Marche syöden, juoden ja patikoiden

Pitkien ajopäivien jälkeisen aamun lekottelemme uima-altaalla, agriturismon maukkaan aamiaisen jälkeen. Lounaalle ja ruokaostoksille ajamme läheiseen Jesin kaupunkiin. Fish Mare -ravintolassa tilaamme paikallisia frittiherkkuja ja hampurilaiset grillatulla mustekalalla ja kultaotsa-ahvenella. Uskomattoman hyvää! Tallustelemme hetken Jesin vanhassa kaupungissa ja sitten on aika taas noudattaa rituaaleja ja perinteitä: ensimmäinen kerta italialaisessa supermarketissa on aina riemastuttava. On kiva vertailla hintoja suomalaisiin kauppoihin, tutustua paikallisiin sesonkivihanneksiin ja -hedelmiin sekä kalatiskiin ja ostella juomia sekä snackseja majapaikkaan.

Illalla Ristorante Acquasanta Da Giuliano muutaman minuutin ajomatkan päässä San Marcellosta saa todennäköisesti ensimmäiset suomalaisvieraansa koskaan. Nämä ovat oikein tyytyväisiä pasta-annoksiinsa ja talon punaviinikarahviin. Omistaja Giuliano, nyt jo vanhempi ja arvokkaan tylyhkön ensivaikutelman jättävä herrasmies, on seinällä olevien valokuvien perusteella ollut joskus jonkun sortin muusikko, ehkä jopa pieni julkkis. Ravintola on selvästi paikallisen väestön suosikki, iloinen puheensorina lukuisissa isoissa ja pienissä seurueissa ravintolan terassilla ei katkea hetkeksikään. 

Urbino

Emme ole suunnitelleet tai aikatauluttaneet kaksiviikkoista Italiassa kovinkaan paljon, mutta Urbinon kaupunkiin haluamme ehdottomasti tutustua. Olemme katsoneet etukäteen monta esittelyvideota tästä yhdestä Italian upeimmista renessanssikaupungeista.

Vanhan Urbinon laidalla sijaitsevasta parkkihallista pääsee kätevästi hissillä kaupunkiin johtavalle vanhalle portille. Portista aukeava näkymä on vaikuttava – Urbinon ikonisimpien rakennusten siluetti ja niitä kohti johtava kapea kivetty tie. Yksi näistä ikonisista rakennuksista on Palazzo Ducale, 1400-1500 -luvuilla rakennettu palatsi.

Vanhoja upeita maalauksia, seinävaatteita ja veistoksia on useassa kerroksessa, kiinnostavia ovat myös palatsin tornista aukeavat näköalat ja palatsin alla olevat tilat: vankityrmiä, keittiö, pesutiloja… Palazzo Ducalessa kuluisi helposti useampi tunti, me haluamme nähdä myös muuta Urbinoa, joten selviämme reilussa parissa tunnissa. 

Urbinon oma sankari, taidemaalari Rafaello Stanzo, eli suomalaisittain Rafael, näkyy kaupungissa joka puolella. Hänen synnyintalonsa toimii museona ja hänelle on pystytetty patsas, jonka juurella käymme. Lähistöllä olevasta Albornozin linnoituksen puistosta aukeaa upea näköala vanhaan Urbinoon. Vaikuttumista hitusen häiritsee puistossa raikuva elektroninen tanssimusiikki; on alkamassa leijatapahtuma, jonka alta päätämme poistua gelatolle. 

Urbino tekee vaikutuksen. Vatsoihimme tekevät puolestaan vaikutuksen paluumatkan varrella Morro d’Albasta, Pizzeria Morròsta ostetut herkulliset noutopizzat, jotka tosin ehtivät valitettavasti vähän jäähtyä loppumatkan aikana. Pizzaillallisen jälkeen on käytävä ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä on tiedossa liikuntaa.

