Mallorca

¡Hola Mallorca!

Kun Vuelingin lentokone rullaa pitkin Helsinki-Vantaan kiitorataa, ulkona tuulee ja sataa räntää. On täydellinen keli lähteä pienelle kevätlomalle.

Kevät on ollut töissä poikkeuksellisen kiireinen ja raskas, joten viikonkin loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Alun perin tarkoituksenamme oli matkustaa Sri Lankalle, mutta koska siellä viettäisimme mieluusti kauemmin kuin yhden viikon, lomakohteen tuli olla lähempänä. Madeira kiinnosti molempia, mutta lopulta päädyimme toiseen saareen, ja paikkaan johon kumpikaan ei välttämättä koskaan suunnitellut lähtevänsä. Eikös Mallorca ole se paikka, joka on täynnä ördääviä brittiläisiä ja eläköityneitä saksalaisia?

Mallorcalla ei ole maaliskuussa sesonki, mutta siitä huolimatta kohteita on useita, valinnanvaraa paljon ja turisteja riittää. Buukkaamme matkan vain vajaata kahta viikkoa ennen lomaa, mistä huolimatta löydämme mallorcalaisen Zafiro-hotelliketjun sivuilta erittäin edullisen paketin. Se sisältää lentojen ja neljän tähden majoituksen lisäksi myös puolihoidon – joka on jostain syystä huokeampi vaihtoehto kuin jos olisimme ottaneet saman setin pelkällä aamiaisella. Sen verran myöhään olemme kuitenkin liikkeellä, että paketin menolento joudutaan ottamaan yhdellä välilaskulla. Onneksi Barcelonan kenttä on tuttu ja erittäin mukava – ja lopulta tämä vaihtoehto osoittautuu illalliselle ehtimisen kannalta paremmaksi kuin suora lento.

Espanjalainen halpalentoyhtiö Vueling on molemmille uusi tuttavuus, josta olemme lukeneet etukäteen sekä huonoa että hyvää. Kuulemma myöhästelyt ja kaikenlainen säätö on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Meidän kaksi Vueling-lentoamme lähtevät ja saapuvat kuitenkin kutakuinkin ajallaan ja sujuvat muutenkin mainiosti. Halvimman kategorian istumapaikoillakin mahtuu hyvin istumaan, viini on huokeaa ja palvelu ystävällistä. No okei, selkänojaa ei näillä takaosaston paikoilla saa laskettua taaksepäin, mutta eihän sitä kaikkea voi saada.

Barcelonan kenttä on selkeä ja siellä on paljon kivoja kauppoja, mutta tällä kertaa meitä vetää puoleensa kentän ulkoilmaterassi, jossa voi nauttia jatkolentoa odotellessa nauttia auringonpaisteessa vaikkapa kupin maitokahvia.

Barcelonan ja Palma de Mallorcan välinen lento on todennäköisesti lyhyin lento, jolla kumpikaan on ikinä lentänyt. Vaikka lento lähtee vartin myöhässä, se ei haittaa, sillä reilun puolen tunnin lennon jälkeen laskeudumme jo Palman kentälle, juuri laskeneen auringon vielä valaistessa saaren vuoristoisia näkymiä. Palman lentokenttä osoittautuu yllättävän isoksi, mikä käy ilmi, kun saapumisportilta on hirmuisen pitkä kävely matkatavarahihnalle. Onneksi matkalaukkumme on ehtinyt hihnalle juuri ennen meitä, joten suuntaamme kohti autovuokraamoa.

Viime kesän positiivisten kokemusten perusteella olemme vuokranneet auton viikoksi Hertziltä, jonka Gold -jäsenille tarkoitettu kioski löytyy lentokentän ulkopuolelta, vajaan sadan metrin päässä terminaalista sijaitsevassa parkkitalossa, jonka katutasossa vuokrausoperaatio sujuu nopeasti. Hymy leviää molempien kasvoille, kun “Seat Leon tai vastaava” -kategorian auto on ihan odotetusti luokkaa “tai vastaava”, mutta huomattavasti Seatia komeampi ja uudehko (7000 km mittarissa) Renaultin Captur -citymaasturi.

