Basilika

Spellossa itsessään ei kirkkojen ja vanhan kaupungin lisäksi juuri ole massoja puoleensa vetäviä nähtävyyksiä. Joihinkin karttoihin on merkitty ”roomalainen amfiteatteri”, joka todellisuudessa tarkoittaa maantien varressa sijaitsevaa, lähes läpitunkemattoman pusikon ja korkean aidan taakse juuri ja juuri näkyvää kivikasaa. Lähes vastapäätä, antiikin roomalaisten entiselle virkistysalueelle 1500-luvulla rakennettu ja 1700-luvulla uudistettu Villa Fidelia sen sijaan on pienine puistoineen ja patsaineen oikeasti viehättävä, joskin vähän surullisen ränsistyneeksi päästetty rakennus, jonka sisälle emme käyntimme yhteydessä kuitenkaan päässeet.

Paikallisiin supermarketteihin tutustuminen on yksi kiehtovimmista asioista, joita ulkomaan matkoilla voi tehdä. Meistä tuntuu, ettemme ole vielä tutustuneet tarpeeksi siihen mitä Umbrian marketeilla on tarjottavanaan, joten etsimme kiinnostavia shoppailukohteita lähialueelta. Bastia Umbrasta näyttää löytyvän sekä Coop, Todis että Conad, joten auto alle ja suunta pohjoiseen. Bastia Umbra on siinä mielessä poikkeus muihin käymiimme kaupunkeihin verrattuna, ettei siellä tunnu olevan mitään viehättävää. Onnettomalta lähiöstarilta löytyy onneton Conad, josta ostamme lähinnä janojuomat.

Kirkko tai pari päivässä pitää mielen puhtaana, eli päivän lähimatkailu ei suinkaan ole pelkkää markettien perässä juoksemista. Jätämme Bastia Umbran ilomielin taaksemme ja ajamme mahtipontisen kuuloista Via Los Angelesia pitkin ja vaivihkaa toiseen kaupunkiin. Suoraan Assisin kaupungin alapuolella sijaitsevan Santa Maria degli Angelin samanniminen basilika on valtava, maailman seitsemänneksi suurin kristillinen kirkko. Sekin on katolisille merkittävä pyhiinvaelluskohde, sillä rakennuksen sisällä on edelleen jäljellä Cappella del Transito -kappeli, jossa Fransiskus Assisilainen kuoli. Kirkon sisäosat ovat täynnä valtavia freskoja ja suoraan basilikan kupolin alla on toinen merkittävä kappeli, Porziuncola, jonka muutamat penkit ovat koko ajan rukoilevien vierailijoiden käytössä, joten kävelemme nopeasti sen läpi ihastellen sen vanhoja seinämaalauksia.

Basilikan sisäpihalta löytyy Fransiskuksenkin käytössä ollut ruusutarha (johon ei pääse) ja rakennuksen sisällä olisi vaikka kuinka paljon nähtävää, museosta lähtien. Löydämme itsemme kirkon suuresta matkamuistomyymälästä, jossa myydään aika lailla kaikkea mitä kunnon katolisen luulisi tarvitsevan, krusifikseista munkkien valmistamaan luomusuklaaseen. Ostamme tuliaisia, ihastelemme basilikaa hetken ulkoa, ihmettelemme valtavalla kirkkoaukiolla päivystäviä sotilaita. 

Käymme vielä ennen majapaikkaan paluuta paikallisessa halpismarketissa, jonka tuoretiskiltä ostetut pizzat ovat kuivia ja mauttomia. Onneksi päivällinen on kaikkea muuta kuin mauton. Syömme jälleen Il Bastionessa, jossa Jacopo sukulaisineen on loihtinut maittavan ja täyttävän viiden ruokalajin aterian: leikkeleet & juustot, umbrialainen hernekeitto, tryffelipasta, kuorrutettua porsasta ja jälkkäriksi vaniljajäätelöä karhunvatukoilla – sekä karahvilliset talon viiniä ja itse tehtyä jälkiruokalikööriä. Il Bastionen alakerrassa on myös biljardipöytä, jonka ääressä yritämme illallisen jälkeen sulatella valtavaa ateriaa.