Järisyttävä Taipei

Samalla hetkellä kun lentokoneen ikkunasta näkyy pilvien keskeltä nouseva Shanghai Towerin siluetti ja välilaskumme Kiinan itäiseen suurkaupunkiin lähestyy, alkaa meidän Aasia-kuumeemme helpottaa. Paria tuntia myöhemmin istumme jo pienemmässä koneessa kohti Taipeita. 

Miehen ensivisiitti Taiwaniin tapahtui jo edellisvuonna yhdistetyllä loma- ja työmatkalla. Tällä kertaa lomailemme maassa kaksin, peräti kolmen viikon ajan. Aluksi viisi päivää pääkaupunki Taipeissa, sitten siirrymme junalla itärannikolle Hualieniin. Sieltä vuokraamme auton ja ajamme itärannikkoa myöten Taiwanin eteläiseen kärkeen Kentingiin ja sieltä edelleen länsirannikolle Tainanin kaupunkiin.

Tai näin oli siis tarkoitus tehdä, kunnes luonto päätti toisin.

Taoyuanin lentokentän maahantulomuodollisuudet sujuvat ripeästi. Haemme Klookin tiskiltä paikalliset sim-kortit, lataamme arvoa Easycard-monitoimikortteihin ja hyppäämme metroon. Vajaassa tunnissa olemme Taipein keskustassa, jossa ensimmäinen tehtävämme on etsiä syömistä. Keskusrautatieaseman alla on jättimäinen City Mall, jonka ruokatorin kasvisbuffetissa lounastamme edullisesti. Syötyämme etsimme aseman kupeesta bussipysäkin, josta paikallisbussi vie meidät kätevästi ihan hotellimme Ambiencen viereen. Vastaanotossa check-in sujuu jouhevasti ja meidät laitetaan pelaamaan tabletilla jotain onnenpyörää, jossa voitamme pienen alennuksen. Kai.

Asettauduttuamme taloksi lähdemme tutustumaan lähiympäristöön. Aluksi päädymme Da’an -puiston pohjoispuolella olevaan Jade Marketiin: valtavassa hallissa myydään viikonloppuisin kaikkea mahdollista mitä jadesta nyt vaan voi kuvitella syntyvän sekä muita käsitöitä. Sulkemisaika lähestyy mutta myyjiä ja ostajia riittää. Piipahdamme myös Jade Marketin viereisessä Flower Marketissa ihailemassa paikallisten puutarhojen upeaa kukka- ja puuvalikoimaa. Ulkona on tällä välin alkanut sataa kaatamalla. Sateenvarjoista huolimatta onnistumme kastelemaan jalkamme kävellessämme kohti illallispaikkaa.

Huashan 1914 Creative Park on kuin Telliskivi Tallinnassa: pikkuputiikkeja, kulttuuritiloja ja ravintoloita. Kuuluun Chun Shui Tang -ketjuun kuuluvassa paikassa joudumme hetken odottelemaan vapautuvaa pöytää. Ketju on toinen niistä Taiwanin ravintolaketjuista, jotka ovat omineet alkuperäisen paikallisen kuplateen keksimisen itselleen. Sieltä saa myös hyvää ruokaa. Illallisen jälkeen kävelemme hotellille eikä unta tarvitse kauaa odotella.

Taipei ravitsee sielun ja vatsan

Ambiencen aamupala on kohtuullinen. Katutasossa sijaitseva aamiaishuone osoittautuu parina aamuna ahtaaksi, mutta tänään, ensimmäisenä aamunamme Taipeissa, tilaa on hyvin. Suosikkihedelmäämme papaijaa on tarjolla, sen sijaan täälläkin ihmettelemme vihreän teen puuttumista valikoimasta.

Päivän ohjelmassa on Taipein ilmapiiriin ja pariin nähtävyyteen tutustuminen. Matkaamme paikallisbussilla kaupungin vanhimpaan ja tunnetuimpaan temppeliin, Longshaniin. Keskellä modernia keskustaa olevassa temppelissä on maanantaisena aamupäivänäkin paljon turisteja tutustumassa kauniisiin ja koristeellisiin rakennuksiin sekä temppelin vesiputoukseen.

