First things first

Ukkonen herättää jo aamuyöstä. Ulkona näyttää harmaalta ja sateiselta, kun kömmimme aamupalalle, joka tarjoillaan sään johdosta sisätiloissa. 

Aamupala on buffethenkinen; tarjolla on valmiiksi paahdettua leipää, croissanteja, jugurttia, kakkuja, leikkeleitä ja hedelmiä. Eksoottisuutta tuovat tuoreet viikunat ja kaktuksen hedelmät, joita kumpikaan meistä ei ole ikinä ennen maistanut. Niiden maku on hieman banaanimainen. Cappuccinoa riittää, lisämaksusta saisi mm. munia ja pekonia.

Masserian omistajatar tulee tervehtimään ja kertoo ettei ole seudulla juuri satanut, joten tuntitolkulla jo kestänyt sade on tervetullut. Nini-rouva pahoittelee meidän turistien puolesta ja kun kerromme päivän matkasuunnitelmistamme, kehottaa hän käymään ainakin Tranin katedraalissa ja Castel del Monte -linnassa.

Aamiaisen jälkeen on siis aika lähteä tutustumaan Apuliaan. Ensimmäinen kohteemme sijaitsee hieman Barista pohjoiseen. Tunti oliivilehtoja ja viininviljelyksiä halkovia pikkuteitä sekä rannikkoa myötäilevää autostradaa ja olemme perillä outlet-kylä Puglia Villagessa. Valtavan ostoskompleksin parkkipaikka on täynnä ja itse kylässä paljon italialaisia sunnuntaishoppailemassa.

Haemme infopisteestä turisteille tarkoitetun alennuskortin ja saamme kaupanpäälle nätin oliiviöljypullon. Sitten itse asiaan: osaan outlet-kaupoista on osin koronarajoitusten vuoksi muodostunut jonoja, mutta koska alue on todella iso ja kauppoja paljon, tungosta ei ole missään. Mies tekee ostoksia mm. Trussardilla, käymme useissa muissakin vaate- ja sisustuskaupoissa sekä mm. Barlettin kahvihifistelijän paratiisissa. 

Sade loppuu, shoppailu alkaa hiukoa ja jatkamme matkaamme pohjoiseen kohti Tranin rantakaupunkia. Löydämme parkkipaikan tarpeeksi läheltä keskustan rantabulevardia ja alamme etsiä ruokapaikkaa. Olemme kuitenkin tehneet sen virheen, ettemme ole ottaneet etukäteen selvää alueen ravintolakulttuurista. Ilmenee, että lounasaika on jo ohi eikä suosituimmissa vielä auki olevissa rantaravintoloissa ole tilaa. Ihastelemme nälkäisinä Tranin vanhaa kaupunkia ja löydämme itsemme rannassa nököttävästä katedraalista, joka on yllättävän pelkistetty, mutta toki kaunis.

Päätämme poistua Tranista ja ajaa takaisin Conversanoon illastamaan. Perillä, meille uudessa ja pimenevässä kaupungissa parkkipaikan löytäminen on ensin hieman haasteellista, varsinkin kun reunakiveyksiin maalatut pysäköinnin maksullisuutta ilmaisevat siniset, keltaiset ja valkoiset viivat sekoittavat. Lopulta pysäköimme puiston varrelle turvallisesti valkoisen viivan viereen ja kävelemme paikalliseen pinseriaan.

Pinsottin nuori tarjoilija ei juuri osaa englantia, mutta alkeellisella italiallamme saamme tilattua ”pinset” eli eräänlaiset pizzat. 2 pinseä, annos ranskalaisia ja oluet kustantavat copertoineen eli palvelumaksuineen yhteensä tasan 30€. Vatsat täynnä ajelemme pimeässä kohti masseriaamme. Oliivipuiden halki johtava pieni tie on pimeässä aavemaisen kaunis. Aamun ukkosmyrsky on rikkonut muurien taakse vievän ajoportin, joten jätämme auton Montepaolon edessä sijaitsevalle pysäköintialueelle ja kipuamme huoneeseemme peseytymään ja nukkumaan.