Aina vaan ihana Abruzzo

Reissun ainoa sadepäivä sattuu sopivasti “muuttopäivälle”. Aamupalan jälkeen pakkaamme auton, ostamme pari pulloa San Marcellon viiniä, hyvästelemme Federican, kissat, Bagu-koiran ja lähdemme ajamaan kohti rannikkoa. Matkan varrelle on suunniteltu tasan yksi pysähdys: rannikon tuntumassa Anconan eteläpuolella oleva Loreton kaupunki ja tarkemmin sen kuuluisa kirkkorakennus Basilica della Santa Casa.

Basilica della Santa Casa on suosittu pyhiinvaelluskohde, sillä legendan mukaan ristiritarit toivat aikoinaan Neitsyt Marian synnyinrakennuksen Jerusalemista Italiaan. Juuri tuo rakennus sijaitsee täällä, Loreton basilikan sisällä, marmoriseinin kuorrutettuna. 

Kirkko on valtava ja vaikuttava, ehdottomasti yksi hienoimmista Italian kirkoista joissa olemme vuosien varrella käyneet (ja niitä on monta!). Kävijöitä riittää ja Neitsyt Marian kappeliin muodostuu ajoittain pieni jono. Sisältä muutaman neliön suuruinen rakennus on tummasävyinen ja koristeellisia seiniä hallitsee sen etuosassa oleva tumma Madonna-patsas. Paikalla olijoista suurin osa rukoilee, mistä johtuen kappelin sisällä ei saa valokuvata. 

Kirkkokompleksi on vaikuttava myös ulkopuolelta. Käymme ihailemassa sitä ja rannikolle avautuvia maisemia kirkon takana olevalta näköalatasanteelta. Etupuolella olevalla aukiolla on sielläkin katseltavaa ja kuvattavaa mm. patsaiden ja kauniiden rakennusten muodossa. 

Alkaa sataa kaatamalla kun lähdemme ajamaan Loretosta kohti etelää, Abruzzon puolelle. On myöhäinen iltapäivä ja sadepilvet ovat väistyneet, kun saavumme Tortoreton rannikkokaupunkiin. Kaupungin rannan puoleinen osa on nimeltään Tortoreto Lido, meidän hotellimme sen sijaan sijaitsee parin kilometrin päässä rannikolta sisämaahan, Tortoreto Altossa. Viehättävän Incantea Resortin uima-altaalta on upeat näkymät Abruzzon maaseudulle ja takana siintäville vuorille. 

Rantaelämää

Hotellillamme on Tortoreton pitkän hiekkarannan varrella sopimuslido, josta hotellin respa varaa meille päiväksi rantatuolit, varjon kera. Ennakkoon meille on kerrottu, että hotellilta olisi myös ilmainen kuljetus rannalle, mutta käy ilmi, että pikkubussi on korjattavana. Onneksi rantakaupungissa on mahdollisuus myös ilmaiseen kadunvarsipysäköintiin, joten ajamme rannalle omalla autolla. 

Rannalla on hyvin tilaa, sesonki on tältä vuodelta jo ohi. Uimme ja nautimme rantaelämästä. Lounastamme lidomme ravintolassa; herkulliset bowlit, tiramisu ja lasilliset valkoviiniä. Tämä se vasta lomaa on!  

Hotellihuoneessamme on pieni keittiö, jota käytämme melko ahkerasti. Olemme varanneet myös hotelliaamiaisen, joka ei kuitenkaan ole kovin kummoinen. Myös aamiaiset olisi siis hyvin voinut valmistaa oman huoneen keittonurkkauksessa. 

Toki tutustumme myös Tortoreto Alton ravintolatarjontaan, sillä vanhan kaupungin keskusta on vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Incantea Resortista. Ristorante Anchise tuntuu olevan suosittu myös paikallisten keskuudessa mikä ei ole ihme: ensimmäisellä käyntikerralla meihin tekee vaikutuksen tilaamamme pasta ja risotto sekä miehen kauan odottama kipollinen arrosticineja, noita paikallisia lammasvartaita. Herkullista! Myöhemmin testaamme myös paikan pizzat. Erittäin hyviä olivat nekin!