Longshanista kävelemme hiljakseen kohti Ximendingin kaupunginosaa. On ihanaa vain kävellä pitkin aasialaisen suurkaupungin katuja, katsella rakennuksia, ihmisiä ja elämää. Pysähdymme kahvittelemaan pieneen katukahvilaan, jonka mies muistaa edelliseltä Taipein matkaltaan. Ximending on muuten se osa Taipeita, jota kannattaa varsinkin iltaisin välttää, mikäli ei pidä ihmisjoukoista, hirvittävästä metelistä ja kaupankäynnistä. Turisteja on liikkeellä jo näin päivälläkin, mutta vielä on suhteellisen rauhallista.

Jatkamme kaupunkikävelyä pohjoiseen päin. Tunnelmallinen ja rauhallinen Dihua Street on yksi Taipein vanhimmista kauppakaduista, jonka varrella on valtava määrä paikallisia elintarvikkeita ja matkamuistoja myyviä kivijalkakauppoja. Onneksi siellä on myös ravintoloita, kuten Lao-A-Bein nuudelikeittoihin erikoistunut katukeittiö, jonka kalapalloannokseen mekin tutustumme. Halpaa ja maukasta! Ruoan jälkeen on pakko lähteä hotellille päikkäreille, sillä matkaväsymys painaa.

Ilta on jo hämärtymässä, kun pääsemme jalkeille. Da’an on paitsi Taipein kaupunginosa myös yksi Taipein kivoimmista ja isoimmista puistoista. Haemme puiston laidalta kuplateet, joiden kanssa käyskentelemme pitkin pimenevää puistoa. Olemme suunnitelleet illastavamme puiston lähellä sijaitsevassa vegaaniravintolassa, mutta pieni ravintola pienen kadun varrella on aivan tupaten täynnä ja koska sen sulkemisaikakin lähestyy, päädymme syömään herkullisia höyrytettyjä xialongbao-pullia Lingjiangin iltamarkkinoille. Taipei -ja Taiwan- tunnetaan useista suosituista yömarkkinoistaan (“night market”), joissa on tarjolla yllin kyllin ruokaa, juomaa ja pelejä. Näillä markkinoilla ei juuri kaupitella vaatteita tai krääsää, kuten esimerkiksi Thaimaassa usein.

Korkean paikan Taipei

Seuraavana päivänä ohjelmassa on Taiwanin eläintarha ja Maokongin gondolihissi, jolla pääsee Taipein liepeillä oleville teeviljelmille. Kaupungin metrolinjat erotetaan toisistaan eri väreillä; ruskean linjan pääteasemaa lähimpänä on ensin hissiasema, sitten eläintarha. Korkeasaaren korkeita hintoja päivitteleville kerrottakoon, että Taipein eläintarhaan aikuisten lippu maksaa 100 NTD eli vajaat kolme euroa. Ja eläintarha on valtava. Juuri tänään tosin on erittäin kuuma päivä ja eläimet tuntuvat viihtyvän sisätiloissa tai varjoissa. Toisaalta mekin haluamme vielä lounasaikaan Maokongin teealueelle, joten päätämme suosiolla katsastaa eläintarhan paikalliset tai meitä muuten kiinnostavat eläimet – kuten vaikkapa perhoset: valtavassa perhostalossa perhoset lentelevät ihmisten ympärillä ja osaa tekee lähempääkin tuttavuutta. 

Apinoita, tapiiri, laiskiainen – mm. näitä eksoottisia eläimiä käymme tutkimassa. Pandat ovat helteellä jossain piilossa, mutta niitähän olemme jo nähneet Shanghaissa ja Guangzhoussa. Eläintarhan omalla pikkujunalla siirrymme tarhan gondoliasemalle, jossa saamme oman vaunumme ja nautimme parinkymmenen minuutin matkan ajan hienoista maisemista. 

