Adrian meri, meri Adrian
Ei auta, meren rantaan on siis vielä kerran päästävä. Ajamme jo tuttua reittiä Apenniinien halki, vuorten välistä ja alta. Tällä kertaa käännymme Civitanovasta etelään, jossa pitäisi olla useita viehättäviä rantakaupunkeja ja hiekkarantoja. Sellaisten löytäminen hankaloituu huomattavasti, kun alkaa sataa kaatamalla. Käännymme takaisin ja kun päädymme mukavan oloiseen rantakaupunkiin, Porto San Giorgioon, sade loppuukin ja aurinko alkaa paistaa. Syömme myöhäisen lounaan (kyllä vaan, merelliset pastat) yhdessä rannan lukuisista ravintoloista ja käyskentelemme hetken hienolla hiekkarannalla, joka on täynnä italialaisia – onhan sunnuntai. Uimme ja nautimme auringosta.
Paluumatkalle pitää lähteä ajoissa, että ehdimme pakata. Kuriositeettina mainittakoon, että Porto San Giorgion naapurikaupungissa Porto San Elpidiossa näyttäisi jostain syystä olevan kiinalainen kaupunginosa, päätien varrella on nimittäin useita kiinalaisia kauppoja ja ravintoloita.
Spellossa menemme illalliselle vanhan kaupungin halki kulkevan kävelykadun yläpäässä sijaitsevaan Il Pinturicchioon. Alkuun lautasellinen leikkeleitä ja juustoja, pääruoaksi kahta erilaista tryffelipastaa, lisukkeiksi paahdettuja vihanneksia ja juomaksi jälleen lasilliset grechettoa. Ruokaa on ehkä liikaa, mutta koska on viimeinen iltamme Italiassa, makuelämyksistä ei tingitä.
Tunnemme haikeutta, kun herkullisen illallisen jälkeen kävelemme vielä viimeisen kerran pitkin vuosisatoja vanhan kivikaupungin kapeita katuja.