Kaohsiung kutsuu – lämpöä, hyvää ruokaa ja festaritunnelmaa

Istumme Helsinki-Vantaan loungessa ja katselemme ulkona näkyvää harmaata maisemaa, saapuvia ja lähteviä koneita kiitoradalla. Kuten usein aiemminkin ennen matkaa, takana on työntäyteinen ja kiireinen alkuvuosi. Juuri tällä hetkellä mieli ei ole vielä lomamoodissa ja on vaikea sisäistää sitä, että kohta siirrytään lentokoneeseen ja huomenna ollaan kohteessa – Taiwanissa. 

Kyseessä on jo toinen yhteinen matkamme Taiwaniin (miehelle jo kolmas kahden vuoden sisällä), joten tiedämme saarivaltiosta ja siellä liikkumisesta jo yhtä ja toista. Viime vuoden reissulla sydämemme jäivät Taiwaniin ja koska se on edelleen täynnä kiinnostavia ja meille uusia alueita tai nähtävyyksiä, emme miettineet kevään lomakohdetta hetkeäkään. 

Kohti Kaohsiungia

Tällä kertaa lennämme Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta Taipein Taoyuanin kentälle. Lennoista ei ole juuri raportoitavaa; sitten edellisen kokemuksen jälkeen yhtiön palvelu ja tarjoilu tuntuvat menneen entistä huonompaan suuntaan. Ruoka on lennoilla ihan ok, leffatarjonta ei. Istanbulin kentällä ostamme pitemmälle jatkolennolle kunnon niskatyynyt, muutoin välilasku menee lähinnä jaloitellessa ja akkuja ladatessa.

Perillä Taoyuanissa maahantulomuodollisuudet sujuvat nopeasti, varsinkin kun olemme täyttäneet maahantuloilmoituksen verkossa etukäteen. Sen sijaan matkalaukkujen saapuminen hihnalle on tolkuttoman hidasta ja aiheuttaa hermostumista. Meillä on etukäteen Klookista ostetut liput nopeaan HSR-junaan, mutta emme uskalla varata paikkaa tiettyyn junaan ennen laukkujen saapumista (junia menee yleensä noin tunnin välein, näin iltaisin harvemmin). Tuskallisen pitkän odotuksen jälkeen laukut ilmaantuvat, teemme paikkavarauksen ja suuntaamme ripeästi kohti tuloaulaa, jossa on vielä pari pakollista hoidettavaa asiaa.

Taiwanin turistiviranomaiset järjestävät verkossa Lucky Draw -arpajaisia, joihin voi ilmoittautua viikkoa ennen lentoa Taiwaniin. Viime vuonna onni ei suosinut meistä kumpaakaan, mutta nyt miestä lykästää ja arpa tuo 5000 Taiwanin dollarin (n. 150€) arvoisen IPass-kortin. Sillä voi maksaa mm. julkisen liikenteen matkoja ja ostoksia ympäri Taiwania. Reissuhan alkaa hyvin!

Seuraavaksi käymme aktivoimassa etukäteen ostamamme e-sim -kortit Klookin kioskissa ja lopulta pääsemme kahta kerrosta alempana olevalle lentokentän metroasemalle ja kohti Taoyuanin HSR -juna-asemaa. Olisihan se kätevää, jos tämäkin asema olisi lentoaseman yhteydessä, varsinkin kun joudumme vielä reilun vartin jännittämään ehtimistämme; fyysinen HSR-junalippu on noudettava lippukassalta viimeistään puolta tuntia ennen junan lähtöä. Onneksi tuota sääntöä ei noudateta pilkuntarkasti; saamme lippumme ja ehdimme jopa ostaa aseman 7-Elevenistä matkaeväät ennen kuin huippunopea juna lähtee. 

On jo pimeää, kun puolitoistatuntisen junamatkan jälkeen saavumme Kaohsiungin kaupunkiin. Taiwanin HSR-asemat ovat Taipeita lukuunottamatta useimmiten kaupunkien keskustojen ulkopuolella. Näin on myös täällä Kaohsiungissa, joten vielä hetkeksi metroon ennen kuin olemme kaupungin uudella ja upealla keskusrautatieasemalla. Siitä on vielä muutaman minuutin kävelymatka hotellille, mikä ei kyllä haittaa lainkaan: väsymys katoaa itsestään kun tuttu Aasian lämpö, kaupungin valot ja liikenne ottavat meidät vastaan!