Perillä etsimme ensimmäiseksi lounaspaikan. Mountain Tea House sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä gondoliasemalta. Sen toisessa avokerroksessa on vilpoisa nurkkapöytä, jossa tutkimme tarkkaan ruokalistaa. Tarjoilija tuo meille -tietenkin- kannullisen teetä. Teetä on käytetty myös useimmissa listan ruokalajeista. Lounaalle tulee euroissa hintaa kolmisenkymppiä, eli paikalliseen hintatasoon nähden melko paljon, mutta annokset ovat kookkaita ja todella herkullisia. Alakerran teekaupassa meille maistatetaan alueella kasvatettuja mahtavia teelaatuja, joita ostamme mukaamme pari purkkia. Teetä on myös jälkiruoiksi nautituissa, keksikissoilla koristetuissa pehmistuuteissa, jollaiset ostamme gondoliaseman lähellä olevasta kahvilasta.

Gondolihissi vie meidät takaisin pääteasemalle, josta ajamme täpötäydessä bussissa keskustaan ja Taipei 101 -pilvenpiirtäjän tuntumaan. Olemme ostaneet pääsyn tähän Taipein maamerkkiin netistä etukäteen. QR-koodeja vastaan saamme lippukassalta fyysiset pääsyliput ja nivaskan alennuskuponkeja näköalakerroksen ravintoloihin.

Huippunopea hissi vie meidät 80. kerrokseen, josta avautuu huikeat näköalat ympäri Taipeita. Olemme viimeksi olleet aasialaisessa pilvenpiirtäjässä Shanghaissa vuonna 2017, jolloin korkeanpaikankammoinen mies suoriutui Shanghai Towerin yli puolen kilometrin korkeudesta tärisevin jaloin. Helppoa ei ole tälläkään kertaa, mutta miehen mieltä rauhoittaa keskellä Taipei 101:a oleva valtava pallorakennelma, jonka tarkoitus on toimia vastavoimana jos taifuuni tai muu luonnonilmiö heiluttaa pilvenpiirtäjää. Tällä kertaa palloa ei tarvita, onneksi. Odotellessamme illan pimenemistä ja Taipein valojen syttymistä kiertelemme ympäri näköalakerrosta ja pysähdymme välillä ottamaan kuvia useissa valokuvauksellisissa paikoissa. 

Illallinen on tänäänkin katuruokaa: Raohe Streetin yömarkkinat ovat yksi koko Taiwanin tunnetuimmista ja suosituimmista. Kaikkein suosituimpiin kojuihin on kymmenien metrien jono. Me emme jaksa jonotella, vaan nappaamme sitä mitä saa, eli makeita bataattipalluroita, paikallista makkaraa ja herkulliset hedelmäjuomat. 

Maanjäristys

Mies on jo herännyt ja istuu sängyn reunalla, nainen vasta heräilee, kun koko hotellihuoneemme alkaa voimakkaasti heilua ja täristä. Tilanne on täysin epätodellinen, tuntuu kuin aika pysähtyisi. Mies tajuaa nopeasti, että kyseessä on maanjäristys. Vaatteet niskaan, passi ja puhelin taskuun ja kun ensijäristys on parissakymmenessä sekunnissa ohi, valmistaudumme poistumaan rappusia pitkin alas. Jälkijäristys seuraa pian perässä. Se on edellistä lyhyempi. Heti sen jälkeen laskeudumme alakertaan, jossa hotellin henkilökunta ohjaa asiakkaita ulos odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Kadulla taipeilaiset jonottavat skoottereineen ja autoineen liikennevaloissa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta muutaman korttelin päässä savuaa tulipalo, jota on sammuttamassa useita paloautoja. Lienee järistyksen aiheuttama. Muutaman minuutin odottelun jälkeen hotellin asiakkaat valuvat sisälle, kuka takaisin huoneeseen, kuka katutason ravintolan aamiaishuoneeseen. Olo on todella omituinen. Emme oikein vielä tajua mitä on tapahtunut.

