Viinitilalla
Rosso di Seran aamiainen on maittavampi, joskaan ei sen monipuolisempi kuin San Salvon B&B Paradisossa. Noutopöydästä löytyy paahtoleipää, tomaatteja, juustoja, leikkeleitä, munakasta, jugurttia ja kakkuja.
Aamupalan jälkeen tarkoituksemme on lähteä patikoimaan Caramanico di Termen kaupungin lähistölle. Kolmen vartin ajomatkan aikana hyvin harmaalta näyttävä taivas repeää eikä sateelle näy loppua minkään sääsovelluksen sadetutkan mukaan. Sade siis pääsee yllättämään ja patikka siirtyy seuraavalle päivälle. Haemme matkan varrelta supermarketlounaan (kylmää mutta ihan syötävää margheritapizzaa) ja palaamme Rosso di Seraan.
Iltapäivällä sade onneksi lakkaa, sillä tälle päivälle olemme varanneet Abruzzon matkamme ainoan viinitilakäynnin. Cantine Nestore Bosco sijaitsee vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Zubbitillin kylän laitamilla. Visiittiin sisältyy kiertokävely viinitilan tuotantotiloissa sekä maisteluhetki antipastoineen. Lisäksemme huippuhyvän oppaan Giovannan lisäksi kierrokselle osallistuu keski-ikäinen kanadalaispariskunta.
Kierros osoittautuu perusteelliseksi ja kiinnostavaksi. Viinin tuotantotilat eivät hirveästi poikkea aikaisemmin nähdyistä, mutta kellarikerroksessa oleva laaja museotila sisältää paljon kiinnostavaa historiaa, paitsi Boscon viinitilasta, myös ympäröivästä alueesta ja Italiasta. Museossa on mm. varastoituina vanhoja viinipulloja aina 1940-luvulta saakka.
Kierroksen jälkeen on aika maistella Boscon tuotoksia piharakennuksen terassilla. Eteemme kannetaan ensin isot antipasto-lautaselliset (juustoja, leikkeleitä, leipää ja hedelmiä), joita tyhjennetään Giovannan esitellessä tilan viinejä varsin reiluin kaadoin. Emme erityisesti ole rosén ystäviä, mutta Boscon vaaleanpunainen on niin hyvää, että ostamme visiitin lopuksi pullon kotiin viemisiksi. Maistelu vahvistaa myös sen, että Montepulciano d’Abruzzo ei ole meidän lempirypäleemme.
Antipastot ja viini ovat täyttäneet vatsamme, joten illaksi ei tarvitse etsiä ruokapaikkaa. Matkalla Rosso di Seraan pysähdymme kuitenkin Noccianoon ottamaan sen vanhojen muurien kupeesta upeita maisemakuvia. Myöhäisen iltapäivän valo, pilvet ja maisema osuvat kerrankin kohdalleen ja jopa kännykkäkuvista tulee maalauksellisen kauniita. Tai ehkä luontoäiti kunnioittaa samana päivänä kuolleen kuningatar Elisabethin muistoa.
