Kenting on Taiwanin rantaparatiisi

Amanda Hotel voisi ulkoasunsa ja sisustuksensa puolesta sijaita Marokossa. Sen omistaja on kuulemma aikoinaan ihastunut pohjoisafrikkalaiseen arkkitehtuuriin ja sen kyllä huomaa. Koko hotellikompleksi on okran väriseksi maalattua kiveä ja valtava huoneemme on koristeellinen ja kalustettu tyylin mukaisilla huonekaluilla. Parvekkeella on bonuksena vielä kahdenistuttava amme (jossa on auringon laskiessa mukava kylpeä valkkarilasillisen kera). 

Amanda sijaitsee kuitenkin Taiwanin etelärannikolla Kentingissä, saaren oikeastaan ainoaksi rantakohteeksi kuvailtavalla alueella. 

Ensimmäisenä iltanamme ajelemme hotellilta muutaman kilometrin päässä oleville Kentingin iltamarkkinoille. Täällä ne tarkoittavat hieman poikkeuksellisesti rannan suuntaisesti kulkevan päätien varrelle pystytettyjä ruoka- ja juomakojuja, joita on paljon. Kuten aasialaisissa turistikohteissa usein, meteli on kova ja väkeä paljon, tuulisesta säästä huolimatta. Huomaamme heti, että länsimaalaisia turisteja näkee Kentingissä paljon enemmän kuin vaikkapa Taitungissa. Nappaamme markkinoilta iltapalaksi paikallista grillimakkaraa ja frittisieniä. 

Marokkolaistyylisessä muhkeassa sängyssä nukuttaa hyvin. Seuraavana aamuna Amandan aamiaisella on hiljaista, olemme tovin aamiaisravintolan ainoat asiakkaat. Aamupala on laadukas, valikoima sopivan runsas ja henkilökunta erittäin kohteliasta. Täytyy tankata kunnolla aika usein paikallisesta aamiaisvalikoimasta löytyvää braised pork -muhennosta riisin kera, sillä ohjelmassa on Kentingin kansallispuistoon tutustuminen. 

Kyseessä on muutamassa tunnissa kierrettävä alue, jossa on paljon päällystettyjä teitä tai polkuja ja erimittaisia reittejä, joissa on sopivasti opasteita. Alue on yllättävän monipuolinen; on kallioita ja erilaista puustoa, tasaista, nousua ja laskua. Varsinaista viidakkoa ei juuri ole, mutta toisaalta löytyy mm. tippukiviluola. Onnistumme bongaamaan myös pari makakiapinaa. Puiston näköalatornissa on ravintola ja sen hyvin tuuliselta katolta hienot näkymät Etelä-Kiinan merelle asti.

Muutaman tunnin patikoinnin jälkeen ajelemme Hengchunin kaupunkiin pienen buddhalaistemppelin vieressä olevaan Xin Yuan Man -kasvisravintolaan, jossa nautimme -ainoina asiakkaina- herkulliset ja huokeat lounassetit. 

Herkullista ruokaa on tarjolla myös illallisella, kun ajelemme kohti läheistä Houbihun ydinvoimalaa Hengchunin eteläpuolella. Alueella on useita mereneläviä tarjoavia ravintoloita, joista Ali Seafood vaikuttaa arvioiden perusteella meille sopivalta. Arvioissa tosin kehotetaan varaamaan pöytä ennakkoon, mitä emme ole tehneet. Mahdumme hyvin valtavaan ruokasaliin, jossa on asiakkaita meidän lisäksemme vain kolmessa pöydässä. 

Ruokien tilaaminen on periaatteessa helppoa: asiakas valitsee mieleisensä joko jäämurskan päällä olevista kaloista tai seinällä olevista annoskuvista. Toki käytössä on myös ihan perinteinen pahvinen ruokalista. Lievistä kieliongelmista huolimatta onnistumme tilaamaan erilaisia mereneläviä, joista osa on herkullisia ja osa korkeintaan ok. Mainittakoon vielä, että korttimaksu ei Ali Seafoodissa onnistu. Onneksi meillä on Taiwanin dollareita mukana tarpeeksi.

Beachlife

Seuraavana päivänä käymme tutustumassa Taiwanin eteläisimpään kärkeen ja sinne pystytettyyn patsaaseen, sekä Eluanbin majakkaan, jota ympäröivää puistoa pääsee kiertelemään kivettyjä polkuja pitkin. Erään polun päässä sijaitsevalla näköalatasanteella alkaa juuri valkoisiin pukeutuneiden paikallisten uskonnollinen seremonia, jossa luultavasti kiitetään Mazua eli meren jumalatarta. Emme jää palvomaan emmekä seuraamaan seremoniaa vaan poistumme hiljaa takavasemmalle.

On aika päästä uimaan. Hotellimme ei ole ihan meren äärellä, mutta Kentingissä ranta ei ole koskaan kaukana. South Beach on aivan rannikkoa pitkin kulkevan tien vieressä ja auton saa parkkiin kätevästi rannan viereen. Vesi on lämmintä, joskin pilvinen päivä ei tee merivedelle tai maisemille oikeutta. Mutta pääasia on meressä uiminen! Nappaamme iltapalan rantatien 7/11:stä ja vietämme iltaa mm. hotellin parvekeammeessa lilluen ja läheisessä itsepalvelupesulassa pyykkiä pesten. 

Reissun paras rantakokemus koittaa seuraavana päivänä. Baishawan Beach (tai White Sand Bay Beach) sijaitsee Kentingistä länteen sijaitsevalla niemimaalla. Se ei ole mikään kovin iso ranta, mutta hiekka on hienoa ja vesi kirkasta. Paikka vilahtaa myös taiwanilaisohjaaja Ang Leen elokuvassa Piin elämä, sen loppupuolella. Rannalta voi vuokrata aurinkotuoleja ja sen läheisyydessä on ravintola. Me emme näitä palveluita tällä kertaa tarvitse, sillä meille riittää uiminen ja kuivattelu rantaa pitkin kävellessä.

Ennen illallista Hengchunin kaupungissa ajamme samaisella niemimaalla sijaitsevaan Hongchaikengin kalastajakylään ihailemaan auringonlaskua. Idyllisessä kylässä muutamat turistit ja paikalliset ovat jo kokoontuneet aallonmurtajalle ja laitureille ihastelemaan horisontin taa painuvaa punaista palloa. Auringonlasku ei ole erityisen upea, mutta sitä ovat kyllä satama-altaassa uiskentelevat valtavat merikilpikonnat. Taitaa olla molemmille meistä ensimmäinen kerta, kun näemme näitä eläimiä luonnossa. 

Hengchunissa illastamme vietnamilaisessa kasvisruokapaikassa ja jälkiruoaksi nautimme paikallista herkkua, jota olemme odottaneet: mango shaved ice – annos, johon tulee tuoretta mangoa, kondensoitua maitoa, jäätelöä ja höylättyä/raastettua jäätä. Joskus annoksessa on lisukkeina myös tapiokahelmiä, makeutettuja papuja tai yrttihyytelöä (grass jelly). Raikas, simppeli ja ihan älyttömän hyvän makuinen jälkkäri!