Tallinna kahteen kertaan
TALLINNA JOULUKUUSSA
Rakastamme Aasiaa, mutta meistä on äärimmäisen kivaa harrastaa myös lähimatkailua. Käymme Tallinnassa useita kertoja vuosittain, ja useimmiten kyseessä on perinteinen päiväristeily, mutta mukaan mahtuu myös hotelliyöpymisiä, jopa viikonloppuja. Tutustumme mielellämme Tallinnan uusiin ravintoloihin ja kauppoihin, ja lähes joka käynnillä kaupungista löytyy myös uusi nähtävyys tai pari. Vaikka Tallinnan hintataso onkin viime vuosina noussut, ravintoloissa syö edelleen Suomea edullisemmin ja kaupungissa on lukuisia vaate- ja muita erikoisliikkeitä, joita ei meillä ole. Lisäksi miehellä on kaupungissa vakioparturiliike.
Laivamatkat Tallinnaan ja takaisin on se välttämätön paha (tunnelia odotellessa), mutta onneksi matka ei ole pitkä ja ainahan voi ostaa hytin tai loungepaikan. Tallinkin Megastar on laivoista suosikkimme, mutta tällä kertaa olemme ostaneet Eckerö Linen Black Friday -kampanjasta reittimatkat huikeaan yhden euron hintaan (per henkilö per suunta), yhteensä neljä euroa. Yleensäkään emme juuri normaalihintaisia laivamatkoja tai -risteilyjä osta, sillä kilpailu on kova ja aina saa jostain kampanja- tai jonkun muun tarjouksen. Tosin aina kannattaa muistaa, että there’s no such thing as a free lunch, eli harvoin laivamatkasta selviää ostamatta jotain ravintoloista tai tax freestä. Tosin blogimme miespuolisella tarjoushaukalla on tästäkin kokemusta.
Olemme viime vuosina yöpyneet useissa eri tallinnalaishotelleissa, joten meillä on jo aika lailla kokemusta kaupungin hotellitarjonnasta; on muutama selkeä suosikkihotelli, samoin tiedämme hotellit, joihin meidän ei tarvitse enää palata. Silti on aina mukava etsiä uusia majoitusvaihtoehtoja, ja tällä kertaa valinta osuu vanhassakaupungissa sijaitsevaan viiden tähden The Three Sisters -boutiquehotelliin, joka on arvosteluiden ja kuvien perusteella upea paikka.
Päästyämme kaupunkiin ja kirjauduttuamme hotelliin, hyppäämme ratikkaan, joka vie meidät Ülemisteen. Sinne on avattu uusi ja etukäteen kiinnostavan oloinen ostoskeskus T1 Mall of Tallinn. Avautumisestaan huolimatta ostari vaikuttaa kuitenkin vielä hieman keskeneräiseltä, sillä osa kaupoista ei ole vielä avannut oviaan ja osaa tiloista vielä rakennetaan kovaa tahtia. Ennen tarkempaa tutustumista on syötävä: Mall of Tallinnin ravintolat on niputettu Taste of Tallinn -otsakkeen alle ja tarjonta vaikuttaa monipuoliselta. On aasialaista, virolaista, skandinaavista, kasvisruokaa, blinejä, pikaruokaa… Lounastamme Fibo -ravintolassa grillattua ankkaa sekä kanaa ja kasviksia – ruoka on maukasta mutta tarjoilu hieman hidasta.
Yllättävää kyllä, T1:ssä ei ole niitä samoja vaatekauppaketjuja, jotka löytää kaikista muista kaupungin ostoskeskuksista – vaikkapa viereisestä Ülemistestä, josta on viime vuosina tullut suosikkiostarimme Tallinnassa. Ensivaikutelma T1:stä on se, että keskukseen on poimittukin vähän “tasokkaampia” ja “kalliimpia” merkkejä, joista osa on meille melko lailla outoja. Yhden käytävän kaupoissa myydään selvästi venäläiseen makuun sopivia vaatteita. T1:ssä ei myöskään ole muiden isojen ostareiden tapaan Rimiä tai Prismaa, vaan katutasosta löytyy Selverin supermarket. Vaatteita emme tällä kertaa tarvitse, muttei meidän suinkaan tarvitse ihan tyhjin käsin uudelta ostarilta lähteä: kahvikoneita ja -tarvikkeita myyvästä KohviSemu-kaupasta löydämme todella halvalla espressokoneeseemme sopivia espressonappeja ja saamme vielä maistiaiset kaupan päälle. Mainittakoon, että ostoskeskuksesta löytyy myös suosikkiaasialaisketjumme, alunperin japanilainen Miniso. Päätämme ottaa T1:n haltuun keväällä, kunhan kaikki sen liikkeet on avattu.
