Kohti etelää
Aamiaisen jälkeen otamme hotellilta taksin Taipein HSR-rautatieasemalle, josta löydämme nopeasti oikean raiteen. Taiwanin länsirannikkoa pitkin, Taipeista Kaohsiungin kaupunkiin kulkee huippunopea HSR-juna. Sellainen vie meidät tänä aamuna Tainaniin, johon emme kuitenkaan vielä tällä kertaa jää.



Maanjäristys siis muutti matkasuunnitelmamme. Uusi suunnitelma alkaa auton vuokraamisella Tainanin HSR-aseman lähettyvillä sijaitsevasta autovuokraamosta, jossa meitä odottaa uudenkarhea Honda Fit -hybridi. Kannattaa muuten muistaa hakea Autoliitolta kansainvälinen ajolupa, ilman sitä ei auton tai edes skootterin vuokraaminen Taiwanissa onnistu. Ajamme lounaalle viereiseen Mitsui-outlettiin jonka food courtissa on paljon valinnanvaraa lihansyöjille. Onneksi kala-annoksiakin löytyy.



Ja sitten tien päälle! Ajamaan lähteminen jännittää aika lailla, sillä kumpikaan meistä ei ole koskaan ajanut autoa Aasiassa! Taiwanilainen liikennekulttuuri ei onneksi hirveästi poikkea pohjoiseurooppalaisesta ja tiemerkinnät ovat sekä kiinaksi että englanniksi, joten liikenteeseen tottuu nopeasti. Ohitamme Kaohsiungin rannikkokaupungin mantereen puolelta ja jatkamme rannikkoa pitkin etelään. Pian suuntaamme sisämaahan ja kohti itärannikkoa, jossa sijaitsee seuraava kohteemme. On pimeää, trooppisen kosteaa ja sateista kun pysäköimme hotellin parkkipaikalle.

Rainbow Resort on parhaat päivänsä nähnyt, lähinnä paikallisia ja kiinalaisia turisteja palveleva hotelli, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Taitungin kaupungista etelään, lähellä Zhibenin (Jhibenhin) luonnonpuistoa. Paikassa meitä kiinnostaa eritoten Taiwanin lukuisia kuumia lähteitä hyödyntävä allasosasto, johon käymme tutustumassa heti kun laukut on viety huoneeseen ja vaatteet vaihdettu. Joudumme ostamaan respasta ”hienot” uimahatut, koska ilman niitä ei jännäntuoksuisiin ja lämpötiloiltaan vaihteleviin altaisiin ole asiaa.
Luonnonpuistoon tutustumme heti seuraavana aamuna, melko vaatimattoman (ainakin kasvissyöjän kantilta katsottuna) hotelliaamiaisen jälkeen. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä on kaukaa vuoristosta alkunsa saavan ison Zhiben-joen ylittävä silta ja sen toisella puolella kansallispuiston sisäänpääsykompleksi. Sisäänpääsy maksaa muutaman euron ja pääsymaksuilla ylläpidetään siistin puiston kuntoa. Itse puiston voi kiertää eritasoisia ja -pituisia, hyvin merkittyjä reittejä pitkin. Me valitsemme “Banyan Shaded” -reitin, jolla toivomme viidakon suojaavan auringon paahteelta.


Jo heti reitin alussa näemme pusikon suojissa lymyilevän muntjakin, eli söpön pikku peuraeläimen. Loppupuolella näemme vihdoin myös kauan odottamamme formosanmakakin, eli vain Taiwanissa asustelevan apinan. Siinä välissä nousujohteisen mutta helposti patikoitavan reitin varrella on upeaa sademetsää ja vaihtelevaa puustoa – eräällä reitin kohdalla voisi kuvitella kävelevänsä syksyisessä suomalaismetsässä, kun maaperää peittää puista pudonneita, kuin ruskan värittämiä lehtiä! Reitin varrella on myös ikivanha “tuhatjuurinen” valtava banyan-puu ja sen lopussa väsyneitä jalkojamme hellivä kauniisti muotoiltu luonnonvesiallas.









