Kesällä 2018 lomailimme Italian Umbriassa. Päätimme heti tuon ensimmäisen yhteisen Italian reissumme jälkeen, että Italiaa on saatava lisää. Maa on täynnä ihastuttavia kohteita, joista suuntasimme katseemme seuraavaksi Apuliaan; monipuoliseen eteläiseen maakuntaan, jossa on sekä isoja että pieniä kaupunkeja, hyvää ruokaa ja viiniä, ja ennen kaikkea: jossa merenranta ei koskaan ole kaukana. 

Koronapandemia perui matkasuunnitelmat vuoden 2020 osalta. Vielä keskikesällä 2021 mietimme ankarasti uskaltaisimmeko vihdoin syksyllä lähteä Italiaan vai tekisimmekö turvallisemman tuntuisen ruskaretken Lappiin. Otimme kiltisti rokotuksemme ja seurasimme tarkkaan tilannetta paitsi kotimaassa myös Italiassa, erityisesti Apulian osalta. Kun alkoi näyttää siltä, että Eurooppa avautuu ja kun Apuliassa koronatilanne oli loppukesästä selvästi parempi kuin meillä Suomessa, päätöksenteko helpottui. Kun vielä näytti siltä, että Italiassa koronatodistus ja maski vaaditaan oikeasti joka paikassa, ryhdyimme tuumasta toimeen.

Alun perin suunnittelimme lentävämme Napoliin pariksi päiväksi ja ajavamme sitten vuokra-autolla Apulian pohjoisosiin. Koronatilanteen vuoksi ajatus suurkaupungista ei kuitenkaan napannut, sitä paitsi pari päivää lisää Apuliaa ei haittaisi lainkaan, joten varasimme Lufthansan välilaskulliset lennot suoraan Apulian suurimpaan kaupunkiin Bariin. 

Italiassa vuokra-autojen vuokrat olivat vielä alkukesästä -21 pilvissä: syyskuulle parin viikon auton vuokraus kustansi pitkälti toista tonnia. Onneksi hinnat kesän kuluessa laskivat lähes puolella (joskin ne olivat silti kaukana parin vuoden takaisesta tasosta), joten päädyimme vuokraamaan Hertziltä toiseksi halvimman luokan Lancian. Gold Rewards -asiakkaana olimme jo tottuneet siihen, että ulkomailla auto korotetaan lähes automaattisesti seuraavaan kategoriaan. 

Majoitusvaihtoehtoja Apuliassa on runsaasti, kaupunki- tai rantahotelleista agriturismoihin ja monentasoisiin ja – hintaisiin loma-asuntoihin. Facebookissa liityimme apulialaisiin loma-asuntoihin keskittyvään ryhmään, jossa majoitusta haettiin ja tarjottiin aktiivisesti. 

Ensimmäisen lomaviikon halusimme asua Apulian pohjoisosissa sijaitsevassa agriturismossa – tai masseriassa, jolla nimellä maatilamatkailukohteita alueella kutsutaan. Garganon niemimaa tuntui aluksi mukavalta vaihtoehdolta, mm. siksi, että alueella on kansallispuisto, upeita metsäalueita ja viehättäviä rantakaupunkeja. Garganon jätimme kuitenkin seuraavaan kertaan mm. siksi, että hieman etelämmästä, Barin lähistöltä olisi huomattavasti lyhyemmät matkat useisiin meitä kiinnostaviin nähtävyyksiin.

Tutkimme eri sivustoja (mm. agriturismo.it), googlasimme tuntitolkulla sekä eri alueita että majapaikkoja, lähetimme viestejä ja tarjouspyyntöjä lukuisiin masserioihin (joista osa ei koskaan vastannut), ja lopulta varasimme majoituksen Masseria Montepaolosta, Conversanon pikkukaupungin läheltä Barin eteläpuolelta. Kuusi yötä kahdelta hengeltä aamiaisineen kustansi tasan 600 euroa. 

Toiseksi viikoksi halusimme Apulian eteläosaan Salenton niemimaalle, meren rantaan. Hieman askarrutti, mihin päin Salentoa meidän kannattaisi mennä: niemimaan itäpuolella rannat ovat enimmäkseen kallioisia, kun taas länsipuolella on upeita hiekkarantoja. Toisaalta itärannikolla olisi kivemman tuntuisia kaupunkeja. Lopulta päädyimme Airbnb-kämppään melko lähellä Salenton ja koko Apulian eteläisintä kärkeä sijaitsevassa Torre San Giovannin rantakaupungissa – länsirannikolla. 

Ennen matkaa piti vielä printata ja tallentaa puhelimeen kuvat rokotustodistuksista sekä  täytettävä netissä Italiaan ja vielä erikseen Apuliaankin vaadittavat dokumentit, joista ilmenisi mm. majoituspaikat ja matkan kesto. Valmistelut oli tehty!

#weareinpuglia

Koska olemme kuulleet Helsinki-Vantaan tolkuttomista ruuhkista ja Lufthansakin asiasta etukäteen varoittelee, viemme jo lentoa edeltävänä iltana matkalaukkumme lentokentän bagdrop -pisteeseen, jossa virkailija tarkistaa rokotustodistuksemme laukkujen vastaanottamisen yhteydessä. Seuraavana aamuna heräämme neljältä ja lähdemme kentälle ajoissa, lähes kolmea tuntia ennen lentoa. Turvatarkastusjono ei onneksi lopulta ole kovin paha, jonotuksessa ja tarkastuksessa ei kulu puolta tuntia kauempaa. Juomme aamukahvit ja nuokumme kentällä, kunnes on aika nousta Müncheniin vievään koneeseen. 

