Kuumien lähteiden Yilan

Puolilta päivin olemme taas Kaohsiungin HSR-asemalla. Ostamme eväät junamatkalle 7-Elevenistä ja kahvit Starbucksista. Määränpäämme on Taipein keskusrautatieasema, joskaan tällä kertaa emme vielä jää pääkaupunkiin vaan vaihdamme hitaampaan junaan. Tämä vie meidät Taiwanin koillisosaan: Yilanin maakuntaan ja Jiaoxin kaupunkiin. Kaohsiungissa paahtaa lähtiessä aurinko, mutta junamatkan aikana säätyyppi vaihtuu täysin: maan pohjoisosassa sataa kaatamalla eikä lämpötila ole paljoa 15 asteen yläpuolella.

Sade onneksi loppuu perille päästessämme. Hotellimme Gamalan Spring Hotel on muutaman minuutin kävelymatkan päässä pienestä ja sympaattisesta juna-asemasta, ja samanlaisen vaikutelman antaa itse Jiaoxin kaupunkikin. Emme vielä pääse huoneeseemme, joten jätämme matkalaukut respaan ja lähdemme tutustumaan ympäristöön jalan. Lounastamme katukeittiössä ja jälkiruoaksi (tai oikeastaan -juomaksi) otamme kuplateet kioskista, jollaisia Taiwan on täynnä. 

Hotellihuoneemme osoittautuu mukavaksi ja isoksi; siellä on mm. oma onsen-amme, jossa voi nautiskella kuumasta ja terveellisestä kylvystä. Hotellin ylimmän kerroksen allasalueella on useampi kuumia kylpyjä tarjoava allas, joihin illalla tutustumme. Olemme ainoat asiakkaat ja matkustuspäivän päätteeksi on ihana lillua lämpimässä vedessä ja katsella kaupungin valoja. 

Illastamme hotellin lähistöllä olevassa ravintolassa, jonka nimi jää vähän epäselväksi, mutta jossa Google kääntäjän mukaan saa “Guishanin saaren paistettuja mereneläviä edullisesti”. Ravintolan omistaja houkuttelee meidät sisään kehumalla paikkaa englanniksi ja selviää, että ravintolan ruokalista on pitkä ja houkutteleva. Tilaamme paikalliseen tyyliin useamman annoksen; kalaa, lihaa, kasviksia ja tolkuttoman tulisen mapo tofun. Annokset ovat isoja, riisiä saa käydä itse noukkimassa lisää riisinkeittimestä ja Taiwan Beer maistuu. 

Eläimiä ja riisipeltoja

Seuraavana päivänä tutustumme Yilaniin autoillen; tosin vuokra-auto pitää ensin noutaa Yilanin maakunnan eteläosasta, Luodongin kaupungista. Yilanin autovuokraamoista ei vapaita autoja enää löytynyt. Luodongiin pääsee Jiaoxista kätevästi paikallisjunalla vajaassa puolessa tunnissa. Perillä autovuokraamon työntekijä ilahtuu miehen passia tutkiessaan: on näköjään vierailtu aikaisemminkin Taiwanissa. 

Luodongin kaupunki ei onneksi ole suurikokoinen ja liikenne vaikuttaa keskustassakin maltilliselta, joten totuttautuminen paikalliseen ajokulttuuriin tapahtuu nopeasti. Pian ajelemme jo idyllisellä maaseudulla riisipeltojen keskellä. Täällä sijaitsee Zhang Mei Aman eläintila, jossa pitäisi päästä syöttämään ja paijaamaan erilaisia (ei-paikallisia) eläimiä, kuten kapybaroja ja lampaita. Olemme lukeneet tilasta sekä huonoja että hyviä arvioita, ja oma kokemuksemme sijoittuu puoliväliin.

Ensinnäkään tilalla ei ole kapybaroja lainkaan, ainoastaan erilaisia lampaita, vuohia, alpakoita ja lintuja. Vieraille annetaan aidatun alueen ovella nippu ruohoa, jota voi syöttää eläimille. Ruohot riittävät noin viideksi minuutiksi. Myös papukaijoja on mahdollista syöttää, kunhan lupaa mainita google-arviossa myös tämän seikan (meiltä taisi jäädä kirjoittamatta koko arvio). Olkapäälle asetettua lintua kiinnostaa siemeniä enemmän miehen nahkainen rannekoru ja naisen olkalaukun nahkainen hihna. 