Ystävällinen respa ottaa meidät vastaan ja opastaa hotellin saloihin. Tässä vaiheessa iltaa meillä on kiire illalliselle, jossa tarjoilun on ilmoitettu loppuvan klo 20:30. Kiirettä ei helpota se, että huoneemme on kaukana hotellin aulasta eikä se, etteivät respan ranteisiin pujottamat puolihoitorannekkeet toimi, vaan ne pitää käydä rekisteröimässä uudestaan. Ehdimme kuin ehdimmekin hiljaiseen ravintolasaliin kymmentä minuuttia ennen buffetin sulkeutumista, mistä ilmeisen närkästynyt tarjoilijatar ohjaa meidät pöytään. Lapamme lautaset täyteen ja tilaamme pienen valkoviinipullon (paikallisen Tianna Negra -tilan mainiota valkoviiniä). Mies on tyytyväinen paitsi viinistä, myös erityisesti siitä, että yksi buffetin lämpimpistä ruokalajeista on jänistä sipulikastikkeessa. Jälkiruokapöydästä löytyy kakkujen ja muiden herkkujen lisäksi myös paikallisia juustoja ja hedelmiä.

Nopean illastamisen jälkeen viemme valkkaripullon jämät huoneeseen ja lähdemme vielä lyhyelle iltakävelylle Palmanovan rantakadulle. Kovin on hiljaista. Vastaan tulee vain muutama ihminen, joista jää parhaiten mieleen ei niin kovin urheilullisissa vetimissä lenkkeilevä kiinalaisturisti. Palaamme hotellille puolen tunnin ulkoilun jälkeen ja ihastelemme tilavaa, skandinaavisin sävyin sisustettua ja mukavan oloista huonettamme, joka on oikeastaan kaksio erillisine makuu- ja keittonurkkaus-olohuoneineen. Sänky on leveä ja patja hyväntuntuinen, toteamme ennen nukahtamista.

Palma haltuun

Aamiaisen perusteella off season näkyy Zafiro -hotellimme tilavassa ravintolassa, joka vaikuttaa suorastaan tyhjältä, sillä asiakkaita on vain muutamassa pöydässä. Lapsiperheet ovat hyvin edustettuna. Onneksi asiakkaiden vähyys ei kuitenkaan näy aamiaistarjonnassa. Valikoima on oikein riittävä ja saamme joka aamu vatsamme täyteen. Omeletin paistopiste tulee viikon aikana tutuksi; tarjolla on paikallisia leikkeleitä ja juustoja, pekonit ovat suorastaan loistavia, ja erityismaininta menee myös churroille, joita on tarjolla joka toinen päivä (vohveleita sitten niinä muina päivinä). Viikon aikana ehdimme toisaalta kyllästyä melko ankeaan hedelmävalikoimaan, varsinkin kun samoja -toki maukkaita ja tuoreita- hedelmiä (ananas, meloni, veriappelsiini, appelsiini, valtavia viinirypäleitä) on tarjolla myös päivällisellä. Smoothieitakin saa, ja erikoiskahveja peräti kolmesta kahviautomaatista.

Aamiaisen jälkeen kysymme vastaanotosta lainaksi silitysvälineitä, joita ei huoneesta löydy. Respa iskee pöytään silitysraudan, mutta -lautaa ei kuulemma ole, mikä on aika outoa. Saamme kuitenkin silitettyä vaatteemme keittiön pöytää vasten, minkä jälkeen alamme valmistautua Palma de Mallorcaan tutustumista varten. Ensimmäinen yritys lähteä hotellista epäonnistuu, kun huomaamme laittaneemme päälle aivan liian lämpimät vaatteet. Toinen yritys puolestaan tyssää siihen, kun tajuamme unohtaneemme suojata itsemme aurinkovoiteella. No, pikkuhiljaa synkän talven turruttamat aivomme alkavat lämmetä auringon vaikutuksesta ja pääsemme kuin pääsemmekin tien päälle kohti Palmaa.

