Kohti Abruzzoa

Kun syksyllä 2021 jätimme taaksemme Apulian maisemat, päätimme, että seuraava matkamme Italiaan suuntautuu vähän pohjoisemmaksi. Abruzzo on maakunta, johon yllättävän harva ulkomainen löytää, emmekä mekään etukäteen tienneet siitä juuri muuta kuin sen, ettei se ole turismin ”pilaama”. Abruzzossa olisi vuoristoa ja upeita kansallispuistoja, mutta myös hienoja rantoja ja kaunista maaseutua. Ennakkosuunnittelun tuloksena päätimme viettää puolet matkasta Abruzzon eteläosassa, meren lähellä, ja toisen puolen pohjoisempana, lähellä Gran Sasson kansallispuistoa.

Meillä on varhainen lento Roomaan. Helsinki-Vantaan uutuuttaan kiiltävä lähtöaula on upea, sen sijaan turvatarkastuksen jälkeen vastaan tuleva vanha lähtöaula vanhoine näyttötauluineen tuo yhtä aikaa surullisen ja nostalgisen fiiliksen. Lento on täynnä, eikä Finnair näköjään tarjoile ilmaiseksi kuin mustikkamehua ja vettä.

Roomassa siirrymme terminaali 1:stä kävellen terminaali 3:een, jonka edestä lähtevä pikkubussi vie meidät vartissa Fiumicinon kaupungin teollisuusalueella sijaitsevaan Centauro-autovuokraamoon. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että normaalisti Italiassa ja muualla Euroopassa käyttämämme Hertz on vuoden aikana hinnoitellut itsensä budjettimme ulkopuolelle. Centaurolla hinta ja vuokrausehdot ovat kohdallaan ja olemme lukeneet Rooman Centaurosta paljon hyviä kommentteja. Hyvissä ajoin etukäteen tehty varaus nopeuttaa vuokrausprosessia ja pian pakkaamme matkalaukkumme vuokraamon pihassa odottavaan Volkswagen T-Rociin (dieselversiona), joka on selvästi varaamaamme autoluokkaa parempi peli.

Ajelemme Fiumicinosta ja Roomasta poispäin tietullitonta, mutta samalla pienempää ja hitaampaa maantietä etelään. Jotenkin on mukavampaa ottaa ensituntumaa sekä outoon autoon että Italiaan pienen tauon jälkeen näin. Ensimmäiseen etappiimme eli Valmontonen outlet-kylään ajo kestää reilun tunnin. Perillä käymme ensimmäiseksi syömässä lounaaksi poke bowlit, sitten shoppailemaan! On todella kuuma, joten ilmastoiduissa kaupoissa tulee vietettyä ehkä liikaakin aikaa. Varsinkin mies löytää tuliaisia ja täydennystä vaatekaappiinsa.

Parin tunnin shoppailupysähdyksen jälkeen matka jatkuu moottoritietä pitkin ensin kohti Napolia, sitten taas pienempää tietä kohti itärannikkoa. Maisema muuttuu vuoristoisemmaksi ja muutaman kerran tie sukeltaa tunneliin; olemme Apenniinien eteläpuolella ja tie käy kolmen eri maakunnan alueella (Lazio, Molise ja Abruzzo).

Lopulta noin puoli seitsemän aikaan illalla olemme perillä lähellä rannikkoa sijaitsevassa San Salvossa ja reissun ensimmäisen majapaikkamme B&B Paradison pihassa. Emme saa huonettamme heti saapuamme, sillä sen ilmastoinnissa on kuulemma jotain vikaa. Jonkin aikaa odoteltuamme vika on saatu korjattua (paitsi että se korjataan oikeasti vasta parin päivän kuluttua). Saatuamme tavarat huoneeseen, käymme nopeasti huuhtomassa matkapölyt pois Paradison uima-altaassa. Ilta hämärtyy ja on aika lähteä illalliselle.

Muutaman kilometrin ajomatkan päässä sijaitsee San Salvon satamaosa, Salvo Marina, jonka Marina-ravintolasta meille löytyy vapaa pöytä (emme ole tehneet pöytävarausta, joka kannattaa Italiassa useimmiten tehdä). Koska olemme sisälle astuessamme tervehtineet ystävällistä omistajaa italiaksi, hän ilmeisesti olettaa meidät kielitaitoisiksi ja puhuu meille italiaa aina kanssamme asioidessaan. Väsymyksestä ja hämmennyksestä huolimatta onnistumme tilaamaan gratinoituja simpukoita, tonnikalaa, pari maukasta pasta-annosta sekä pullollisen paikallista passerina-valkoviiniä.

Illallisen jälkeen käymme lyhyellä kävelyllä rantakadulla. Lomakausi on selvästi ohi, sillä ihmisiä ei juuri näy. Palaamme B&B Paradisoon ja nukahdamme kuumuudesta huolimatta nopeasti. Italiassa on taas ihana olla.