Sunnuntai Pennessä

Myöhäisen aamupalan jälkeen päätämme käväistä katsomassa miltä näyttää läheinen Lago di Penne -järvi oikeasti, valokuvissa se kun on todella kaunis ja idyllinen. Rosso di Serasta puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Pennen kaupungin keskiaikainen vanha keskusta on -ei mitenkään yllättäen – kaunis ja aavemaisen tyhjä. Keskusaukion kahviloissa sentään istuskelee muutama paikallinen nuorison edustaja.

Pennen duomo on paikalla päivystävän italialaisrouvan mukaan ollut jo vuosikausia remontissa, minkä olisimme tietysti voineet etukäteen selvittää, ennen kuin kiipeämme pitkän ja jyrkän portaikon alhaalta ylös. 

Olemme varanneet pöydän Lago di Pennen liepeillä olevasta Vecchio Hosteria del Lago -ravintolasta. Ennen ruokailua ehdimme hyvin käydä katsomassa järveä lähempää. Osoittautuu, että se on kuihtunut kesän kuivuudesta johtuen ja muistuttaa oikeastaan enemmän pientä lampea kuin kaunista järveä. 

Vecchio Hosteriassa on äärimmäisen hidas palvelu, johtuen ehkä siitä, että paikalla on nauttimassa viikonloppulounasta useita isoja paikallisia perhekuntia, joiden palveleminen on henkilökunnalle selvästi tärkeämpää kuin pohjoismaisen turistipariskunnan, joka todennäköisesti tuo ravintolalle vähemmän euroja kuin isot seurueet. 

Ravintolan terassilla istuessamme alkaa sataa ja paluumatka Rosso di Seraan sujuu hyvin hitaasti kaatosateen ja huonon näkyvyyden takia. 

Loppupäivän lepäämme huoneessamme – lepoa tosin hieman häiritsee agriturismon pihalla järjestettävät lasten syntymäpäiväjuhlat, jotka kestävät yllättävän myöhään.