Palaamme päiväksi Marchen puolelle: sekä Marche että Abruzzo ovat täynnä pittoreskeja pikkukaupunkeja, joista tutustumme päivän aikana Offidaan ja Ripatransoneen. Offida näyttää jo kaupunkia lähestyttäessä houkuttelevalta ja vanhaan kaupunkiin kävellessämme houkuttelevuus vain lisääntyy. Ostamme kahvit ja jäätelöt, jotka nautimme Piazza del Popolo -aukiolla upeiden rakennusten ympäröimänä.

Aukiolta löytyy myös Chiesa della Collegiata -kirkko, jonka varsinainen nähtävyys on sen kellariin rakennettu kopio Ranskan Lourdesin kaupungin Madonnalle omistetusta luola-alttarista. Katolisille varmasti näkemisen arvoinen, mutta Offidan upein kirkkorakennus löytyy kuitenkin hieman vanhan kaupungin ulkopuolelta.

Pienen kukkulan päälle rakennetun Santa Maria della Roccan vanhimmat osat ovat 1000-luvun alkupuolelta. Pienen sisäänpääsymaksun maksettuamme kuuntelemme hetken oppaan italiankielistä selostusta ja siirrymme sitten ihastelemaan kirkon kryptan seinämaalauksia. Varsinainen kirkkosali on remontissa, mutta sinnekin pääsee rajoitetusti. Tänne on ehdottomasti palattava kunhan remontti on ohitse – ja Offidassa on myös paljon muuta nähtävää ja koettavaa.

Meidän päiväretkemme jatkuu seuraavaksi hieman pohjoisempaan, Ripatransoneen – jälleen yksi upeista keskiaikaisista kukkulakaupungeista. Jätämme automme kaupungin reunamille ja lähdemme kävelemään kohti vanhaa keskustaa. Rauhallisemman Offidan jälkeen Ripatransonen keskustan väenpaljous tuntuu hetken jopa vähän häiritsevältä. Keskusaukiolla on menossa ilmeisesti paikallisen taiteilijan uuden näyttelyn avajaiset; kutsuvieraat parveilevat kadulla ja nauttivat avajaistarjoiluista.

Me suuntaamme hälinästä kauemmas ja löydämme Ripatransonen varsinaisen vetonaulan: Italian kapeimman kujan. 38-43 senttimetriä leveää pikkukujaa pitkin aikuinen mies pystyy kyllä etenemään mutta mitenkään mukavaa se ei ole, varsinkaan ahtaan paikan kammoiselle. 

Kiertelemme pitkin leveämpiä kujia ja mukulakivipeitteisiä katuja. Ennen kuin jätämme Ripatransonelle hyvästit, vietämme pitkän tovin näköalapaikalla, josta seuraamme kun aurinko laskee Marchen maaseudun ja sen kukkuloiden taakse. 

Vuoristoon

Seuraava päivä vietetään tutulla Pineton hiekkarannalla. Koska on sunnuntai, Pineton rantaravintolat ovat tupaten täynnä ja tuhlaamme melkein tunnin odotellessamme turhaan ruokaa, tai edes palvelua, yhdessä näistä ravintoloista. Kiire tai ei, asiakaspalvelusta paikka ei saa lainkaan pisteitä, eikä kyllä ruoastakaan, sillä kärsivällisyytemme loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun selviää, että suurin osa kalaruoista on jo myyty loppuun. Kiukkuisina kävelemme Pineton keskustan kahvilaan oluelle ja pinsoille. 