Luolia, luontoa ja luonnon antimia

Matkan ensimmäisen patikan lähtö- ja päätepiste on Gola della Rossa e Frasassin puiston laitamilla sijaitsevan Gengan pikkukylässä. Kolmisen tuntia kestävällä reitillä noustaan reiluun puoleen kilometriin metsäisessä, kauniissa maisemissa. Scapuccian laaksoon laskeuduttaessa patikoidaan kuivuneen joenuoman vierellä, kunnes saavutaan patikan kohokohtaan: valtavaan ja vaikuttavaan luolaan, joka on pakollinen kuvauskohde. Meitä molempia mietityttää luonnonmuodostelman turvallisuus vaikkapa maanjäristyksen sattuessa, mutta onneksi ei järise ja saamme luolasta hienoja kuvia.

Patikan viimeiset kilometrit kävellään vähän tylsää asfalttitietä pitkin, onneksi perillä odottaa mainio ravintolakokemus: La Scaletta Gusto DiVino sijaitsee hienolla paikalla Gengan linnoituksessa. Vähän fiinimpi paikka, jossa on erinomainen ja kohtuuhintainen ruoka. 

Paluumatkalla pysähdymme yhdessä Marchen merkittävimmistä nähtävyyksistä. Sinne päästäkseen on ensin maksettava pääsymaksu ja sitten käveltävä parikymmentä minuuttia pelkkää ylämäkeä. Meille jo kolme tuntia patikoineille tämä ei helteessä ole mitenkään mukava kokemus. Perillä odottaa kuitenkin erikoinen ja vaikuttava näky: luolan sisään rakennettu paavi Leo XII:n muistomerkkikappeli. Kappelin lisäksi käymme sen takana olevassa luolassa, tai no, sen suulla. Vierailijoiden määrän perusteella nähtävyys on suosittu, mutta suosiota selittänee myös kenties lähistöllä sijaitseva, vieläkin suositumpi nähtävyys eli Frasassin tippukiviluolasto. Sen me jätämme tällä kertaa väliin.

Seuraavana päivänä ajelemme sunnuntailounaalle Trattoria Aloccoon, viehättävän Offagnan pikkukaupungin laidalle. Olemme tarjoilijan mukaan onnekkaita kun saamme pöydän ilman etukäteisvarausta. Kehutun ravintolan täpötäydellä terassilla lounastaa perheitä, pariskuntia ja paikallisia vanhempia herroja.

Runsas lounaamme sisältää paria erilaista pastaa, kaniinia, höyrystettyjä vihanneksia ja valkoviiniä. Sulattelemme ruokaa kävelemällä Offagnan keskustassa. Paikallisessa pienessä linnassa olisi kiinnostava museo, mutta vatsat täynnä emme jaksa keskittyä muuhun kuin linnan ihasteluun sen ulkopuolelta. 

Illalla ihastellaan paikallisia viinejä. Maistelutilaisuus Tenuta San Marcellossa alkaa meille jo tutun uima-altaan reunalta, jossa meille ja Firenzestä asti ajaneelle amerikkalaispariskunnalle kerrotaan San Marcellon viininviljelystä: ekologisuudesta, rypäleistä, Marchen alueen erityispiirteistä ja siitä miten osa viineistä kypsyy maan alla Georgiasta tuoduissa saviruukuissa, georgialaiseen tapaan. Siirrymme tilaan, jossa viini valmistuu terästankeissa. Huomaamme, että kellarissa oleva halli sijaitsee itse asiassa suoraan huoneemme alla! Työn touhussa kellarissa on myös toinen Tenutan omistajista Massimo. 

Lopulta päästään itse asiaan eli maistelemaan tilan viinejä. San Marcellossa viljellään vain kahta paikallista rypälettä: punaista Lacrima di Morro d’Albaa ja vaaleaa Verdicchio del Castelli di Jesiä. Maistelemme näistä kahdesta tai niiden yhdistelmästä valmistettuja viinejä leikkelelautasen kera, kasvissyöjälle on omat herkkunsa. 

