Paluu Taipeihin

Jo viimeisenä iltana Jiaoxissa mies alkaa tuntea olonsa kipeäksi, mutta ei auta, aamupäivällä matka jatkuu Taiwanin pääkaupunkiin Taipeihin. Koska on pitkän viikonlopun päätöspäivä, kaikki itärannikon suunnasta Taipeihin vievät junat ovat täynnä, niin myös tämä meidän Jiaoxista lähtevä junamme. Se ei ole ihan viimeisintä mallia, esimerkiksi miehen selkänoja ei meinaa pysyä paikoillaan ollenkaan, mutta onneksi junamatka ei kestä kuin puolitoista tuntia ja meillä on sentään istumapaikat.

Taipein keskusrautatieasemalta pääsemme bussilla hotellimme lähelle. Aloft Taipei Zhongshan on moderni ja kiva keskustahotelli, jonka asukkaille on iltapäivisin tarjolla pientä purtavaa ja ilmaisia juomia hotellin ylimmässä, eli 17. kerroksessa, jossa tarjoillaan myös kiva aamiainen – joskus jopa heiluvassa rakennuksessa. Emme siis tälläkään kertaa selvinneet Taiwanista ilman maanjäristystä. Tämänkertainen järistys ei ole onneksi lähellekään niin voimakas tai pitkäkestoinen kuin edellisenä vuonna kokemamme, mutta näin korkealla se tuntuu melko ikävältä. Taiwanissa täytyy vain asennoitua siihen, että järistyksiä tapahtuu usein ja että maan rakennukset on useimmiten suunniteltu niitä kestämään. 

Mies ei Taipeista juuri pääse nauttimaan. Kurkkukipu ja tukkoisuus ovat edenneet siihen pisteeseen, että alamme harkita paluulentomme siirtämistä – ja ainakin lääkäriin on päästävä. Valtavassa Mackay Memorial -sairaalassa lääkäri on sitä mieltä, että ikävästä flunssasta huolimatta mies pystyy lentämään (mies on eri mieltä) ja määrää melkoisen määrän oloa helpottavia lääkkeitä. Lääkärikäynti ja kätevästi pakatut, sairaalan omasta apteekista noudettavat lääkkeet kustantavat reilut parikymmentä euroa.

Sairaalaan kirjoittautuminen ja lääkärin sekä hoitajan kanssa kommunikointi onneksi onnistuu englanniksi, mutta mikäli vielä tulevaisuudessa sairastumme Taiwanissa kesken reissun, aiomme valita hieman kalliimman mutta luultavasti länsimaalaiselle helpomman yksityisklinikka-vaihtoehdon. Vähemmän säätöä ja jonotusta. Ja ehkä myös sellaisia lääkkeitä, jotka tehoavat. Nämä eivät tunnu helpottavan miehen oloa lainkaan. 

Käymme Turkish Airlinesin toimistolla ja saamme siirrettyä lennon puolellatoista vuorokaudella eteenpäin ihan kohtuuhinnalla. Myös Aloft-hotellissa on tilaa vielä yhdeksi yöksi, joten mies saa lisää toipumisaikaa. Hänen osaltaan loppuloma Taiwanissa ei ole siis mennyt ihan nappiin. Kotona luemme, että Taiwanissa on ollut koko kevään menossa pienimuotoinen koronaepidemia. Miehen oireet osuvat yksi yhteen tämänkertaisen virusmuunnoksen aiheuttaman taudin kanssa. 

Nainen sen sijaan pysyy terveenä ja sillä aikaa kun mies lepäilee hotellihuoneessa, hän käy tutustumassa Taipei Botanical Gardeniin joka on kaunis, iso, ilmainen ja rauhallinen puisto. Puistoon saapuessaan selviää, että osa puiston aidatuista alueista on sulkeutumassa kymmenen minuutin kuluttua. On siis kierrettävä alueet nopeasti läpi. Kukaan ei kuitenkaan tule alueita sulkemaan, joten puistossa voi käyskennellä ihan rauhassa.

Nainen käy myös Taipei Rose Gardenissa, joka on kaunis puisto täynnä ruusuja ja monia muita kukkia, kuten joulutähtiä. Puisto on täynnä turisteja ja keskellä puistoa istuu myös mies maalaamassa kaunista ruusutaulua. Nainen on suunnitellut kävelevänsä puiston läpi Taipein keskustan tuntumassa sijaitsevan Songshanin lentokentän luo bongailemaan lentokoneita, mutta koska lentokoneiden reitti menee puiston yli, onnistuu lentokoneiden bongaaminen ruusuja ihastellessa.

Ylimääräisen lepopäivän jälkeen mies kokee olevansa matkustuskunnossa ja kotimatka alkaa Uber-kyydillä Taoyuanin lentokentälle. Ennen lentoa tankkaamme vielä lentokentän loungen herkkuja. Paluulennon aikana tiedämme palaavamme Taiwaniin vielä monta kertaa.