Matkan toinen patikointi tehdään upeissa Apenniinien vuoristomaisemissa. Lähtöpaikka sijaitsee vanhan tutun Ascoli Picenon kaupungin eteläpuolella San Marcon kylässä, jonne johtava tie on kapeaa serpentiiniä. Maasto on reitin aluksi hyvin vaihtelevaa, enimmäkseen ollaan jylhässä havupuumetsässä. Paikoin puusto on lehtipuuta ja hyvin useassa paikassa joku, ihminen tai eläin, on kaivanut maata puiden katveessa, tryffelien toivossa tietysti.

Mitä korkeammalle noustaan, sitä hienommat ovat maisemat. Vena Rossa -vuoren kupeessa ollaan jo kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Alaspäin patikoidaan osin maastopyöräilyreittiä ja pari kertaa väistämme vauhdikkaasti hurjan näköistä reitti laskevia pyöräilijöitä – jotka kiittävät kohteliaasti. 

Koska olemme niin lähellä yhtä suosikkikaupungeistamme, ajamme myöhäiselle lounaalle Ascoli Picenoon ja syömme yhdessä Piazza del Popolon terassiravintoloista. Olive all’ascolanat liha- ja vegeversioina sekä pasta-annokset ja hyvin ansaitut kylmät oluet. 

Lounaan jälkeen sulattelemme ruokaa Ascolin vanhassa kaupungissa. Kaupungin katedraalin krypta teki edelliskerralla niin suuren vaikutuksen, että haluamme käydä katsomassa sitä uudestaan. Viimeksi jouduimme odottelemaan kirkkoon pääsyä häiden vuoksi, tällä kertaa meitä hidastavat hautajaiset, joiden loppumista odotellessa kävelemme vanhan kaupungin laidalla sijaitsevalle roomalaiselle teatterille. Ascoli Picenosta löytynee uutta tutkittavaa vielä moneksi kerraksi! 

Lomakauden viimeiset herkut

Loma lähestyy loppuaan. Tortoretossa on Tenuta Terraviva -viinitila, jossa käymme maistelemassa paikallisia viinejä. Maistelu järjestetään tilassa, jossa maistelee myös äänekäs herraseurue. Emme siis kuule oikein mitään muutenkin välinpitämättömän tuntuisen tilan edustajan puheista. Saamme maistaa yli 20 vuotta vanhaa punaviiniä, joka on suoraan sanottuna pahaa. Vaikka maistelu ei ole kummoinen, ostamme mukaan muutaman viinipullon. 

Yhden päivän ehdimme viettää vielä myös Tortoreton rannalla: päivällä makoilemme tutussa lidossa auringosta ja merestä nauttien, ja illalla herkuttelemme rantakadun Massimiliano & Giselda -ravintolassa. Illallisen jälkeen sulattelemme ruokaa paikalliseen tyyliin rantakatua eestaas kävellen ja lopulta jäätelöistä herkutellen Gelateria Veneziassa. Kaikesta huomaa, että kausi alkaa olla ohi. On hyvin rauhallista, osa ravintoloista ja lidoista on jo sulkenut ovensa.

Jostain syystä Abruzzon nähtävyydet jäävät tällä reissulla vähemmälle, sillä vielä yksi upea pikkukaupunki on nähtävä ja sekin sijaitsee Marchen puolella: Acquaviva Picenassa on yksi Marchen parhaiten säilyneistä keskiaikaisista linnoituksista ja muutenkin kiva tunnelma. 

Pienen sisäänpääsymaksun maksettuamme kapuamme linnoituksen korkeimpaan torniin ja ihailemme joka puolelle avautuvia näkymiä pitkän tovin. Muurien päällä pääsee liikkumaan tornista toiseen. On ihanan rauhallista, linnoituksessa on samaan aikaan vain yksi pienempi seurue. 

On haikeaa jättää nämä kukkulat, pellot ja pikkukaupungit taas taakseen, mutta ei auta. Seuraavana päivänä alkaa kotimatka ja sähkärimme keula suuntaa kohti pohjoista.