Paluumatkalla lounastamme kadunvarsiravintolassa, josta näemme viereisen talon katolla kiipeileviä apinoita ja jonka henkilökunta päivittelee sitä miten meillä länsimaalaisilla on mahdollisuus lomailla ja reissata, he kun tekevät töitä päivästä ja vuodesta toiseen. Patikoinnin jälkeen on kiva päästä Rainbow Resortin kuumiin altaisiin lillumaan kiinalaisvanhusten kanssa.
Illalla ajelemme (auto on täällä NIIN kätevä) tutustumaan Taitungin kaupunkiin. Löydämme parkkipaikan paikallisen urheilustadionin viereltä ja kävelemme kohti kaupungin kenties tunnetuinta nähtävyyttä, Railway Art Villagea, jossa on galleria- ja käsityöpajakäyttöön kunnostettuja vanhoja junavaunuja. Alueella on myös paljon erilaisia myyntikojuja ja esiintymislava, jolla ilmeisesti paikallisen kristillisen folk-bändin keikka on loppumaisillaan. Ostamme kuplateet ja käyskentelemme kivan näköisellä alueella.



Olemme suunnitelleet syövämme läheisellä night marketilla, mutta jos olisimme tutkineet asiaa etukäteen vähän tarkemmin, olisimme huomanneet, että juuri tänään tuo market on kiinni. Alkaa olla jo sen verran myöhäistä, että moni kiinnostava ravintola on jo sulkenut tai sulkemassa oviaan joten päädymme nälkäisinä paikalliseen burgeripaikkaan. Näköjään joka reissuumme mahtuu yksi paikallinen burgerkokemus.
Railway Art Villagen ympäristö on tällä välin muuttunut satojen valokukkien värikkääksi valtamereksi. Ihailemme valotaidetta hetken ja lähdemme sitten ajelemaan kohti hotelliamme. Taitungissa on hyvä tunnelma, toteamme ennen nukahtamista.


Kruisailua riisipelloilla
Seuraavana päivänä suuntaamme pohjoiseen, aivan Taitungin maakunnan pohjoisosassa sijaitsevaan Chishangin kaupunkiin. Yksi Taiwanin “pakollisista” nähtävyyksistä on kaupungissa sijaitsevat riisipellot, joita halkovia kapeita teitä pitkin huristellaan erilaisilla sähköpyörillä. Tunnin ajomatkan jälkeen ja ennen pyöräilyosuutta käymme kahvilla erittäin tyylikkäässä (ja kalliissa) Number 9 Gourmet Coffee -kahvilassa, jonka ainoat asiakkaat olemme.


Pyörävuokraamoja on kaupunki täynnä. Me vuokraamme juna-aseman lähettyviltä kolmeksi tunniksi kahden istuttavan katetun sähköfillarin ja lähdemme huristelemaan sillä kohti riisipeltoja. Ensin kierretään viehättävän Dapo-lampi, sitten suunnataan hyvin merkittyä reittiä pitkin kohti valtavia riisipeltoja.


Peltoja halkovista pikkuteistä kuuluisin on “Mr.Brown Avenue”. Alue, ja tie, sai mainetta näkymällä suositun paikallisen Mr Brown -jääkahvimerkin tv-mainoksessa. Mainos toi mainetta myös tien varrella olevalle suurelle puulle, joka tunnetaan nyt Takeshi Kaneshiron puuna – syystä, että kyseinen japanilaisnäyttelijä joi tv-mainoksessa Herra Brownin kahvia kyseisen puun alla!