Palman ydinkeskusta ja vanha kaupunki on ns. sinistä aluetta, jonne ei kannata lähteä pysäköintisakkoja metsästämään. Olemme suunnitelleet pysäköivämme auton rantatielle, alueelle ennen sinisiä viivoja, siellä kun pysäköinti kuulemma on ilmaista. Sama suunnitelma on ollut monella muullakin, sillä ainuttakaan vapaata paikkaa ei löydy parin kilometrin mittaiselta tieltä. Ajamme rantaa pitkin Palman katedraalin ohi keskustan itäpuolelle, sompailemme eestaas puolisen tuntia, kunnes vihdoin löydämme parkkipaikan. Sieltä tosin kävelee katedraalille noin 25 minuuttia, mutta se ei lämpimässä auringonpaisteessa haittaa lainkaan. Vaikka turistikausi ei ole alkanut, huomaamme heti katedraalin ulkopuolelle päästessämme, että kaupunki on täynnä turisteja, joista suurin osa tosin tuntuu olevan espanjalaisia, sekä saksalaisia eläkeläisiä.

Ensimmäiseen nähtävyyteemme, Palman katedraaliin päästäksemme on maksettava suhteellisen suolaiset 8€ per naama. Kirkko on kuitenkin sisäänpääsymaksun arvoinen. Sisällä lasimaalausten läpi tuleva valo värjää kirkon taianomaisen väriseksi. La Seu on jollain tavalla runsaampi, värikkäämpi ja lämpimämpi kuin vaikkapa komeat italialaiskirkot, joihin tutustuimme viime kesänä Umbriassa. Kirkossa on vierailemassa useita turistiryhmiä ja yksittäisiä turisteja, kaikki ihailemassa vanhoja maalauksia ja patsaita, sekä erityisesti Antonio Gaudin alttaritaidetta.

Katedraalin jälkeen suuntaamme kohti vanhaa kaupunkia ja sen kapeita kauppakujia. Maaliskuisen tiistain hurja turistimäärä ihmetyttää edelleen; millaista täällä onkaan kesällä, kun saari on täynnä turisteja? Siirrymme suosiolla vanhan kaupungin vilkkaudesta hieman sen ulkopuolelle kävelemään rauhallisempaa ja leveämpää La Rambla -katua, joka on täynnä hyvin huokeita kukka-asetelmia ja -kimppuja myyviä kukkakioskeja.

Kevyt lounas maittaisi, siispä etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Monessa ravintolassa päivän menu maksaa kympin molemmin puolen ja sisältää alku-, pää ja jälkiruoan sekä joissain paikoissa myös ruokajuoman. Runsaan aamupalan jälkeen meille riittää kuitenkin pienempikin lounas, joten käytyämme ensin hankkimassa lisää ruokahalua ihailemalla Mercat de L’Olivar -kauppahallin osteri- ja pastakojuja, suuntaamme tapaksille hyviä arvioita saaneeseen Café Verdeen. Siellä tilaamme limut, kanasalaatin ja salaatin perunamunakkaalla, hintaa runsaalle ja maukkaalle lounaalle tulee yhteensä vajaat parikymppiä.

Iltapäiväksi mies on varannut itselleen parturiajan muutaman kilometrin päässä keskustasta lounaaseen sijaitsevasta Porto Pi -ostoskeskuksesta, joten tapaslounaan jälkeen lähdemme reippaasti kävelemään kohti Relluamme. Porto Pi’stä parkkipaikka löytyy onneksi suht helposti, joten ehdimme jopa hieman tutustua ostariin ennen miehen parturikäyntiä (ostarin omassa parkkihallissakin voi pysäköidä ilmaiseksi kahden tunnin ajan, mutta koska tiedämme kokemuksesta, että uudella ja oudolla ostarilla voi mennä kauankin, jätämme auton mieluummin ulkopuolelle.)

Parturi ei juuri puhu englantia, mutta yhteisymmärrys löytyy ja mies osaa vastata ”si” kun häneltä kysytään “esta bien?”. Samaan aikaan nainen tutustuu vaatekauppatarjontaan: tutut espanjalaiset ja kansainväliset keskihintaiset ketjut hallitsevat ja ostarin alakerrasta löytyy iso Carrefour-supermarket, jossa on mm. järisyttävän hyvä viinivalikoima – ja toinen pullo puoleen hintaan -tarjouksia!

Onnistuneen kaupunkikäynnin jälkeen ajamme takaisin hotellille buffetin ääreen. Toisen illallisen erityismaininta menee maukkaalle paistetulle ankalle sekä herkulliselle suklaakakulle!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *