Lepopäivä, sort of
Johan tässä onkin tullut seikkailtua siihen tahtiin, että aamupäivä pyhitetään altaalla loikoilulle, lukemiselle ja ilmeisesti auringosta uupuneen jättiläisampiaisen pelastamiselle. Tuuli rikkoo kuitenkin allasta ympäröiviä aurinkovarjoja, joten kovin montaa tuntia ei auringosta nautita. Iho kiittää. Ajamme Spellon ”uudelle” puolelle ja löydämme pätevän pikkuostarin, jonka baarista saa ihan kelpo kinkkupizzaa, sekä supermarketin, jonka viini- ja karkkihyllyt tutkitaan tarkkaan.
Päikkärit ovat paikallaan ja illallista päätetään nauttia kaupungissa, joka siis jo nähtiin auton ikkunasta: Trevi. Vajaan puolen tunnin autoilun jälkeen löydämme suht helposti ilmaisen parkkialueen ihan vanhan kaupungin tuntumasta. Koska päikkärit venyivät pitkiksi, ovat kaupungin kirkot ja muut nähtävyydet jo kiinni, joten muuta tehtävää ei ole kuin käyskennellä pitkin kapeita kujia ja ottaa valokuvia. Vanha kaupunki on käyskennelty läpi puolessa tunnissa.
Päädymme Trevin keskusaukiolle, jolla sijaitsee mm. TripAdvisor -arvioiden perusteella illallispaikaksi valikoitunut La Vecchia Posta. ”Vanhan Postin” terassilla ei lisäksemme ole kuin yksi pariskunta, mutta illan mittaan paikka täyttyy. Alkupalaksi otamme alueen erikoisuuksia: paahdettua vuohenjuustoa hunajalla sekä bruschettaa tuoretomaattikastikkeella ja ricottalla kuorrutettuna – sekä ihan tavallista vaaleaa leipää taivaallisen oliiviöljyn kanssa. Pääruokana strangozzi-pastaa tomaattikastikkeessa (ei kovin erikoinen) sekä tagliatelle villisian jauhelihakastikkeen (maukas) kanssa. Ruokajuomana puoli litraa grechettoa (5€) ja jälkkäriksi espressot. Palvelu paikassa on erinomainen, kohtelias ja avulias.
Illallisen jälkeen käymme vielä ottamassa auringonlaskun jälkeiset valokuvat Umbrian laaksosta. Näkymät ovat luultavasti matkan hienoimmat tähän mennessä, mutta samalla alkaa hitusen pelottaa, että varsinaiset auringonlaskukuvat jäävät tällä lomalla ehkä kokonaan ottamatta.