Aamupäivän aikana selviää, että kyseessä on ollut voimakkain maanjäristys Taiwanissa 25 vuoteen. Sen keskus on ollut itärannikon tuntumassa, Hualienin kaupungin ulkopuolella. Hualienin lähistöllä sijaitsevassa Tarokon luonnonpuistossa ja etenkin Tarokon rotkon alueella on ollut valtavia kivi- ja maanvyöryjä, joiden alle on menehtynyt ihmisiä. Parin päivän kuluttua meidänkin oli tarkoitus siirtyä Hualieniin ja Tarokoon, mutta aika pian kuulemme, ettei Tarokoon ole ihan hetkeen asiaa, eikä Hualieniinkaan menoa varsinaisesti suositella (parin kuukauden kuluttua selviää, ettei Tarokon rotko aukea kokonaan ennen vuotta 2030).

Niinpä suunnitelmamme muuttuu saman päivän aikana lennosta. Onneksi sekä majapaikan, junaliput että autonvuokrauksen pystyy tässä tapauksessa perumaan helposti. 

Aamupalan jälkeen lähdemme kävelemään hotellilta kohti muutaman korttelin päässä sijaitsevaa Taipein nykytaiteen museota (MOCA). Mainitun tulipalon vuoksi joudumme menemään kiertotietä, sillä suoraan hotellilta museolle menevä katu on suljettu. Nykytaiteeseen on vaikea keskittyä ja pari kertaa huomaamme selvän jälkijäristyksen. Niitä tulee pitkin päivää. Aina välillä täytyy tutkia netistä viimeisimpiä järistysuutisia. Onneksi järistys ei tapahtunut edellisenä iltana meidän ollessamme Taipei 101:n huipulla.

Mies menee iltapäivällä tapaamaan paikallisia tuttujaan, jotka kertovat tottuneensa järistyksiin jo aikaa sitten ja tietävät kuinka tulee toimia sitten kun sellainen iskee. Taiwanissa totta vieköön järisee jatkuvasti ja maassa ollaan maanjäristyksiin hyvin valmistautuneita ja varustautuneita, rakennuskantaa myöten. Ei kuitenkaan käy paikallisia kateeksi. Somessa ja paikallisilla tv-kanavilla pyörii videoita, joissa näytetään Hualienissa sortuneita rakennuksia – tai Taipeissa paikoiltaan lonksahtaneita metrosillan osia.

Hotellin hissin seinään on ilmestynyt lappu, jossa muistutetaan jälkijäristyksistä ja pyydetään kertomaan vastaanottoon, mikäli järistys on aiheuttanut huoneeseen vaurioita. Vauriomme taitavat olla lähinnä henkisiä, sillä maanjäristys pyörii mielessä kauan, vaikka itse sen aikaiset tapahtumat tuntuvan katoavan muistista. Ihme kyllä seuraavana yönä nukuttaa oikein hyvin. Ehkä järkemme kertoo meille, että yhtä voimakasta maanjäristystä emme tule elinaikanamme kokemaan, ainakaan Taiwanissa. 

Herkkuja museossa ja iltamarkkinoilla

Seuraavana aamuna suuntaamme paikallisbussilla kohti kuulua National Palace Museum:ia. Jos ei ole muuten vielä käynyt ilmi, Taipeissa on todella toimiva ja kattava paikallisliikenneverkosto. Metro on siisti ja nopea, mutta huomaamme kaupungissa ollessamme käyttävämme yhä useammin linja-autoja. 

Yhdellä bussinvaihdolla pääsee vaikuttavan näköisen museokompleksin edustalle. Meillä on harmillisen tiukka aikataulu, mutta valitsemme museon kiinnostavimmat osastot ja ehdimme parissa tunnissa nähdä melkoisen määrän kiinalaista historiaa erilaisten esineiden, kirjoitusten ja maalausten kautta. Jadesta tehty kiinankaali-teos on eräänlainen julkkis ja taideteoksen äärelle jonotetaan hetki mekin. Tarina kertoo, että museon lähes 700 000 esineestä valtaosa on peräisin Manner-Kiinasta, Pekingin kielletyn kaupungin palatsimuseosta. Ne päätyivät Taiwaniin kun Kuomingtan-hallinto joutui pakenemaan Kiinasta Taiwaniin 1940-50 -lukujen vaihteessa. Sanomattakin on selvää, että tämäkin asia on hiertänyt kahden maan välejä vuosikymmeniä.

