Syrjähyppy Moliseen

Rantapäivä vaihtuu tutkimuspäiväksi, koska taivas on pahaenteisen pilvinen. Suuntaamme rajan eteläpuolelle Moliseen, jossa ensimmäinen kaukaa kivan näköinen kaupunki Montenero di Bisaccia on todellisuudessa hiljainen eikä kovin kaunis. Sen keskusaukiolla paikalliset ukkelit kokoontuvat juttelemaan kovaäänisesti, muuten on hiljaista. Siellä emme kauaa viihdy, vaan päätämme ajaa meren rantaan ja yhteen Molisen suurimmista kaupungeista, Termoliin.

Google Maps vihoittelee edelleen ja ohjaa meidät maaseutua halkovalle huonokuntoiselle ja kapealle tielle. Maisemat sentään ovat upeat, mutta mielikuva Molisesta hieman ränsistyneempänä maakuntana ei muutu.

Kun pääsemme paremmalle tielle lähempänä Termolia, vastaan tulee hilpeä autosaattue. On vanhojen Fiat 500 -autojen ulkoilupäivä. Kulkueen edellä ajavan poliisiauton perässä tulee useita kymmeniä Cinquecentoja, tosin joukossa taitaa olla muitakin vanhoja Fiateja. Osa on hyytynyt matkan varrelle.

Termolissa pysäköimme vanhan kaupungin tuntumassa olevalle kentälle, jota ei ehkä parkkialueeksi voi kutsua, mutta koska parkissa on jo matkailuautoja ja joitakin henkilöautojakin, jätämme auton siihen ja kävelemme kymmenkunta minuuttia vanhaan kaupunkiin.

Termolin vanhin osa on rakennettu niemen päälle, samaan tapaan kuin vaikkapa Apulian Gallipolissa. Vanhan kaupungin muurin kupeessa on hirveä kuhina, sillä menossa on paikallisen Punaisen Ristin tapahtuma. Hulinaa ja väkeä riittää myös kaupungin uudempaan keskustaan vievällä kävelykadulla. Me keskitymme kiertämään vanhaa kaupunkia ja toteamme sen varsin viehättäväksi ja palaamisen arvoiseksi.

Termolista kohti Abruzzoa ja San Salvoa vievän rantatien varressa ei ole mitään nähtävää eikä varsinkaan jo tässä vaiheessa päivää kaipaamaamme ravintolaa, joten ajamme suoraan San Salvon Lidliin lounasostoksille. Miksei Suomen Lidleistä saa mahtavaa muovirasiaan pakattua insalata di marea?

Lounaan ja lyhyiden päiväunien jälkeen huono tuurimme paikallisten ravintoloiden kanssa jatkuu. Sähköpostiin on tullut ilmoitus, jonka mukaan ravintoloitsija on joutunut sulkemaan ravintolansa perhesyistä ja peruuttamaan pöytävarauksemme. Onneksi Tripadvisor vinkkaa San Salvon keskustassa olevasta Vanity Café:sta, johon teemme varauksen. Tällä kertaa varaus osoittautuu turhaksi, sillä pienen modernin ostoskeskuksen katutasossa olevan kahvilan perällä sijaitseva ruokailupuoli on typötyhjä. Muistamme lukeneemme jostain, että sunnuntaisin italialaiset viettävät aikaa ja illastavat perheen kesken enimmäkseen kotona. Tilaamme alkuun sahramirisoton ja tryffeli-pekonipastan, pääruoiksi fritto miston (eli friteerattuja mereneläviä) ja paistettua mustekalaa, tomaattia ja rucolaa. Ruoan kanssa menee isot lasilliset abruzzolaista passerinaa, koko mainio illallinen kustantaa 60€.

Päästyämme takaisin B&B Paradisoon mies soittaa Vaston vegeravintola Duedipiccheen ja saa varattua pöydän seuraavaksi päiväksi – ja italian kielellä. Mies on syystäkin saavutuksesta ylpeä.