Kiinnostavia ruokapaikkoja on Tallinna täynnä ja niitä tuntuu jatkuvasti tulevan lisää. Illallispaikaksi olemme valinneet jo muutaman vuoden ikäisen Kivi Paber Kääridin, josta varaamme pöydän Vabalaud.ee -palvelun kautta. Kivi Paber Käärid sijaitsee Telliskivessä, lähellä F-Hoonetta ja monia muita hyviä ravintoloita. Yksi syy valita juuri tämä ravintola on sen gluteenittomuus! Ravintola ei ole suuren suuri, mutta ensivaikutelma on varsin viihtyisän oloinen. Huomio kiinnittyy suuren osan ravintolan lattiapinnasta vievään matalaan esiintymislavaan, eli paikassa esiintyy usein myös bändejä.
Alkuruokien kanssa käy pieni kömmähdys, mutta emme ole vieläkään oikein varmoja siitä, käykö se meille vai tarjoilijalle. Oliivikupillinen vaikuttaa hyvältä alkupalalta, minkä taidamme sanoa myös ääneen, tarjoilijan seistessä pöydän vieressä. Päädymme kuitenkin tilaamaan suuremman alkupalalautasen kahdelle sekä pullon viiniä. Pöytään tuodaan viinipullon kanssa sekä alkupalalautanen että kupillinen oliiveja, jonka ensin luulemme kuuluvan osaksi alkupalalautasta. Näin ei kuitenkaan ole, mutta ei hätää: alkupalat (leikkeleet, juustot, kasvikset ja ne oliivit) ovat todella maukkaita. Pääruoissa ravintola menee sitten pahemman kerran metsään. Kermainen lohi-katkarapurisotto sitruunaruoholla on suorastaan puuromainen mössö, jossa sitruunaruoho ei maistu lainkaan. Portobello-burgerissa oleva juustoviipale hallitsee maultaan liikaa kokonaisuutta ja annokseen kuuluvat bataattiranskalaiset ovat aivan liian rasvaisia ja löysiä. Kivi Paber Käärid on saanut vaikkapa TripAdvisorissa paljon hyviäkin arvioita, joten ehkä keittiöllä on ollut huono ilta tai olemme valinneet väärät annokset.
Ilta ei etene ravintolan kannalta muutenkaan kauhean hyvin. Vabalaud-varauksemme on tehty klo 23:een asti. Emme ole ehtineet edes annoksien loppuun ja kello ei ole edes kymmentä, kun tarjoilija tulee ilmoittamaan, että mikäli haluamme jäädä ravintolaan kello 22 jälkeen, joudumme ostamaan lipun illan keikalle. Vaikka virolainen progressiivinen rock lievästi kiinnostaisikin, on fiilis sen verran alhaalla, että jätämme liput ostamatta. Maksamme laskun ja poistumme Tallinnan iltaan. Ennen hotelliin paluuta ehdimme tehdä tuttavuutta vielä iloisessa humalassa olevan paikallisen nuoren miehen kanssa ja piipahtaa maistelemassa virolaisen pienpanimon tuotteita viehättävässä, vaikkakin melko karussa kuppilassa, jonka nimi on meille mysteeri vielä tänäkin päivänä. Uskomme kuitenkin löytävämme sinne vielä uudemmankin kerran.
Three Sisters -hotelli osoittautuu sekin pahaksi pettymykseksi. Ilmeisesti kaikki hotellin huoneet ovat erilaisia, joten seuraava koskee ainoastaan meidän suurehkoa huonettamme, jossa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi valtavaan sänkykatokseen, ja varsinkin siihen, että vanhan puutalon puulattialla on herranjestas kylpyamme! Itse puutalossa asuvina emme ikinä tekisi moista ratkaisua, emmekä käytä ammetta täälläkään, vaikka se ihan kylpykäyttöön selvästi onkin tarkoitettu. Ammeen alla ei ole mitään suojaa, ja tiedämme kyllä mitä saattaa pahimmillaan tapahtua jos vettä loiskuu lattialle. Myös huoneen kalustus oudoksuttaa. Kalusteet eivät oikein tunnu sopivan toisiinsa: on vanhaa ja uudempaa ja siltä väliltä. Kaikkein kummallisin ratkaisu on lattiasta kattoon ulottuva tanko, johon on kiinnitetty “viihdekeskus”, eli pieni led-tv ja vanhanaikainen dvd-soitin. Nämä luonnollisesti kääntyvät, jos haluaa katsella telkkaria vaikka siitä kylpyammeesta. Me istuskelemme mieluummin leveillä ikkunalaudoilla ja katselemme sisäpihalle. Myöhään illalla selviää myös se, että ilmeisesti vanhan talon seinät/katto/lattiat ovat niin ohuet, että äänet muista huoneista kuuluvat omaamme erittäin hyvin. Onneksi naapureihin ei tällä kertaa ole sattunut äänekkäitä tapauksia.