Illallinen nautitaan vegaaniravintola Chaossa, jossa annokset edustavat perinteistä kantonilaista ja taiwanilaista wok-keittiötä, mutta jossa liha- tai kalatuotteet on korvattu alkuperäistä hämmästyttävän paljon rakenteeltaan ja maultaan muistuttavilla “feikkiliha”-tuotteilla, kuten “omnipork:illa ” Melko täydestä ravintolasta löytyy pöytä myös ilman ennakkovarausta ja tilaamme kattavalta listalta muutaman kiinnostavan annoksen. Ruoka on todella hyvää! 

Patikointia vihreyden keskellä

Viimeisen kokonaisen päivän Taipeissa olemme pyhittäneet patikoinnille. On sopivan pilvinen (joskaan ei mitenkään viileä) päivä käydä reippailemassa Taipeita ympäröivässä luonnossa. Yuanjuen vesiputouksille kulkevalle reitille pääsee kätevästi, ensin metrolla tai bussilla Dahu -puiston pysäkille ja siitä vajaan kilometrin kävelymatkan päähän Dagouxi Waterfront -puistoon. 

Urbaanien maisemien jälkeen ympäröivä vihreys ja upeat kukat tekevät hyvää mielelle ja pienen joen töyrästä pitkin loivasti ylöspäin kulkevalla hyvin päällystetyllä reitillä on kiva lämmitellä. Vesiputouksella on aika paljon ihmisiä (enimmäkseen eläkeläisiä), sitä on vähän hankala maaston vuoksi valokuvata eikä se lopulta ole edes mitenkään vaikuttava.

Putoukselle vievän reitin varrelta poikkeaa sitten vähän haastavampi patikkareitti, jonka kohteena on Dragon Boat Rockiksi kutsuttu näköalapaikka. Reitin aluksi noustaan melko jyrkkää (ja sateen jälkeen liukasta) savista polkua, sitten vielä jyrkempää ja kapeampaa polkua, josta selviämiseksi on pakko ottaa tukea polun vierelle vedetystä köysikaiteesta. 

Kun pääsemme tasaisempaan maastoon vetämään henkeä, maisemat ovat jo huikeat. Ja lopulta löytyy myös se Dragon Boat Rock – valtava vaalea kallionmöhkäle. Olemme sen verran korkealla, että tuuli pakottaa laittamaan pitkähihaista päälle. Ihailemme maisemia ja nautimme rauhasta.

Alaspäin ei tarvitse mennä samaa jyrkähköä reittiä, vaan tarjolla on tasaisempaa tietä ja loivempaa maastoa. Matkan varrella on vanhoja alttareita, metsää, viljelyksiä – ja lopulta Taiwanin Suonenjoki! Neihun alueella viljellään mansikoita ja kylätien varrella on mansikka-aiheisia patsaita ja mansikkakojuja. Ei taida olla tosin vielä paras mansikka-aika, sillä arviolta puolen litran mansikkarasia maksaa reilun kympin. Tuoreiden mansikoiden sijaan ostamme mansikkahilloa sisältävät maukkaat piiraset.

Bishan Roadin päässä olevalla alueella on nähtävyyksiä sydämenmuotoisesta pikku lammesta Baishihun riippusiltaan. Yltämme sillan ja odottelemme Xuanmingin temppelin edessä paikallisbussia kymmenien muiden turistien ja paikallisten kanssa. Ensimmäiseen bussiin emme mahdu ja toiseenkin vain nippa nappa. Matkamme ensimmäinen patikointi on ollut pitkä mutta onnistunut! 

Illalla käymme hakemassa Taipein keskusrautatieasemalta junalippumme seuraavaa aamua varten ja syömässä perinteisessä Hong Lin -kasvisravintolassa. Jaksamme hetken ihmetellä Ximendingin hälinää ja iltamarkkinahulinaa, mutta sitten on aika lähteä pakkaamaan ja nukkumaan.