Sagrantinon koti

Aamiaisen jälkeen on jälleen aikaa loikoilla altaalla, sillä olemme buukanneet loman toisen viinitilavisiitin vasta iltapäiväksi. Arnaldo Caprai on yksi alueen suurimmista ja tunnetuimmista viininvalmistajista ja perillä, Folignon ja Montefalcon välimaastossa, upeiden maisemien ja valtavien viiniviljelmien keskellä odottaakin vaikkapa Tili Viniä melkoisesti suurempi ja teollisemman oloinen kompleksi. Modernissa aula- ja maistelutilassa odottelemme että kaikki kiertokävelylle osallistuvat saapuisivat paikalle. Paikalla on lisäksemme ruotsalaisia ja amerikkalaisia turisteja, joista ruotsalaiset ovat saapuneet paikalle omalla volvollaan. Sen peräkonttiin mahtuukin useampia laatikoita Arnaldo Caprain tuotteita.

Tilan edustaja Martina kertoo rutiinilla yrityksen historiasta, kuten kuinka Arnaldo aikoinaan kehitti jo melkein unohdetusta sagrantinosta käyttisrypäleen yhdessä Milanon yliopiston tutkijoiden kanssa. Viinirypälerivistöjen päässä pidetyn esitelmän jälkeen kierrämme fermentointi-, käymis-, kypsymis- ja pullotustilat, kunnes päästään itse asiaan. Tällä kertaa maistelussa ovat Arnaldo Caprain grechetto, rosso ja lopulta sagrantino – joka ei ole ihan niin hyvää kuin odotamme, mutta pääsee kyllä oikeuksiinsa kovan juuston kanssa. Maistelijoita tulee tervehtimään myös tilan sympaattinen toimitusjohtaja, jonka suloinen Salvatore-koira tekee lähtemättömän vaikutuksen.

Ostosten jälkeen päätämme jatkaa viinitilalta läheiseen pikkukaupunkiin, joka tunnetaan sagrantinon kotina. Montefalco on -ei mitenkään yllättäen- kaunis ja kompakti vanha kaupunki korkealla kukkulalla. Käymme ostamassa jäätelöt kahvilasta, jonka omistaja, vanha herrasmies, ohjaa meidät kahvilan terassille nauttimaan herkuista. Makean välipalan jälkeen kävelemme kaupungin keskusaukiolle. Montefalco on täynnä viinikauppoja ja -ravintoloita. Eräästä kaupasta lähtee mukaan vuoden 2012 sagrantinoa. Käväisemme Santa Chiaran luostarin kirkossa, jossa Chiara-pyhimyksen jäännökset ovat edeleen lasivitriinissä nähtävillä. Kirkonkellot soivat, on hyvin rauhallinen myöhäinen iltapäivä. Lupaamme toisillemme että Montefalcoonkin on palattava paremmalla ajalla sitten joskus toiste.

Illaksi olemme tehneet TripAdvisorin The Fork -palvelun kautta pöytävarauksen Spellon keskustassa sijaitsevaan kehuttuun Drinking Wine -ravintolaan. Nuori tarjoilija ei tunnu ymmärtävän, kun kerromme hänelle varauksestamme vaan ohjaa meidät terassilla väärään pöytään. Vanhempi kollega korjaa erehdyksen hetken kuluttua ja pääsemme tekemään tilauksen illan hämärtyessä ja kirkonkellojen soidessa. Alkuun leikkele-juustolautanen, pääruoiksi kasvislasagne ja täytetty kyyhkyn puolikas. Ruokajuomaksi tilaamme jälleen kerran erittäin reilusti annosteltua grechettoa, tällä kertaa luomuna. Annokset ovat odotettua pienempiä ja ylihinnoiteltuja, eikä paikan palveluakaan voi luonnehtia kovin ystävälliseksi. Lasku käydään maksamassa ravintolan sisätiloissa ja maksun yhteydessä tarjoilija pyytää, että kävisin kehumassa heitä TripAdvisorissa. No, katsotaan. Siihen nähden, että on perjantai-ilta ja Italiassakin loma-aika, Spellossa on käsittämättömän hiljaista. Osa baareista ja ravintoloista sulkee ovensa jo iltakymmeneltä, ilmeisesti siksi, ettei ole asiakkaita.