Katselemme myös valtavia pelikaaneja ja muita eksoottisia lintuja ja poseeraamme alpakoiden kanssa, mutta puoli tuntia tilalla riittää hyvin. Eläimet on nähty ja vierailijoita tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Lapsiperheille tila on varmasti eksoottinen kokemus, mutta meitä olisi kiinnostanut nähdä niitä kapybaroja.

Kiertoajelumme Yilanissa vie meidät seuraavaksi Su’aon kaupungin alueelle ja Nanfangaon kalasatamaan. Kyseessä on oikeasti toimiva kalasatama, minkä huomaa paitsi valtavasta kalastusalusten määrästä, myös kalan tuoksusta. Satama on suosittu vierailukohde lukuisten kalaravintoloiden ja kalatuotemyymälöidensä johdosta. 

Taiwanissa on alkamaisillaan neljän päivän “tomb sweeping” -viikonloppu, jonka aikana suosituimmat  matkailukohteet ovat täynnä paikallisia turisteja. Myös Nanfangaon sataman parkkipaikat ovat lähes täynnä. Saamme auton maksulliseen parkkiin, käymme tutustumassa rantakadun varren temppeliin, syömme nuudeliannokset katukeittiössä ja jälkkärikahvit trendikkäässä Time -kahvilassa. 

Autoilemme takaisin Luodongin kaupunkiin ja sen keskustassa sijaitsevaan Forestry Cultural Parkiin; puistoon, jossa voi tutustua Taiwanin metsäteollisuuden historiaan ja nykypäivään tai vanhoihin juniin, tai ihan vaan käyskennellä puistoalueen keskellä olevan lammen ympärillä ja ihmetellä lammella elämöiviä vesilintuja. 

Matkalla takaisin Jiaoxiin ehdimme vielä pysähtyä Yilanin kaupungissa, jossa kiertelemme keskustassa sijaitsevaa kulttuurialuetta (Cultural and Creative Park). Sieltä löytyy mm. putiikkeja, ravintoloita ja paikallisen taiteilijan Jimmy Liaon hahmoihin perustuvia veistoksia (niitä on enemmänkin kaupungin Jimmy Park -puistossa, johon emme tällä kertaa tutustu). Illallinen haetaan Dongmenin markkinoilta; ehkä reissun parhaat kevätsipuliomeletit sekä paikallinen, erittäin hyvin maustettu possuwrap!

Huipulla tuulee

Seuraavana päivänä on vuorossa yksi reissun huippukohdista, ihan kirjaimellisesti. Shengmun patikkareitin päässä, 1028 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitsee Sanjialoun vuori ja näköalapaikka. 

Reitin lähtöpiste sijaitsee Wufengqin vesiputousten lähistöllä, jossa sijaitsevalle pysäköintialueelle mekin jätämme automme (50 TND päivä). Itse putoukset ja niille vievä reittivaihtoehto ovat maanvyöryn vuoksi suljettuja (ja ovat tätä kirjoittaessa sitä edelleen), mutta ylöspäin pääsee myös loivaa ja mutkittelevaa päällystettyä kävelytietä pitkin.

Ensimmäinen taukopaikka on moderni, melko pieni katolinen kirkko ja sen ympärillä olevat rakennukset (mm. pieni kahvila).

Päällyste vaihtuu mukulakiviin ja savimaahan, reitti jatkuu ylöspäin, kunnes päästään metsän keskellä virtaavan joen varrelle rakennetulle “paviljongille”. Upea paikka, suosittu kuvauskohde ja monelle myös reitin päätepiste. Tästä ylöspäin jatketaan lähinnä puisia rappuja pitkin. Vaikka matka ei kilometreissä ole pitkä, reitti on jyrkkä ja raskas. Useimmilla haikkaajilla on apunaan retkeilysauva tai kaksi, jollaiset mekin lupaamme itsellemme ostaa seuraavaa patikkaa varten. Lepo- ja juomataukoja on pakko pitää tasaisin väliajoin, sen verran rankka nousu on. Paikoin apinat onneksi tarjoavat viihdykettä kapuamisen oheen. 

Kun puiset askelmat loppuvat ja polku jatkuu maapohjaisena, muuttuu myös maisema. Puusto vaihtuu pitkään heinikkoon, henkeäsalpaavat maisemat tulosuuntaan päin avautuvat ja lopulta näköpiiriin tulevat myös vuorenhuippu ja näköalatasanteella seisova risti. Jalat hapoilla kiipeämme vielä viimeiset portaat tasanteelle ja katselemme maisemia; toisella puolella näkyy Yilanin maakuntaa rannikolle ja merelle saakka, toisella puolella upeat vihreän kasvuston peittämät vuoret – ei ihme, että paikkaa kutsutaan myös nimellä Matcha Mountains. 