Nimistä ja mainoksista huolimatta riisipellot ja niiden takana siintävät upeat vuoret ovat kaunista katsottavaa. Tuuli saa riisikasvit vellomaan meren aaltojen lailla. Emme ole ainoita alueella pyöräileviä turisteja ja parissa hot spotissa joudumme odottamaan valokuvausvuoroamme. Tunnelma on kuitenkin hyvin rauhallinen ja pari tuntia sähköpyörällä huristelua peltojen keskellä kuluu nopeasti.




Kevyen lounaan jälkeen päätämme palata Taitungiin rannikkoa pitkin. Ensimmäinen yritys päästä rannikolle kaatuu osin pelkoon, osin järkisyihin. Kapean, vuoriston halki vievän tien alkupäässä varoitetaan liikennemerkillä putoavista kivistä ja tiellä näkyy jo useita pudonneita pikku- ja vähän isompiakin kiviä. Olemme jo hyvin lähellä Hualienin maakuntaa eli edellisviikon maanjäristyksen keskusta, joten auto käännetään ympäri ja ajamme pidempää mutta varmasti turvallisempaa reittiä pitkin kohti rannikkoa.
Uusi reitti kulkee vuoristoisissa maisemissa sekin ja alittaa vuoret tunnelia pitkin. Maanvyörymiä tai kivenlohkareita ei onneksi näy ja kun meri alkaa näkyä auton ikkunasta, molemmat huokaisevat helpotuksesta. Rannikkotie Taitungiin kulkee enimmäkseen rannan läheisyydessä ja maisemat ovat upeita. Teemme lyhyen pysähdyksen vanhalla Donghen sillalla, joka on kuulemma lähes satavarma paikka bongata makakeja. Niitä päivystää muutama sillan kaiteilla nytkin. Otamme apinoista kuvia turvallisen välimatkan päästä. Liian lähelle ei saa mennä eikä varsinkaan uroksia katsoa silmiin, sillä eläimet saattavat olla arvaamattomia, tai heittäytyä liian tuttavallisiksi.


Taitungissa käymme vielä ihailemassa merenrantaa ja syömässä illalliseksi halpaa ja hyvää paikallista herkkua: osterinuudeleita. Kaksi isoa kulhoa maksaa yhteensä alle neljä euroa. Mies erehtyy laittamaan omaan annokseensa liikaa chilikastiketta. Käymme kaupungin Carrefourissa ostamassa juotavaa ja palaamme hotellille viimeistä kertaa.


Taitungin maakuntaan on ehdottomasti palattava vielä uudemman kerran, mutta tällä kertaa vajaa kolme päivää saa riittää. Ennen aamupalaa käymme vielä lillumassa kuumissa altaissa. Kuuma on suhteellinen käsite; allasalueen kaikkein lämpimimmän altaan vesi on vain vähän yli 40-asteista, mutta toki äärimmäisen rentouttavaa. Allasalueen ulkopuolella on paljon tätäkin kuumempia altaita, mutta ne on tarkoitettu ruoanlaittoon. Hotellin asukkaat voivat ostaa ravintolasta mm. kasviksia tai kananmunia, joita voi sitten kypsentää kuumien lähteiden avulla.



Lähdemme hyvin kypsyneinä hotellilta rannikkoa pitkin kohti etelää ja pysähdymme kahville 5181 -nimiseen kahvila-käsityökauppaan, josta on upeat merinäköalat ja jossa myydään paikallisia elintarvikkeita ja alkuperäiskansojen käsitöitä. Kahvilalta suuntaamme jo tuttua reittiä saaren halki kohti länsirannikkoa. Tiet Taiwanissa ovat muuten pääosin erinomaisessa kunnossa. Tuo eteläosan poikki kulkeva maantie on paikoin kapea ja mutkikas, mutta isot, rannikoita pitkin kulkevat tiet leveitä ja useimmiten kaksikaistaisia.



Rannikolle päästyämme jatkamme etelään, kohti Kentingiä, joka on yksi Taiwanin harvoista rantalomakohteista. Siitä lisää seuraavassa artikkelissamme!
