Kotia kohti

Aamupalan jälkeen maksamme laskun ja kiitämme Domenicaa Rosso di Serassa viettämästämme ajasta. Kun pakkaamme automme, Domenican äiti tulee vielä erikseen toivottamaan hyvää kotimatkaa. “Täällä ollaan”, muori huikkaa kun lupaamme palata jonain päivänä. 

Olemme varanneet ajomatkaan Fiumicinon lentokentälle reilusti aikaa, sillä haluamme vielä kerran pysähtyä Abruzzon länsirajalla. L’Aquilan maakunnassa sijaitseva Aiellin kaupunki nimittäin tunnetaan lukuisista seinämaalauksistaan – kyse on siis nykytaiteesta, ei esimerkiksi keskiaikaisista freskoista.

Aielli on jälleen yksi Italian pikkukaupungeista, joka on rakennettu kukkulan päälle. Roomaan vievältä moottoritieltä sinne pääsee kätevästi, mutta ei kannata jäädä lähempänä moottoritietä olevaan junaradan varteen syntyneeseen Aielli Stazioneen, joka on ihan oma kaupunkinsa – tosin sielläkin on joitain seinämaalauksia. 

Ajamme Aiellin keskustaan ja pysäköimme yhden seinämaalauksen viereen. Kävelemme kaupungin keskusaukiolle, jossa seisovasta matkailukioskista ostamme maalausten sijainnin ja muuta infoa sisältävän kartan. Ympäri kaupunkia on kolmattakymmentä taideteosta, jotka onneksi ovat melkein kaikki kävelymatkan päässä toisistaan. Myös keskusaukiota ympäröivät betonipenkit on valjastettu taiteen käyttöön. 

Kävelemme rauhalliseen tahtiin ympäri Aiellia ja nautimme sekä maalauksista että kauniista ilmasta. Hienoa, että muuten melko tavallinen italialainen pikkukaupunki ja sen asukkaat -sillä suurin osa maalauksista on ihan tavallisten asuinrakennusten seinissä – ovat keksineet seinämaalauksista itselleen vetonaulan. 

Lounastamme lähempänä Stazione Aiellia sijaitsevan Lillino-ravintolan terassilla; salaatit, nätisti koristellut pasta-annokset ja espressot siivittävät meidät takaisin moottoritielle ja kohti Fiumicinoa, jossa ehdimme vielä nauttia aidot gelatot ennen kuin palautamme auton Centaurolle ja saamme bussikyydin lentokentälle. Grazie Abruzzo! Ci vediamo!