Jonotamme tasanteen suosituimmalle kuvauslokaatiolle, eli kivipenkille, jonka taustalla matchavuoristo on ilmeisesti hienoimmillaan. Kapuamme molemmat penkille ja pyydämme jonossa seuraavana olevaa taiwanilaista ottamaan meistä pari kuvaa. 

Näköalapaikan alapuolella on pieni lampi sekä “majatalo”, jonka terassilla lukuisat muut patikoijat nauttivat eväitään. Me lepuutamme jalkojamme ja nautimme eväistä lammen reunamilla istuen. Jos ylöspäin tullessa on tullut hiki ja on pärjännyt shortseissa ja t-paidassa, on kilometrin korkeudessa puhaltava tuuli niin viileä, että on puettava lämpimämpää päälle.

Ja sitten samaa reittiä takaisin. Alamäki osoittautuu vaikeammaksi ja raskaammaksi kuin ylöspäin kiipeäminen jo siitäkin syystä, että jalkamme ovat jo valmiiksi väsyneet. Jo tutulle kirkolle päästyämme on pakko istahtaa hetkeksi ja lepuuttaa koko kroppaa. 

Emme jaksa suorituksen jälkeen lähteä etsimään ruokapaikkaa, vaan käymme ostamassa pikanuudeleita, muuta purtavaa ja pari olutta Jiaoxin PX Mart -supermarketista. Hotellilla laitamme veden valumaan huoneemme onseniin ja liotamme rasittuneita raajojamme hellivässä kuumassa vedessä pitkän aikaa. 

Johan nyt on markkinat

Taiwanissa on alkanut pitkä viikonloppu; ensin on vietetty lasten päivää, sitten “hautojenlakaisupäivää”, jonka alkuperäinen tarkoitus on tosiaan siivota hautapaikkoja ja muistella edesmenneitä. Nykyään vaikuttaa siltä että hautojen lakaisun sijaan lomaillaan ja täytetään saaren nähtävyydet. Luodongin kaupungin rannikolla oleva National Center for Traditional Arts -kompleksi on houkutellut lapsiperheitä ja muita vierailijoita niin paljon, että pysäköintialue on lähes täynnä. 

Olemme ostaneet pääsyliput puistoon etukäteen Klookista, joten sisäänkäynnillä ei onneksi tarvitse jonotella – eikä juuri muuallekaan, paitsi lapsia kiinnostaviin kohteisiin. Alue on täynnä putiikkeja, ravintoloita, näyttelyitä ja taiwanilaista taidetta. Vaikka väkeä riittää, alue on laaja eikä ahtauden tuntua tule. 

Käymme teekaupassa maistelemassa paikallisia teelaatuja. Omaa saamattomuuttamme olemme jättäneet Ipass-palkintokorttimme käytön turhan vähäiselle, mutta onneksi tässä kaupassa teeostokset pystyy maksamaan kyseisellä kortilla (myöhemmin kortilla ostetaan tuliaisia ja ruokaostoksia PX Martista, lisäksi maksaa sillä metro- ja bussimatkansa Taipeissa). 

Lounastamme Yilanin laitamilla mukavassa ja rauhallisessa kasvisravintolassa, mutta päivän kulinaarinen kohokohta on kuitenkin Jiaoxin pääkadulta löytyvässä jälkiruokapaikassa puoliksi syömämme valtava jäähileannos. Tällä reissulla emme pääse nauttimaan paikallista mango shaved ice -herkkua, mutta mainioita jäähile-hyytelö-hedelmä -sekoituksia on tarjolla muunkin kuin mangon makuisina.

Viimeisenä päivänämme Yilanin alueella palautamme vuokra-auton Luodongiin ja vietämme illan kaupungin ruokamarkkinoilla, jotka ovat yhdet Taiwanin suurimmista ja kuuluisimmista. Monen korttelin alueelle levittäytynyt night market tarjoaa etupäässä ruokaa ja juomaa, mutta varsinkin reuna-alueillaan myös vaatteita, mattoja ja muuta tilpehööriä. 

Väkeä on niin paljon, että eteneminen on hidasta ja onnistuu paikoin vain kyynärpäätaktiikalla. Ostamme herkullista ja huokeaa syötävää parista eri myyntipisteestä ja nautimme annokset markkinoiden vieressä olevassa leikkipuistossa, jossa paikallinen liekkitaiteilija viihdyttää yleisöä. On aika jättää hyvästit Yilanille: seuraavana aamuna matka jatkuu kohti Taipeita.