Hengen ja ruumiin ravintoa

Hotellissamme Kindness Hotel Qixian on tarjolla joka ilta lämmintä ruokaa, mutta myöhästymme ensimmäisen illan tarjoiluista muutaman minuutin. Siispä kamat huoneeseen ja kävellen kohti Liuhen iltamarkkinoita ja sen ruokakojuja. Osterimunakkaan ja tofu-nuudeliannoksen jälkeen hotellisänky kutsuu – tosin hotellin aulassa ympäri vuorokauden tarjolla olevaa ilmaista jäätelöä jaksaa syödä! 

Kindnessin huone on melko kulunut ja keskinkertainen, mutta täysin riittävä. Sen sijaan hotellin aamupala on yllättävän monipuolinen ja kasvissyöjällekin on tarjolla erinomainen valikoima, huomaamme iloksemme seuraavana aamuna.

Aamupalan jälkeen kävelemme läheiselle Formosa Boulevard -metroasemalle, jossa sijaitsee yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Metroaseman katto, Dome of Light-lasitaideteos, on italialaistaitelija Narcissus Quagliatan luomus ja kerää turisteja kuvaamaan itseään ja toisiaan valoteoksen alla näin arkiaamunakin. Niin teemme mekin, kunnes astumme metroon ja ajamme sillä kohti keskustan eteläpuolella sijaitsevaa SKM Park Outlet -kylää. Periaatteessa outletissa on paljon kiinnostavia merkkiliikkeitä ja pieni huvipuistokin, mutta etsimiämme kesävaatteita ei oikein löydy.

Lounaspaikan etsiminen Kaohsiungin Gushanin satamakaupunginosassa osoittautuu haastavaksi. Osa ravintoloista on jo sulkenut ovensa iltapäiväksi, osassa ei ole tarjolla lainkaan kasvisvaihtoehtoja. Valitsemme vähän kalliimman mutta viihtyisän Mess Up -ravintolan, jonka tarjoilija vaikuttaa iloisen hämmentyneeltä siitä, että olemme kaupungissa musiikkifestivaalin takia – mistä lisää tuonnempana!

Seuraava päivä on omistettu Kaohsiungin nähtävyyksille. Aloitamme Pier-2 Art Centeriltä, eli kaupungin satama-alueen vanhoihin makasiinirakennuksiin ja niiden ympäristöön syntyneeltä kulttuurialueelta. Kivoja pikkuputiikkeja, ravintoloita ja paikallista nykytaidetta joka puolella. Viikonloppuna alue on tärkeä osa Megaport-festaria, jonka esiintymislavoja ja rekvisiittaa näkee jo joka puolella.

Taideteos on myös jo aiemmin mainittu Kaohsiungin upouusi rautatieasema, jonka suunnittelussa ympäristö, jalankulkijat ja pyöräilijät on otettu hienosti huomioon. Kevyen liikenteen väylät ylittävät rakennuksen katon ja johtavat kätevästi eri puolille asemaa. Sen sisällä ei vielä ole edes kauppoja ja ravintoloita, niin uusi on tämä rakennustaiteen merkkiteos. 

Alkuillasta ohjelmassa on ruumiinkulttuuria eli hierontaa. Kashima -hierontasalonki sijaitsee Kaohsiung Arenan lähistöllä ja edustaa omien sanojensa mukaan japanilaista hierontaa. Molemmat saavat jalkojen pesun ja oivan jalkahieronnan, tämän jälkeen miehellä on edessä vielä kokovartalohieronta, joka osoittautuu kivuliaaksi kokemukseksi. 

Yksi Kaohsiungin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Lotus pond; pieni järvi, jonka rannoilla on useita temppeleitä ja jossa nököttävät myös Lohikäärme -ja Tiikeri-pagodat. Kaksi upeasti koristeltua ja iltaisin valaistua tornia, joiden edessä olevan Lohikäärmeen kidasta sisään mentäessä ja viereisen Tiikerin kidasta ulos tultaessa jää huono onni sisään ja ulos tullessa on odotettavissa hyvää tuuria. Toisin päin ei siis kannata kulkea. 