Huoneen sänky on iso, mutta jostain syystä toinen puoli sängystä upottaa, voisi melkein sanoa, että patjan keskellä on kuoppa. Toinen puoli taas on ihan normaalin oloinen. Erillisessä ja kookkaassa kylpyhuoneessa on viileää eikä sen lämpötilaa voi säätää. Kylppärin hiustenkuivaaja ei toimi, minkä huomaamme ennen aamiaista. Kun mainitsemme asiasta vastaanotossa, virkailija lupaa korjauttaa kuivaajan, mutta ilmoittaa aamiaisen jälkeen, ettei korjaus valitettavasti onnistu, koska on sunnuntai. Whatever. Siinä vaiheessa harmittaa huomattavasti enemmän se, että hotellin aamiainen on suorastaan surkea. Tuotteet, jotka ovat kenties olleet tuoreita aamiaisen alkaessa, ovat kymmenen maissa aamupäivällä jo näivettyneet. Lämpimiä ruokia tarjoillaan parista pienestä tarjoiluastiasta, jotka ovat jo ehtineet viilentyä, joten eipä tee mieli syödä pekonia eikä makkaroita. Mehuastiat ovat tyhjiä, samoin jogurttiastiat. Ok, aina voi pyytää lisää, ja pyydämmekin, mutta viiden tähden hotelissa luulisi henkilökunnan pitävän huolta siitä, että aamiaispöytä on kunnossa ja tarjontaa täydennetään jatkuvalla syötöllä. Joudumme joustamaan vehnättömästä ruokavaliosta, jotta saisimme edes jotain syötävää. No, kahvit ja teet tuodaan pöytään ja ne ovat maukkaita. Ehdottomasti yksi surkeimmista esityksistä Tallinnassa, mitä tulee hotellin aamiaiseen.
Kirjauduttuamme ulos ja jätettyämme lentolaukkumme hotellin matkatavarahuoneeseen muutamaksi tunniksi, suuntaamme takaisin Telliskiveen. Viron kuvataideakatemiassa järjestetään joulumyyjäiset. Uudehkossa rakennuksessa sijaitsevan akatemian opiskelijat ovat laittaneet töitään esille ja kiinnostavaa ostettavaa olisi neljässä kerroksessa. Avoinna on myös kahvila ja ravintola. Väkeä on liikkeellä paljon, ja päällysvaatteista on luovuttava. Käsitöitä, grafiikkaa ja taidetta, koruja, vaatteita…kiinnostavaa tavaraa ja joululahjaideoita on vaikka kuinka, mutta väenpaljous ja kuumuus vie pahimmat shoppailuhalut.
Seuraavaksi suuntaamme Telliskiven Vihreän salin joulumyyjäisiin, missä väkeä ja myyjiä on huomattavasti vähemmän, mutta kauppoja ei synny täälläkään. Loomelinnak-keskittymästä löydämme mainion virolaisen folkyhtye Trad! Attackin ikioman pop-up -myymälän, jossa myydään yhtyeen vaatemallistoa sekä tietysti musiikkia. Paikalla on kolmen hengen mandoliinibändi, jonka elävää musisointia on seuraamassa runsaasti väkeä, mm. Trad! Attackin kitaristi Jalmar Vabarna. Mandoliinitrion lopetettua pääsemme tutustumaan mallistoon ja mies ostaakin itselleen hienon mustan collegepaidan ja Trad! Attackin levyn.
Olemme lounastaneet aiemminkin Balti Jaam -torin ravintolakerroksessa, jossa valisemme tällä kertaa Veg Machine -kuppilan. Pian istumme paikan tiskillä nauttimassa järisyttävän hyvänmakuista vege-fastfoodia: Mother Trucker Burger ja Avocado Dog ovat molemmat ehdottoman suositeltavia. Lounaan jälkeen piipahdamme vielä makeis- ja suklaavalmistaja Kalevin myymälässä, josta on joskus tullut ostettua kilottain suosikkiamme, tummaa kirsikkasuklaata. Edullisia tarjouseriä on myynnissä nytkin, mutta suosikkisuklaatamme emme löydä, joten jätämme Balti Jaamin taaksemme, ajamme pari pysäkkiä ratikalla ja haemme Three Sistersistä laukkumme.