Münchenissa lentokenttä on täynnä ihmisiä, mikä ahdistaa hetken. Kaikilla on kuitenkin maskit ja tiedämme, ettei yksikään matkustaja ole päässyt kentälle ilman voimassa olevaa koronatodistusta. Kaupat ja ravintolat ovat auki ja tajuamme, että jopa välilaskuja on ollut ikävä! Lounastamme, shoppailemme ja otamme välilaskusta kaiken irti. Seuraavan lentoetapin operoi Air Dolomiti. Puolentoista tunnin torkahtelun täytteisen lennon jälkeen Italian rannikko alkaa näkyä koneen ikkunasta ja tuntuu todella hyvältä! 

Barin lentokentällä kaikilta matkustajilta mitataan kuume ennen matkatavara-aulaan saapumista, mutta kukaan ei kysy rokotus- tai mitään muutakaan todistusta. #weareinpuglia lukee suurella matkalaukkuhihnan yläpuolella, mutta vielä on vaikea käsittää, että todella olemme vihdoin Italiassa.

Barin lentokentän saapuvien lentojen aulassa sijaitseviin autovuokraamoiden tiskeille on kaikkiin jonot. Hertzin jono ei ole järin pitkä mutta edellä olevilla asiointi kestää tolkuttoman kauan. Omat vuokrausdokumenttimme odottavat valmiina, joten ystävällisen ja tehokkaan virkailijan opastuksen jälkeen kävelemme helteessä pari sataa metriä päästäksemme autovuokraamoiden pysäköintialueelle, jossa odottaa karmea pettymys: autoamme ei olekaan upgreidattu! Toisaalta mies pääsee ajamaan jo edellisellä Italian reissulla haaveilemaansa Lancian Ypsilon -mallia – joka on tosin nähnyt parempiakin päiviä. Sitten puhelimesta navigaattori päälle ja baanalle kohti Conversanoa!

Lentokenttä sijaitsee Barin pohjoispuolella, eikä meidän tarvitse pistäytyä itse Barin kaupungissa lainkaan. Ensimmäisiä huomioita kaupungin ympäristöstä on se, että teiden varret ovat järjettömän roskaisia, erityisesti liittymissä juuri ennen moottoritielle menoa ovat pientareet täynnä rojua. 

Meillä ei ole vielä kiire majapaikkaamme, joten teemme matkan varrella pari pikapysähdystä shoppailun merkeissä. Citymoda-ketjun myymälässä on tunnettuja muotimerkkejä, mutta alennusmyynnit ovat jo ohi. Jatkamme matkaa kohti Bariblu’ta, tyypillistä eteläeurooppalaista ostoskeskusta, jossa ei kuitenkaan ole erityisen kiinnostavia kauppoja – paitsi iso Carrefour-supermarket, josta lähtee mukaan kaikkea tarpeellista.

Palaamme moottoritielle, kunnes siirrymme hetken mielijohteesta hieman pidemmälle mutta mukavampaa ja pienempää tietä kulkevalle reitille kohti Conversanoa. Kaupunkiin ja lopulta majapaikkaamme löydämme suhteellisen helposti. Conversanon ja Masseria Montepaolon välinen tie on enimmäkseen hirvittävän kapea ja kiemurtelee oliivilehtojen halki. 

Masseria Montepaolo näyttää juuri niin kauniilta kuin kuvissakin. Tehtyämme check-inin ja maksettuamme loput majoituksesta (30% olemme maksaneet jo varauksen yhteydessä) kiipeämme kolmanteen kerrokseen katsomaan huonettamme, jonka nimi on Vergine (neitsyt).

Huone on rustiikkisen viehättävä, ja maaseutunäköaloja voi ihastella jopa vessan ikkunasta – ihanaa! Ennen kuin puramme laukkumme, on päästävä masserian sisäpihan puistoalueella olevaan uima-altaaseen. Alkuun viileältä tuntunut vesi virkistää matkustamisesta jäykistyneitä jäseniä. Lyhyen pulikoinnin jälkeen palaamme huoneeseen, puramme tavarat ja valmistaudumme ensimmäiseen Apulian illalliseemme. 

Illallinen tarjotaan ulkona, katetulla ja viehättävällä etupihalla. Masserian monitoimimies Joseph toivottaa meille hyvää iltaa ja kantaa pöytään viinikarahvin (erinomaista) sekä kivennäisvettä. Alkuun leipiä ja paikallisia keksejä. sitten kasvismunakasta ja vaahdotettua ricottaa sekahedelmähillolla. Seuraavaksi mahtavankokoiset pasta-annokset ja pääruoaksi leivällä kuorrutettua possua paistetulla perunoilla, kasvisversiossa melanzanea ja perunoita. Jälkkäriksi on kuivakakkua. Jälkiruokakahvit, sherryt ja limoncellot eivät väsyneille matkaajille maistu, vaan on aika vetäytyä nukkumaan. Ruoan ja viinin jälkeen ei tarvitse kauaa unta odotella.