Me olemme oman onnemme nojassa, sillä näin myöhään pagodat ja eläinpatsaat ovat jo kiinni. Sen sijaan käymme kahden pitkän laiturin päässä olevilla paviljongeilla ja patsailla sekä uskomattoman hienossa Chijin-temppelissä. Sekin on kohta sulkemassa oviaan, joten saamme tutustua koristeelliseen ja tunnelmalliseen palvontapaikkaan rauhassa. 

Ehtiäksemme hotellimme ilmaiselle illalliselle tilaamme temppelin eteen Uberiin, jonka kuski ei pahemmin taida nopeusrajoituksista välittää, sen verran vauhdikkaasti pääsemme perille. “Iltapala” on yllättävän monipuolinen ja maukas buffetti, ja sisältää myös kasvissyöjälle sopivia vaihtoehtoja. Vaikka kaupunki on ravintoloita täynnä, olemme Taiwanissa aiemminkin huomanneet, kuinka kasvissyöjän saattaa olla vaikea löytää syötävää. Käytämme siis hyväksemme hotellin tarjoamaa illallista useampana iltana.

Let’s festival!

Megaport (大港開唱) on Kaohsiungin satama-alueella tapahtuva indiehenkinen festivaali, jossa esiintyy enimmäkseen taiwanilaisia sekä muualta Aasiasta kotoisin olevia bändejä ja sooloartisteja. Nämä kiinnostavatkin meitä enemmän kuin vaikkapa yksi tämän vuoden pääesiintyjistä, jenkkiläinen The Flaming Lips. Suurin osa esiintyjistä on meille entuudestaan täysin tuntemattomia, joskin olemme yrittäneet kuunnella Spotifysta Megaport-soittolistaa ja bongata sieltä kiinnostavia nimiä. 

Saatuamme rannekkeet ryhdymme ottamaan festarialuetta ja -tarjontaa haltuun. Suomalaisfestareista poiketen tällä festivaalialueella on runsaasti kaikille tarkoitettua ilmaisohjelmaa ja kaikki ruoka- ja juomakojut sijaitsevat alueilla, joihin on vapaa pääsy kelle tahansa. Keikoille pääsyä varten tarvitaankin sitten festariranneke. Näitä keikkoja näkee kahdella suurella lavalla ja kolmella sisälavalla, joista yksi sijaitsee Kaohsiungin musiikkikeskuksessa. 

Välimatkat eri esiintymislavojen välillä ovat pitkiä ja jo ensimmäisenä päivänä selviää, että suosituimpien paikallisten artistien keikoille saattaa joutua jonottamaan. Jonoon on mentävä niin ajoissa että on joko a) suosiolla jätettävä edellinen kiinnostava keikka väliin tai b) varauduttava jonottamaan niin kauan, että missaat puolet siitä keikasta, jolle jonotat. Kaikista pisin jono taitaa kuitenkin olla festivaalin viralliselle merchandise-pisteelle. 

Jonoista huolimatta nautimme festivaali-ilmapiiristä, ruoista ja juomista (sixpack mainiota Taiwan Beer -olutta on pakattu hienoon festarikassiin). Ensimmäisenä iltana näemme mm. festivaalin pääesiintyjän, metallibändi Chthonicin keikan. Bändin perustajat, laulaja Freddy Lim (nykyinen Taiwanin Suomen lähettiläs!) ja hänen puolisonsa, basisti Doris Yeh ovat aikoinaan olleet perustamassa Megaport-festivaalia ja Doris on edelleen aktiivisesti mukana festivaaliorganisaatiossa. 

Keikoilla yleisö heiluttaa ahkerasti Megaport-pyyhkeitä, tapa, jota ei Euroopan festareilla näy. Ja useimmilla keikoilla yleisö todella elää mukana ja nauttii keikoista täysillä (ilman merkittävää päihteiden käyttöä, mainittakoon vielä).