Jokaisesta viinistä kuullaan perinpohjainen selostus ja jokaisesta syntyy myös vilkasta keskustelua. Osa selostuksesta menee meiltä maisteluun osallistujilta ohi korvien, kun keskitymme maistelua “häiritseviin” kissanpentuihin! Ilman kisuleitakin yli kaksi tuntia kestävä maistelusessio olisi kiinnostava ja mieleenpainuva. Viininmaistelun jälkeen nautimme vielä auringonlaskusta altaan äärellä juoden lasilliset Tenuta San Marcellon valkoviiniä. 

Metsässä meren rannalla

Reissun toinen patikointi tapahtuu aivan rannikon tuntumassa, Coneron kansallispuistossa. Reitti lähtee Portonovon rantakaupungin kupeesta kohti Monte Coneroa ja sieltä merelle päin avautuvia näkymiä. Vaikuttaa siltä, että muut rannan parkkipaikalle autonsa jättävät suuntaavat joillekin Portonovon rannoista, me sen sijaan suuntaamme ylöspäin. Komoot-palvelusta löytyvä reitti haastaa heti alkumetreillä, sillä reitin metsäosuudelle päästäksemme meidän on käveltävä luksushotellin terassin vierestä lähteville rappusille – ja sen jälkeen vielä tungettava ilmeisesti maanjäristysten varalta pystytetyn verkkoaidan läpi. Hankalaa ja hermostuttavaa.

Jotenkin onnistumme näköjään aika usein löytämään patikkareitit, jotka eivät ole ns. kovin aktiivisessa käytössä. Tämän reitin alku on paitsi vaikeasti löydettävä, myös kovin nousuvoittoinen, paikoin jopa jyrkkä. Jossain vaiheessa mies poimii maasta pari pitempää oksaa, jotka saavat toimia kävelysauvoinamme – ja vihdoin, vihdoin ymmärrämme miksi vaikkapa Taiwanissa suurin osa patikoijista käyttää oikeita kävelysauvoja! Poimimistamme kepeistä on oikeasti hyötyä, niin ylä- kuin alamäissäkin. 

Kun pääsemme reitin varrella olevalle näköalapaikalle, näkymät ovat melkoisen upeat. Hetken maisemia ihasteltuamme lähdemme laskeutumaan noin puolen kilometrin korkeudesta takaisin kohti merta. Päädymme selvästi suositumpaan osaan luonnonpuistoa, sillä vastaan tulee yhä enemmän kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Loppumatka on -taas kerran- tylsähköä asfalttia ja autotien vierellä kävelyä. 

Yli kolmen tunnin patikointi helteessä pistää kropan lujille. Käymme parkkipaikalla vaihtamassa uima-asut päälle. Väsynein jaloin talsimme läheiselle pikkukivirannalle pulikoimaan ja myöhäiselle lounaalle rantaravintolaan. 

Ansaitun iltapäivälevon jälkeen ajelemme illalliselle Ostran kauniiseen kaupunkiin, joka sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, San Marcellon pohjoispuolella. La Cantinella -hotellin ravintola on täynnä ja paikallisten keskuudessa ilmeisen suosittu. Syömme tryffelipastaa (jossa ei tryffelissä ole säästelty) ja järjettömän ison lautasellisen kaikenlaisia friteerattuja asioita, kuten possua, kalkkunaa, oliiveja, kesäkurpitsaa… taitaa olla ensimmäinen kerta kun italialaisessa ravintolassa jää osa ruoista syömättä. 

Illallisen jälkeen teemme vielä pienen kävelylenkin Ostran vanhassa kaupungissa ja jätämme alueelle henkiset jäähyväiset – seuraavana aamuna jätämme hyvästit myös Tenuta San Marcellolle, Federicalle, kissanpennuille ja Bagu-koiralle. On aika vaihtaa Marchesta Abruzzon puolelle.