on aika palata hotellille nukkumaan ja keräämään voimia kotimatkan loppuosaa varten.