Luostarista roomalaisraunioille

Seuraavana päivänä lähdemme tutkimaan Abruzzoa tarkemmin. Ajelemme rantaa pitkin kulkevaa maantietä pohjoiseen, kohti Fossacesiaa ja San Giovanni in Veneren vanhaa luostarialuetta, jota pidetään yhtenä Abruzzon merkittävimmistä nähtävyyksistä. Korkean mäen päällä sijaitseva luostari näkyy jo kaukaa, samoin luostarinmäeltä on upeat näkymät Costa dei Trabocchiin, eli suurinpiirtein Ortonan ja Vaston kaupunkien väliselle rantakaistaleelle, jossa traboccho-kalastusta on aikanaan harjoittu. Nykyään osa vanhoista traboccheista on kunnostettu ravintolakäyttöön.

Itse luostarialueella on rauhallista, ellei oteta huomioon alueen kappelilla tehtäviä häävalmisteluita ja luostarin kirkon sisällä olevaa turistiryhmää, jolle pidettävään esitelmään kuuluu myös hengellistä musisointia. Luostari on selvästi suositun pyöräreitin varrella, sillä pyöräilijöitä näkyy useita. Okei, ei välttämättä kuulosta rauhalliselta, mutta luostarin sisäpiha on oikeasti hiljainen ja rauhoittava.

Reilun vartin ajomatkan päässä luostarista sijaitseva Rocca San Giovanni on valittu yhdeksi Italian kauneimmista kylistä, mitä emme aivan ymmärrä. Onhan se pittoreski ja nätti, mutta samanlaisia on maa täynnä. Ilmeisesti olemme liikkeellä suosittuna hääpäivänä, sillä myös Roccan pääaukiolla olevassa pienessä kirkossa on alkamassa vihkitilaisuus. Aukiolla ja sen varrella olevissa kahviloissa on juhlavieraita ja lisää tuodaan autoilla ja busseilla. Morsian ja hänen isänsä tuodaan paikalle upealla valkoisella Porschella. Mekin istahdamme terassille ja nautimme espressot, seuraten samalla häävalmisteluita.

Emme ole suunnitelleet käyvämme lähistöllä sijaitsevassa Lancianon suurehkossa kaupungissa lainkaan, mutta nälkä yllättää. Jätämme auton keskustan laitamille ja kävelemme kymmenisen minuuttia ydinkeskustan leveälle kävelykadulle, jonka mustavalkoinen mosaiikkipäällyste aiheuttaa päänsärkyä. Kävelykatua pitkin pääsee aukiolle, jolla sijaitseva Madonna del Ponten basilika on toistaiseksi reissun upein kirkko.

Haemme Mondo del Pane -leipomosta lounaaksi muutaman kappaleen reilun euron hintaisia pizzapaloja, joita syödessä on hyvä miettiä seuraavaa kohdetta. Emme siis ole suunnitelleet koko päivää täyteen!

Jatkamme Lancianosta länteen. Vuoristoa lähestyessämme maisemat muuttuvat uskomattoman hienoiksi. Sellainen on myös vuoristokaupunki Guardiagrele, joka osoittautuu yhdeksi koko Abruzzon matkamme viehättävimmistä kaupungeista ja sellaiseksi, johon varmasti tulee vielä palattua. Joka puolella kaupungin reunamia avautuu upeat kukkula- tai vuoristomaisemat, itse kaupungissa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia, kapeita katuja ja sympaattisia pikkuputiikkeja. Sadekuuro yllättää, onneksi pääsemme suojaan viehättävässä puistossa sijaitsevan gelaterian terassille nauttimaan kahvit ja jäätelöt.

Päivän päätteeksi suuntaamme Guardiagrelestä etelään. Aluksi alaspäin viettävä kapea tie on suhteellisen hyväkuntoista serpentiiniä, mutta mitä lähemmäksi pääsemme määränpäätämme, eli Iuvanumin roomalaisraunioita, sitä kapeammaksi ja huonokuntoisemmaksi tie muuttuu. Välillä hyvin jyrkästi ylöspäin vievä tie on niin kapea, että jos vastaan tulisi auto, olisimme pulassa. Onneksemme näin ei käy. Onkohan Google Mapsilla huono päivä, kun se on päättänyt tarjoilla meille hieman haastavamman reitin?

Tie paranee kun pääsemme pilvien tasalle ja lopulta Iuvanumiin, jonka roomalaisrauniot ja museo ovat näin syyskuussa auki vain viikonloppuisin ja silloinkin vain iltapäivisin. Sisäänpääsy molempiin maksaa yhteensä 4 € henkilöltä. Museo tosin on melko pieni ja sisältää lähinnä joukon lasivitriinejä, joissa on esillä alueelta löytyneitä esineitä. Itse raunioalue on valtava. Mikä hienointa, raunioiden ja kivikasojen keskellä voi kävellä vapaasti. Ketään muita ei ole paikalla, joten saamme nauttia historian siipien havinasta keskenämme. Siellä täällä on infokylttejä, joista kerrotaan tarkasti, millaisia rakennuksia ja toimintoja paikalla on arveltu sijainneen. Upea paikka vuorten keskellä.