Uusi ja vanha tuttavuus
Teramo on yksi pohjoisen Abruzzon suurimmista kaupungeista. Suuruuden huomaa jo kaupunkiin saapuessa ja parkkipaikkaa, ilmaista tai maksullista etsiessä. Kauaa emme jaksa paikkaa etsiä, vaan ajamme suosiolla vanhan kaupungin muurien ulkopuolella olevaan parkkitaloon.
Teramon keskustassa on komea, jo 1100-luvulla alkunsa saanut kirkko, jossa käymme hetken istumassa ja hiljentymässä. Kirkon lähistöllä on myös roomalaisen amfiteatterin rauniot, joihin ei valitettavasti pääse tutustumaan tarkemmin, ilmeisesti läheisten tietöiden vuoksi. Kävelemme vanhan keskustan halkovaa kauppa- ja kävelykatua pitkin. Käymme parissa vaatekaupassa ja espressolla. Kaupungin koosta muistuttavat myös muutamat kadulla istuvat tai ohikulkijoita lähestyvät kerjäläiset.
Vanhan kaupungin pohjoispuolelta löytyy erikoinen nähtävyys: Castello della Monica eli Monican linna on osin keskiaikaiseen tyyliin suunniteltu mutta oikeasti 1800-1900 -lukujen taitteessa rakennettu palatsi. Oltuaan vuosikymmeniä hylättynä palatsi päätyi Teramon kunnan haltuun ja se avattiin osin kunnostettuna yleisölle vasta vuonna 2022. Palatsin yleisölle avoimet huoneet ovat täynnä upeita seinämaalauksia, jotka on tarkoituksella jätetty kunnostamatta. Tunnelma sisällä on yhtäaikaa harras, surumielinen ja vähän pelottavakin, ulkoa palatsi on kunnostettu lähes entiseen loistoonsa. Mainittakoon, että sisäänpääsy Castello della Monicaan on ilmainen.
Ennen Teramosta poistumista käväisemme vielä Acqua & Sapone -ketjun liikkeessä; jos Italiassa tarvitsee melkeinpä mitä tahansa kemikaalio- tai kosmetiikkatuotetta, kannattaa etsiytyä tämän ketjun liikkeeseen. Niitä on jopa yllättävänkin pienissä kaupungeissa.
Illalliseksi on pitkästä aikaa pizzaa: Roseto degli Abruzzin Impastatori Pompettin pizzoja on kehuttu, mutta meidän pizzamme ovat korkeintaan keskinkertaisia. Airbnb:mme lähistöllä oleva siisti pizzeria on selvästi kuitenkin suosittu. Mainittakoon, että pizzojen lisäksi paikasta saa myös Abruzzon alueen erikoisuuksiin kuuluvia arrosticineja eli grillattuja lammasvartaita.
Edellisenä syksynä olimme Abruzzossa ensimmäisen kerran, silloin aluksi alueen eteläosassa, jossa ihastuimme Vaston rantakaupunkiin. Vastoon on Roseto degli Abruzzista vain reilun tunnin ajomatka moottoritietä pitkin, joten täytyyhän siellä käväistä tälläkin kertaa. Siispä moottoritielle ja suunta kohti etelää. Perille päästyämme ajamme tutulle parkkipaikalle vanhan kaupungin laitamilla ja kuin kuin kohtalon oikusta vain yksi paikka on vapaana. Kävelemme pitkin vanhan kaupungin tuttuja katuja ja aukioita. Meillä on jonkun verran aikaa tuhlattavana ennen illan pöytävarausta, joten käymme tällä kertaa myös museossa: 1800-luvulta peräisin oleva, keskeisellä paikalla Vaston vanhaa kaupunkia sijaitseva Palazzo D’Avalos toimii museona, seminaari- ja konserttipaikkana. Sen pihamaalla on myös upea napolilaistyylinen puutarha, josta on mahtavat näkymät merelle, Marina di Vastoon ja aina San Salvoon saakka.
Kaikki museon kerrokset sisältävä ja puutarhaan oikeuttava pääsylippu maksaa naurettavat 3,5 euroa. Museon ensimmäisessä kerroksessa on pieni arkeologinen osasto, toisessa kerroksessa on esillä neljän Palizzin veljeksen, vastolais-napolilaisten taidemaalarien tuotantoa. Kolmannessa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä, tällä kertaa Vaston oman suuruuden, Carlo D’Aloision retrospektiivi. Museon henkilökunnan jäsen ojentaa meille hienon näyttelyoppaankin!
Palatsin neljännessä kerroksessa löytyy pienehkö vanhoja asusteita esittelevä näyttely, lisäksi onnistumme jotenkin löytämään ulospääsyä etsiessämme myös 70-lukulaista erittäin outoa maalaustaidetta esittelevän näyttelyn, johon meillä ei tällä kertaa ole aikaa tutustua. Olemme varanneet pöydän Vaston parhaimmaksi pizzeriaksi mainitusta La Movidasta, johon tutustuimme toki jo edellisvuonna. Tällä kertaa napolilaispizzat eivät ole ihan yhtä onnistuneita kuin viimeksi – tai sitten meillä on liian kovat odotukset.
Kävelemme vatsat täynnä Vaston vanhan kaupungin halki tutulle näköalapaikalle, josta aukeaakin tällä kertaa poikkeuksellisen hieno näkymä. On melkein täysikuu, joka luo upean kuunsillan meren pintaan. Kiitos Vasto taas kerran!