Sataman Nautica-ostoskeskuksen Rimistä olemme tottuneet ostamaan laivamatkaa varten isot rasialliset sushia, mutta jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä joudumme tässä asiassa pettymään. Sushiastiat ammottavat tyhjyyttään. Sunnuntai-ilta ei selkeästi ole hyvä aika tehdä sushiostoksia. Ostamme palat valmispizzaa, jotka vedämme naamaan terminaalissa ennen laivaan nousua.
TALLINNA HELMIKUUSSA
Joulukuisen reissun pettymyksistä huolimatta palaamme Tallinnaan jo helmikuun alussa. Tälläkin kertaa matkaamme M/S Finlandialla, jonka rantauduttua kipitämme kiireen vilkkaa hotelliimme. Tällä kertaa hotellivalinta on tehty ns. varman päälle. Mies on Hilton-ketjun kanta-asiakas ja paitsi varannut kohtuuhintaisen huoneen, saanut sähköpostiinsa myös erittäin houkuttelevan tarjouksen korottaa huoneluokkaa parilla kympillä. Executive -luokan huoneessa asuminen tarkoittaa mm. sitä, että meillä on pääsy Hilton Tallinn Park -hotellin executive loungeen, jossa on joka ilta klo 18-20 välisenä aikana ns. happy hour, eli ruoka- ja juomatarjoilua. Vaikka Tallinna on täynnä mukavia illallispaikkoja, juuri tällä kertaa ajatus siitä, että voimme viettää koko illan, yön ja aamupäivän hotellilla lähtemättä yhtään mihinkään, kuulostaa erittäin houkuttelevalta.
Kirjaudumme sisään, käymme viemässä matkatavarat 10. kerroksen huoneeseemme ja siirrymme hissillä kerrosta ylempänä sijaitsevaan loungeen. Otamme ikkunapöydän, lapamme lautaset täyteen tapas-tyyppisiä herkkuja ja otamme isot lasilliset viileää valkoviiniä – olemme taivaassa! Nautiskelemme rauhassa tarjolla olevia ruokia ja juomia, ja ihailemme lattiasta kattoon ulottuvien ikkunoiden läpi lumisateisia maisemia hotellin edustan puistoon ja kauemmas, aina vanhaan kaupunkiin saakka.
Loungevierailun jälkeen käymme huoneessamme vaihtamassa päälle uima-asut ja kylpytakit – on aika tutustua Hiltonin kylpyläosastoon. Muutaman muun hotellivieraan kanssa uiskentelemme ja nautimme jacuzzista sekä höyrysaunasta. Tähän asti siisti ja tyylikäs HIlton Tallinn Park on osoittautunut todella hyväksi valinnaksi.
Aamiaisella sama meininki jatkuu. Kahvit, teet ja tuoremehut tuodaan suoraan pöytään, minkä jälkeen on suuri seikkailu lähteä tutustumaan meille uuden hotellin aamiaistarjontaan – joka on suorastaan erinomainen, munakkaiden paistopistettä myöten. Oikeastaan ainoa miinus -jonka voisi omien kokemustemme perusteella antaa suurimmalle osalle Tallinnan hotelleista- koskee puutteita laktoosittomien ja gluteenittomien tuotteiden merkinnöissä.
Olemme pyytäneet myöhäisen check-outin, jotta mies ehtii käydä aivan lähistöllä sijaitsevassa vakioparturissaan ja nainen sekä kylpylässä että hotellin omassa kauneushoitolassa leikkauttamassa hiuksensa. Näiden toimenpiteiden jälkeen ehdimme vielä kerran käydä ihailemassa näkymiä kahvin ja virvokkeiden kera hotellin executive loungessa. Olemme löytäneet Tallinnasta uuden suosikkihotellin!
Iltapäivä jatkuu Ülemiste-keskuksessa, jossa on käynnissä talvialennusmyyntien viimeinen viikonloppu. Nainen löytää itselleen edulliset talvisaappaat ja vaatteita, mies ei tarvitse tällä kertaa mitään. Paitsi pari huokeaa viinipulloa. Käymme pikaisesti myös naapurin T1:ssä, joka vaikuttaa jo huomattavasti valmiimmalta kuin joulukuisella vierailullamme. Teemme kuitenkin saman huomion kuin jo aiemmin: liikkuminen kerroksista toiseen joko hissillä tai liukuportailla on tehty käsittämättömän hankalaksi ja epäloogikseksi. Liukuportaiden outo sijoittelu ja hissien hitaus ovat asioita, joissa T1:n on parannettava. Syömme ostarilla pikaiset (ja melko onnettomat) kebab-annokset, joiden jälkeen hyppäämme keskuksen ulkopuolella raitiovaunuun ja suuntaamme kohti satamaa.