Taiwanilaista hiphoppia, singaporelaista post-rockia, japanilaista kreisiteknoa… kahden päivän aikana kuulemme monenlaista tyyliä ja koemme aimon annoksen aasialaista festivaalitunnelmaa. Iltavalaistuksessa Kaohsiungin satama-alue on yksinkertaisesti upea, varsinkin kun taustalla näkyvät kaupungin rannoilla sijaitsevat valaistut rakennukset. Mieli on haikea, kun jätämme festarialueen taaksemme toisen päivän päätteeksi.

Apinavuori

Festarihaikeutta poistetaan seuraavana päivänä patikoiden ja apinoita ihmetellen. Aivan Kaohsiungin keskustan kupeessa on Shoushanin metsäalue, jossa on useita kivoja patikointireittejä. Shoushania kutsutaan myös ‘apinavuoreksi’, sillä formosanmakakeja alueella riittää. Vaikka apinat eivät juuri ihmisiä hätkähdä, ei kannata heittäytyä liian tuttavalliseksi näiden villieläinten kanssa. 

Valitsemamme reitti lähtee Longquanin temppelin kupeesta, jonne pääsee paikallisbussilla. “Vuoren” laelle noustaan pääosin puisia portaita ja laudoitettuja polkuja pitkin. Portaita on paljon, joten vaikka reitti ei muuten ole vaativa, on se varsinkin kuumina päivinä melko raskas. Säännöllisin välein reitillä on kuitenkin lepopaikkoja, eli paviljonkeja tai näköalatasanteita, joiden ympärillä apinatkin viihtyvät. Vaikkei apinoita saisi ruokkia, ehkä nämä ovat oppineet, että ihmisiltä saattaa lepohetken lomassa irrota makupala tai kaksi.

Reittimme puolivälissä löytyy “Monkey Rock”, eli levähdyspaikka, jossa on penkkejä ja upea näköala merelle saakka. Usein tarjolla on jopa teetä, jota paikalliset vapaaehtoiset isoihin astioihin päivittäin kantavat. Apinoita täältä löytyy usein. 

Neljän tunnin patikoinnin jälkeen laskeudumme reitin toisessa päässä olevalle parkkipaikalle. Vastaan tulee varvastossuissaan patikointiaan vasta aloittava, lauleskeleva vanhus. Taiwanissa ja Kiinassa patikoidessamme olemme usein ihmetelleet ja vähän salaa paheksuneetkin paikallisten tarvetta pilata luonnon rauha ja hiljaisuus joko juttelemalla kovaäänisesti tai kuuntelemalla patikoinnin ohessa radiota kovalla volyymillä. Miksi ihmeessä? Kuulokkeetkin on keksitty, jos välttämättä kaipaa jotain viihdettä vaellukselle. 

Löydämme lähistöltä pikkuisen ravintolan, jossa myydään erikoisia kasvispyöryköitä. Ostamme kaksi erilaista kuuden pyörykän settiä kastikkeineen, molemmat ovat erinomaisia. Kiittelemme ravintolaa pyörittävää rouvaa ja kehumme ruokia. Kun yritämme jättää vaihtorahat tippinä, hän juoksee peräämme ja antaa rahat takaisin. 

Illalla ohjelmassa on veneajelu Kaohsiungin keskustaa halkovalla Ai He -joella, joka tunnetaan paremmin englanninkieliseltä nimeltään Love River. Ajelulle tulee kanssamme kaksi todennäköisesti manner-Kiinasta kotoisin olevaa pariskuntaa, jotka jakavat suomalaisturisteille omista eväistään olutta ja sipsejä. Ystävällistä!

Puolen tunnin veneajelulla kuski paitsi kertoo joen varren nähtävyyksistä, myös laulaa klassikkoballadeja, kiinaksi ja englanniksi. On yhtä aikaa huvittavaa, absurdia ja haikeaa kuunnella vaikka Eric Claptonin Tears in Heavenia ja katsella kaupunkimaisemia joen keskeltä. Haikeutta lisää tieto siitä, että jätämme Kaohsiungin pian taaksemme. Ennen hotellille paluuta käymme vielä Sanfongin katetulla torikadulla ostamassa pussillisen paikallisia kuivattuja mangoja matkaevääksi. Seuraavana aamuna Taiwanin matkamme jatkuu kohti pohjoista, Yilanin kuumia lähteitä ja vuoristomaisemia!