Ferrarasta pikku-Venetsian kautta Marcheen

Olemme ilmoittaneet olevamme aamiaisella klo 8 ja täsmällisesti tuohon aikaan olemme jo nauttimassa tyypillistä agriturismoaamiaista: leipiä, leikkeleitä, kananmunia, leivonnaisia, mehuja, hilloja, teetä ja cappuccinoa. Päivän ohjelmassa on tutustuminen läheiseen Ferraran kaupunkiin, josta olemme lukeneet Liisa Väisäsen kirjasta Kaikki Italiani. Väisänen kirjoittaa Ferraran olevan juuri se kaupunki, johon hän muuttaisi mikäli kaikista Italian kaupungeista pitäisi yksi valita. 

Kyllähän Ferrara mukavalta vaikuttaa, joskin yhden pikaisen pistäytymisen perusteella meidän on vaikea sijoittaa se omalle suosikkikaupunkien listallemme. Kaupungin keskustaa ollaan valmistelemassa parin päivän sisällä alkavaa, peräti kuukauden kestävää kesäfestivaalia varten, mikä tarkoittaa kilometritolkulla sponsorilakanoilla peitettyä rauta-aitaa ja lukuisia esiintymislavoja. Totta kai tämä häiritsee keskiaikaisen keskustan idyllistä nauttimista. Samoin kuin se, että keskustan nähtävyyksistä hieno veden täyttämän vallihaudan ympäröimä linna on kiinni, tai että kaupungin suuri ja kaunis katedraali on remontissa. 

Kiertelemme kuitenkin linnan pihalla ja sen ympäristössä. Myös katedraaliin pääsee sisälle, mutta remonttiviritykset peittävät suuren osan sen sisätiloista. Vanhan kaupungin kaduilla ja kujilla on vilkasta ja kaunista. Ferrara näyttää hyvin säilyneeltä ja vanhan kaupungin ulkopuolellakin on paljon hienoa rakennuskantaa. Nautimme lounaaksi täytetyt piadinat ja jälkkäriksi matkan ekat gelatot. Po-joen sivuhaara kulkee kaupungin halki, joten matkalla agriturismoon käymme nappaamassa joesta kuvia. 

Illallinen nautitaan läheisessä Ca’ dei Pratin kylässä, jonne ajetaan kapeaa maalaistietä pitkin. Robin Hood -pizzeria on hieman oudosti nimetty ja sisustettu (teeman mukaisesti brittiläisittäin), tolkuttoman pitkästä pizzalistasta löytyy tietenkin myös teeman mukaisesti nimettyjä pizzoja. Valitsemme ”Villagio” ja ”Re Richard” -nimiset pizzat. Kun pizzat kannetaan eteemme, Robin Hood -teema on helppo antaa anteeksi: ne ovat valtavia ja käsittämättömän hyviä. 

Seuraavana aamuna maksamme aamiaisen jälkeen majoituksemme (vajaa 90€ yöltä) ja jatkamme matkaa. Ensimmäinen pysähdys tehdään kuitenkin jo vartin ajomatkan päässä, rannikolla sijaitsevassa Comacchion kaupungissa, jota agriturismomme isäntä on suositellut. Kaupunkia on luonnehdittu ”Pikku-Venetsiaksi” sitä halkovien kanaalien ja niitä ylittävien siltojen vuoksi, mutta Venetsian tunnelmasta ja historiallisesta arvokkuudesta Comacchio jää kyllä kauas – vaikka onhan sen vanha kaupunki varsin idyllinen.

Käymme kaupungin keskusaukion kirkossa, minkä jälkeen kävelemme päästä päähän luultavasti pisimmän näkemämme kaariholvikäytävän. Kun paikallinen vanhempi herrasmies huomaa meidän ottavan kuvia käytävän katossa päivystävistä pääskysistä, hän viittoilee ilmeisesti kotitalonsa kivijalassa olevaan hämärään läpikulkuun. Sen katossa on pääskysenpesä täynnä piipittäviä poikasia!

Comacchiossa on tänään toripäivä ja markkinahumuun sukellamme mekin, joskaan mikään myytävänä oleva tuote ei tällä kertaa meitä kiinnosta. Mies saa shortseilleen jonkun linnun suorastaan mestarillisen huomaamattomasti ja tarkasti tiputtaman pommin. Onneksi vesi huuhtelee ja aurinko kuivaa. 

Jätämme Comacchion ja Emilia-Romagnan taaksemme ja suuntaamme etelään vievälle, meille jo edelliseltä Italian reissulta tutulle SS16-rantatielle. Tarkoitus on tehdä pikavisiitti takavuosien legendaariseen rantakaupunkiin Riminiin, mutta rantatien tukkoisuus ja hitaus turhauttavat, joten visiitti jää haaveeksi. Sen sijaan siirrymme tietullipisteen kautta kohti Marcheta vievälle moottoritielle. 

Pian Marchen rajan ylitettyämme alkaa sataa. Välietappimme on Porto San Giorgion rantakaupungissa sijaitseva Oasi-hypermarket, jossa on tarkoitus tehdä ruokaostoksia usean päivän ajaksi. Kun tajuamme käyneemme samassa kaupassa jo vuonna 2017 ja että silloinkin satoi, alkaa matkaväsymyksestä ja surkeasta kelistä huolimatta naurattaa. Reilua tuntia myöhemmin auto on pakattu täyteen ruokia ja juomia, joten voimme vihdoinkin ilmoittaa Airbnb -isännällemme Giovannille, että tulossa ollaan. 

Google Maps on valinnut puolestamme ”maisemareitin”, mikä tarkoittaa pieniä ja kapeita maalaisteitä. Näistä yksi osoittautuu sateen runtelemaksi ja liukkaaksi soratieksi, jossa auto meinaa oikeasti jäädä pari kertaa kiinni. Suomalainen ralligeeni kuitenkin pelastaa ja pääsemme kuin pääsemmekin ennen pimeän tuloa perille majapaikkaamme, joka sijaitsee Santa Vittoria in Matenanon pikkukaupungin eteläpuolella. Giovanni tutustuttaa meidät pikaisesti asunnon saloihin. Maanviljelijänä toimiva mies on jättänyt meille mm. pussillisen omatekemää pastaa. Yllätykseksemme mies ei puhu sanaakaan englantia, mutta tutto bene!

Airbnb-palvelun kautta buukattu majapaikka on siis omakotitalo, jonka toisessa päässä asuu Giovanni, toisessa päässä me. Käytössämme on suurehko keittiö-olohuone, makuuhuone ja kylpyhuone (yläkerrassa olisi vielä toinenkin makuuhuone, mutta sitä emme tarvitse). Talon edustalla katoksen alla on lepotuoleja ja valtava puupöytä. 

Reissupäivän päätteeksi teemme illalliseksi pastaa ja nautimme pari lasillista hyvin ansaittua punaviiniä, katsoen samalla telkkarista Italian ja Espanjan välistä jalkapallo-ottelua (jonka Italia häviää). Olemme Marchessa!